Arka pian 3-vuotias lapsi. Onko tämä käytös teistä poikkeuksellisen ujoa/arkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olimme eilen leikkikentällä tällaisessa nuori suomi liikkuu tapahtumassa, jossa oli ns. "tehtävärasteja".

Kaikki muut ihmiset olivat meille vieraita, ts. lapsen yhtään hoitokaveria pph:sta tai varahoidosta ryhmiksestä ei ollut siellä mukana. Muut lapset olivat pääasiassa 5- ja 6-vuotiaita, pari pienempää oli myös. Lapsia ehkä yhteensä reilu 20 ja saman verran aikuisia.

Lapsi ei suostunut tekemään juuri mitään noilla tehtävärasteilla. Ainoastaan suostui viemään palloja koriin ja vähän potkimaan palloa, mutta esim. maassa olevien renkaiden läpi ei halunnut kontata tms. Sanoi vaan että "en halua", kun kysyin.

Muuten sitten yksittäisen lapsen kanssa saattoi laskea liukumäkeä tai keinua yhdessä.

Noh, tätä tilannetta vaikea selittää, mutta yleisestikin jos mennään leikkikentälle jossa paljon porukkaa, niin ei herkästi halua muiden kanssa leikkiä, ehkä yhden lapsen kanssa hetken päästä, mutta ei heti. Mielummin keinuu ja katselee kauempaa muita. PPH:ssa on kyllä toki reipas ja samoin varahoidossa ryhmiksessä. Ei ehkä se vilkkain, mutta kova puhumaan ja leikkimään toisten kanssa.

Minua huolestuttaa välillä kovastikin lapsen ujous ja arkuus. Olen itsekin ujo ja lapsen isä etenkin. Toivoin tietysti, että lapsellani ei olisi samanlaista tietä sen suhteen kuljettavana.

Nyt jo jännitän lapsen 3-v neuvolaa, että mitäs jos ei suostu siellä tekemään mitään...
 
Ei toi musta mitenkään poikkeuksellista ole. Meidän poika saattaa olla ihan samanlainen, se vaan tarttee hieman enemmän aikaa katsella ja tutustua tilanteeseen. Kun saa rauhassa mennä tai olla menemättä, niin kyllä se siitä reipastuu. Esim. me käytiin jumppakerhossa, jossa ei pariin kertaan suostunut tekemään mitään, mutta sitten loppukerrat olikin melkein vilkkain menijä kun oli ehtinyt tottua.
 
meillä samanlainen poika ja nyt 7v alkaa pikkasen enemmän rohkeutta ja varmuutta löytyä, mutta ne tietyt piirteet luonteessa ja käytöksessä on edelleen. Aina sitä on saanut kaikille selitellä, mutta jokainenhan on erilainen. 2v tyttö meidän perheessä sitten taas tosi rohkea ja erilaine luonteeltaan. Ei ollenkaan poikkeavaa!
 
..karkasi kesken kirjoituksen. Ei ole poikkeavaa. Jos ajattelet meitä aikuisia, lähtevätkö kaikki meistä innokkaana uudessa ympäristössä tekemään tuttavuutta 20 vieraan kanssa :)

On ihan normaalia suhtautua vähän varauksella uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, myös ihmisiin. Monesti se on sisäänrakennettu synnynnäiseen temperamenttiin miten helposti lapset lämpenevät uusista asioista. Myös ikä saattaa vaikuttaa, mutta ei välttämättä.
 
Ei ole erityisen arkaa. Sanoisin, että harvempi lapsi lähtee vieraiden lasten kanssa tosta noin vaan heti kympillä menemään. Jos lapsesi on ujo kuten vanhempansakin, niin eihän siinä mitään hätää ole. Ymmärrätte ainakin lastanne siinä tapauksessa. Sitäpaitsi tuohon arkuuteen/varauksellisuuteen/ hitaasti lämpiämiseen liittyy hyviäkin puolia. Ei se ole mikään sairaus.
 
no ei ole poikkeuksellista. eikö jokainen saa olla sitä mitä on? miksi pitäisikään olla erityisen rohkea ja syöksyä suin päin leikkimään ventovieraiden kanssa.
 
meidän 4v ei halunnut samaisessa liikuntatapahtumassa tehdä yhtään mitään,koska ujosteli. myöskään kerhossa (on äskettäin aloittanut) ei kuulema halua osallistua aamupiiriin eikä jumppaan vaan katselee mieluummin sivusta. ja minuakin huolestuttaa,koska itsellä ei ollut lapsena ainoatakaan kaveria,kun olin niin tajuttoman ujo etten uskaltanut keneenkään tutustua.
 
Voi kuule.... ihan normaalia on. :heart: Olen työskennellyt lasten kanssa paljon ja monet muksut on just samanlaisia kuin teillä.... myös meillä tyttö oli kolmevuotiaana tuollainen "ujo" ja katseli hieman sivummalta jos ei ollut tuttuja kavereita paikalla. Nykyään päinvastoin; ottaisi leikkikaverikseen vaikka naapurin papan jos vaan kaveria kaipaa.... :D
 
Meillä on 5v kans ujon puoleinen, nyt vähän auennut kun laitoin 10päivä kuussa tarhaan.
Ja 3 ja 4 vuotiaana ujomme ei suostunut tekemään eikä puhumaan neuvolassa mitään, saas nähdä kuinka 5v tarkistuksessa käypi...
Menee ikään kuin lukkoon kun on tuntemattomia ihmisiä ja tai seurailee just selän takana, keinussa tai kauempana.
Pitää vaan sopivasti rohkasta ja olla pakottamatta mihinkään ja se ettei tee ujoudesta numeroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nueva:
Voi kuule.... ihan normaalia on. :heart: Olen työskennellyt lasten kanssa paljon ja monet muksut on just samanlaisia kuin teillä.... myös meillä tyttö oli kolmevuotiaana tuollainen "ujo" ja katseli hieman sivummalta jos ei ollut tuttuja kavereita paikalla. Nykyään päinvastoin; ottaisi leikkikaverikseen vaikka naapurin papan jos vaan kaveria kaipaa.... :D

Kaunis kiitos! :) Ihana viesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
meidän 4v ei halunnut samaisessa liikuntatapahtumassa tehdä yhtään mitään,koska ujosteli. myöskään kerhossa (on äskettäin aloittanut) ei kuulema halua osallistua aamupiiriin eikä jumppaan vaan katselee mieluummin sivusta. ja minuakin huolestuttaa,koska itsellä ei ollut lapsena ainoatakaan kaveria,kun olin niin tajuttoman ujo etten uskaltanut keneenkään tutustua.

Onko teillä lapsi ainoa lapsi? Meillä on ja pelkään että niin tulee olemaan. Itse jotenkin ajattelen että jos olisi sisaruksia, saattaisi olla rohkeampi, mutta eihän sekään tietysti aina niin mene.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kokenut:
Hyväksy lapsesi sellaisena kun hän on, ei missään nimessä pidä yrittää pakottaa rohkeaksi.

En toki yritäkään pakottaa. Eilenkin yritin toki suostutella tekemään niitä temppuja siellä tehtävärasteilla, mutta kun ei halunnut, niin sanoin, että voidaan vaan katsellakin. Osallistui sentään johonkin, mikä itsestä tuntui mukavalta. Olisi ennemmin vaan keinunut koko ajan ja kovaa... =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ujon äiti:
Meillä on 5v kans ujon puoleinen, nyt vähän auennut kun laitoin 10päivä kuussa tarhaan.
Ja 3 ja 4 vuotiaana ujomme ei suostunut tekemään eikä puhumaan neuvolassa mitään, saas nähdä kuinka 5v tarkistuksessa käypi...
Menee ikään kuin lukkoon kun on tuntemattomia ihmisiä ja tai seurailee just selän takana, keinussa tai kauempana.
Pitää vaan sopivasti rohkasta ja olla pakottamatta mihinkään ja se ettei tee ujoudesta numeroa.

Ihmetteleekö teidän tuttavat lapsenne ujoutta?
 
3v neuvolassa on varmasti tosi yleistä, että lapsi kieltäytyy tekemästä tehtäviä, kuuluu ns. ikään. Jos terveydenhoitaja ei sitten saa tarpeeksi tietoa lapsesta ja jää kovin epävarmaksi joistakin asioista niin varataan uusi aika myöhemmäksi ja kokeillaan sitten uudestaan.
 
Osa meistä ihmisistä tarkkailee ensin tilannetta eikä syöksy suuna päänä tuntemattomaan. Sulla taitaa olla tunteellinen pieni lapsi. Ole ylpeä siitä. Itse olen tuollainen ensin toimin ja sitten vasta ajattelen-ihminen ja tämä tyyli ei ole aina kyllä kaikkein paras. Hitaammin lämpenevä ihminen saattaa 'jäädä jalkoihin' jos ei omaa hyvää itsetuntoa, mutta varmaan hakkaa päätä seinään harvemmin kuin tällaiset höyrypäät.
 
Meidän 2,5v on niin ujo, että ei edes suostu menemään leikkipuistoon, jossa muita lapsia leikkimässä. Kiva, kiva... On ollut vauvasta asti tosi kova vierastamaan ja suhtautunut varauksella kaikkeen uuteen. Meiltä on jäänyt muskarit, vauvauinnit, vauvajumpat jne. käymättä, koska lapsi on aina huutanut niin kovasti niissä. Perhekahvilassa ja kerhossa tykkää nykyään käydä, koska on jo niihin tottunut. Siellä ihan rohkeasti leikkii muiden kanssa ja ottaa kontaktia niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

Itsekin olen lapsena ollut ujo ja arka, mutta olen päässyt ujoudesta eroon aikuisiällä. Hieman harmittaa, että lapsella sama "ongelma", koska tykkäisin lapsen kanssa harrastaa, kyläillä, osallistua kaikenmaailman kissanristiäisiin, mutta kun toinen on aivan paniikin vallassa kaikissa tilanteissa. Täytyy tunnustaa, että lapsen ujous välillä jopa ärsyttää, vaikka eihän hän sille mitään voi. On pitänyt opetella menemään uusiin tilanteisiin ajan kanssa, rauhallisesti ja tunnustellen. Meillä ujous on vain yksi ulottuvuus tuota hitaastilämpiävyyttä. Kaikki uusi on lapselle pelottavaa. Esim. jos ostan hänelle uuden paidan, saattaa sitäkin "pelätä" laittaa päälleen ja menee viikkoja totutella siihenkin.
 
Meidän tyttö ei 3-vuotis neuvolassa tehnyt yhtään mitään. Koko testi meni ihan pipariksi. On melko ujo, vieläkin, joten saa nähdä miten 4-vuotis neuvola menee syksyllä. On toki jonkin verran reipastunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän 2,5v on niin ujo, että ei edes suostu menemään leikkipuistoon, jossa muita lapsia leikkimässä. Kiva, kiva... On ollut vauvasta asti tosi kova vierastamaan ja suhtautunut varauksella kaikkeen uuteen. Meiltä on jäänyt muskarit, vauvauinnit, vauvajumpat jne. käymättä, koska lapsi on aina huutanut niin kovasti niissä. Perhekahvilassa ja kerhossa tykkää nykyään käydä, koska on jo niihin tottunut. Siellä ihan rohkeasti leikkii muiden kanssa ja ottaa kontaktia niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

Itsekin olen lapsena ollut ujo ja arka, mutta olen päässyt ujoudesta eroon aikuisiällä. Hieman harmittaa, että lapsella sama "ongelma", koska tykkäisin lapsen kanssa harrastaa, kyläillä, osallistua kaikenmaailman kissanristiäisiin, mutta kun toinen on aivan paniikin vallassa kaikissa tilanteissa. Täytyy tunnustaa, että lapsen ujous välillä jopa ärsyttää, vaikka eihän hän sille mitään voi. On pitänyt opetella menemään uusiin tilanteisiin ajan kanssa, rauhallisesti ja tunnustellen. Meillä ujous on vain yksi ulottuvuus tuota hitaastilämpiävyyttä. Kaikki uusi on lapselle pelottavaa. Esim. jos ostan hänelle uuden paidan, saattaa sitäkin "pelätä" laittaa päälleen ja menee viikkoja totutella siihenkin.


No kiva että teilläkin siellä kerhossa ja perhekahvilassa on tykännyt käydä, sehän on jo paljon se.

meillä ei hirveästi ole ollut nähtävissä sitä että arkailis muissa asioissa, lähinnä ne on nuo ihmiset. Toki ei esim. mihinkään tivolin laitteisiin halua tms, kun niin kovat äänet jne, vaikka muuten vauhdista tykkääkin. Jos ostan uuden paidan niin haluaa sen heti päälle, mutta jos paidan tuo vaikka vaan tytön oma mummu, niin ei halua sitä heti päälle. Laitttaa sitten kun mummu on jo lähtenyt... =)
 
Meillä myös nyt 4-vuotias tyttö käyttäytyi juuri noin päiväkodin nuori suomi -tapahtumassa. Ei minusta mitään ihmeellistä. Jotkut lapset ovat arempia kuin toiset. En näe siinä mitään negatiivista; päinvastoin ihmettelen, miksi kaikkien nyt pitäisi olla suuna päänä, rohkeita ja ulospäinsuuntautuvia.

Neuvolasta. Meillä tyttö ei siis tehnyt 3-vuotisneuvolassa yhtään mitään. Ei puhua pukahtanut ja tehtävistä suostui muistaakseni tekemään yhden, noukkimaan jotain värilappuja pöydältä. Varattiin uusi aika. Siellä oli opiskelijatyttö, jonka kanssa intoutui puuhailemaan. "Oikea" terveydenhoitaja vaikuttaa hieman leipääntyneeltä enkä ihmettele yhtään, vaikka hän ei saanutkaan tyttöä tekemään mitään. No, kiva kun tämän opiskelijatytön kanssa synkkasi ja saatiin tehtävät tehtyä. Mielestäni lapsemme kehittyy iänmukaisesti enkä siksi ollut kovin huolissaan, vaikka ei olisi mitään taaskaan tehnyt.
 

Yhteistyössä