arjen haasteita

Meille syntyi keväällä 2005 ihana terve vauva.
Sen jälkeen työt ovat kasaantuneet: olisi kodin ja varaston siivousta, remonttihommia, koirankopin rakentamista ja pihatöitä.
Nykyisin sanailemmekin välillä, kun naisen ja miehen ajatusmaailmat tuottavat ongelmia. Mies kyllä auttaa niin paljon kuin suinkin ja itsekkin teen niin paljon kuin ehdin. Lapsenvahtia ei ole, kun suku ja ystävät kaukana. Miten saamme arjen taas sujumaan, ja sukulaiset ymmärtämään myös ettemme ole laiskoja aika ei vain riitä?
Miten saada myös parisuhteelle aikaa ja arjen kriisitilanteet hallintaan?
esim. mies ymmärtämään, että haluaa nainenkin olla välillä yksin.. ihanaa on käydä vessassa tai kaupassa yksin.

Onko vinkkejä?

 

Ota rauhassa ja stressittä. Vauva vie aikaa mutta nauti myös. Luo omat rutiininne. Ja nyt ei ehkä samalla lailla voi odottaa saavansa aikaiseksi. Älä välitä muiden mielipiteistä. Ja kun vauva kasvaa, yms. kauemmin olette perheenä, niin tottuu uuteen rytmiin.

Muista myös nauttia vauvasta. Ja jakakaa tehtäviä.

 

Hommaa joku lapsenhoitaja. Tuttu tai naapurin poika/tyttö pientä palkkaa vastaan.

 

Vauva vie voimia koko perheeltä eikä minua ainakaan lohduttanut esikoisen ollessa vauva, että pikkulapsi vaihe menee nopeasti. Silloin se ei tuntunut siltä. Yritääkää nauttia vaan vauvasta, muu ehtii odottaa. Vauva ei odota! Meillä on yhteistä aikaa mieheni kanssa iltaisin, kun lapset(niitä nykyisin kaksi ovat menneet nukkumaan. Ollaan vaan. Kerran viikossa yritetään keksiä jotain erityistä esm.ostetaan herkkuja tms. ja nautitaan niistä kahdestaan. Nyt ollaan alettu miettimään, mistä kaikesta sitä tykkäsi ennen lapsia ja yritetään elvyttää niitä asioita elämäämme takaisin. Sitä niin nopeasti unohtaa monet tärkeätkin asiat, kun on elämään tullut uusia jäseniä :ashamed: En varmaan osannut oikein vastata kysymykseesi, mutta toivottavasti sait jotain tästä vastauksestani :hug:

 

Meillä on kaksi poikaa, nyt 4,5 v ja 2,5 v. Nuoremman synnyttyä muutimme omakotitaloon, jota olisi pitänyt hieman remontoida (tapetoida yms.). Olemme suosiolla jättäneet ne asiat odottamaan kunnes pojat kasvavat. Nuorempi on vielä sellainen että herra ei meinaa ulkona pysyä paikallaan ja homma loppuu siihen kun lähdet herran perään. Mä olen pyrkinyt tekemään joitain ulkohommia silloin kun pienempi nukkuu. Isompi osaa jo leikkiä pihalla nätisti ja olla mukana töissä. Joskus joku pihaprojekti saataa venyä, mutta jos ei ole akuutti tarve tehdä sitä nyt niin voihan se odottaa.

Yhteistä aikaa ei miehen kanssa oikein ole. Meillä on tukiverkosto aika lähellä, mutta lapsenvahtien määrä on max. 3 kpl ja usein aikataulujen sovittaminen on mahdotonta.

Me olemme töissäkäyviä vanhempia ja illat jää loppujen lopuksi aika lyhyiksi lasten kanssa. Tästäkään syystä ei suuria askareita ole otettu tehtäväksi. Tapetointi annetaan suosiolla ammattilaiselle. Toiselle koiralle pitäisi koppi tehdä, mutta päätimme odottaa että poikien serkku pääsee armeijasta, jolloin hän voi olla apuna ennenkuin lähtee kouluun.

Nauttikaa vauvasta ja siirtäkää sovinnolla projekteja eteenpäin.

 

Paljon voi kyllä tehä muksunkin kans mutta pitää olla vaan pitkää pinnaa ja sellasta järjestelykykyä.Esim osan valmistelevista hommista tekee muksun kans ja kun se nukahtaa yö unille,tekee muutaman tunnin kahestaan tehokkaasti yhessä hommia, niin ehtii ite viel nukkuakin suht koht hyvän yön ja sitten jatkaa toisena iltana.Meillä on esim. tapetoitu tällai.Naapurin täti vei kävelylle pojan siks aikaa kun revittiin vanhat pois, ei siks etteikö hän olis tykänny olle mukana siinä mutta pelättiin että jää pian tapetin repiminen päälle ja repii uudetkin. Varastoa on siivottu ja tehty pahvilaatikoista pitkä "tunneli" pihaan ja sieltä ovat konttineet läpi ja jonkin aikaa viihtyneet.Pieni vielä viintyy rattaissakin kattomassa mitä aikuiset tekee tai vauvakeinussa pihalla.Sillai mä olen haravoinu kun poitsu oli pieni että annoin välillä vautia ja taas haravoin vähän ja taas...Se on sellasta sinnittelyä vähän kerrallaan monena päivänä ja aina ruokaa välis ja unille rytmin mukaan että pysyy hyvällä tuulella.

 

kiitos vastauksistanne..

kokeilen jotain niistä, ja/tai jätän sitten suosiolla myöhempään aikaan.

Aurinkoista syksyn jatkoa..

 

vaikeaahan se on kun ei ole apua lähellä. On se kumma jos suku pitää laiskana kun ei kaikkeen pysty. Voihan sitä tutustua muihin lapsiperheisiin vaikka muskareiden ja sellasten kautta ja vaikka vuorotella luotettavien ihmisten kanssa lapsenvahtikeikkoja. Ei kannata stressata turhaan, pitää antaa itselleen lupa rentoutua ja hyväksyä että tänään ei ehkä tule pyykkiä pestyä ja ei se maailmaa kaada jos remonttihommat vähän viivästyy. Omat rajat pitää tuntea eikä syyllistää itseään kun ei supermammaksi syntynytkään.