K
"kotiäiti"
Vieras
Oisko kellään antaa vinkkejä, miten voisin parantaa omaa jaksamista lasten- ja kodinhoidon keskellä?
Harrastukset on kotipainotteisia (käsityöt, lukeminen) eikä ystäviä ole joiden luona kyläillä, joten melkoisen kotikeskeistä elämäähän tämä on. Ei tekisi pahaa jos vaikka välillä kotoa poistuisikin, etenkin ilman lapsia, mikä on melkoisen harvinaista herkkua.
Tai jos vaikka saisi jonkun kyläilemään päiväsaikaan, istumaan kahvikupilliselle ja turisemaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta maan ja taivaan väliltä.
Mies löytyy, töissä päivät ja välillä pitkiäkin päiviä.
Mitään baareja tms. en harrasta, vaikken raivoraitis olekaan niin eivät ole mun juttuni. Eikä ne nyt mielestäni mitenkään jaksamiseen autakaan, päin vastoin, entistä rankempaahan se on hoitaa koti ja lapset kun pää on kipeä ja olo kaikkea muuta kuin hehkeä...
Itse olen osani valinnut ja halunnut hoitaa lapseni mahdollisimman pitkään kotona, ja niin haluan vastakin. Mietin vain että mikä auttaisi jaksamaan paremmin, kun välillä päivät on sitä että itkua nieleskellen yritän suoriutua hommistani ja toisinaan itken väsymystäni tähän kaikkeen, niin rakkaita kuin lapseni ovatkin, uskallan silti sanoa että tunnen joskus väsymystä heihin.
Harrastukset on kotipainotteisia (käsityöt, lukeminen) eikä ystäviä ole joiden luona kyläillä, joten melkoisen kotikeskeistä elämäähän tämä on. Ei tekisi pahaa jos vaikka välillä kotoa poistuisikin, etenkin ilman lapsia, mikä on melkoisen harvinaista herkkua.
Tai jos vaikka saisi jonkun kyläilemään päiväsaikaan, istumaan kahvikupilliselle ja turisemaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta maan ja taivaan väliltä.
Mies löytyy, töissä päivät ja välillä pitkiäkin päiviä.
Mitään baareja tms. en harrasta, vaikken raivoraitis olekaan niin eivät ole mun juttuni. Eikä ne nyt mielestäni mitenkään jaksamiseen autakaan, päin vastoin, entistä rankempaahan se on hoitaa koti ja lapset kun pää on kipeä ja olo kaikkea muuta kuin hehkeä...
Itse olen osani valinnut ja halunnut hoitaa lapseni mahdollisimman pitkään kotona, ja niin haluan vastakin. Mietin vain että mikä auttaisi jaksamaan paremmin, kun välillä päivät on sitä että itkua nieleskellen yritän suoriutua hommistani ja toisinaan itken väsymystäni tähän kaikkeen, niin rakkaita kuin lapseni ovatkin, uskallan silti sanoa että tunnen joskus väsymystä heihin.
