Musta on ihan luonnollista, että aluksi puhutaan lähinnä niistä lapsista. Siinä sen sitten vähitellen huomaa, että onko mitään muuta yhteistä. Joidenkin äitien kanssa ei kertakaikkiaan keksi muuta puhuttavaa kun ne lapset, kun taas joidenkin toisten kanssa lähtee juttu heti kulkemaan.
Ihan sama juttu kun muussakin elämässä. Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa.
Mutta se on musta ikävää, että joillakin on valmiiksi se asenne, että "nää on vaan näitä mammakavereita, en edes halua ystävystyä näiden ihmisten kanssa."
Miksi ei voisi tutustua jos huomaa että jonkun kanssa juttu luistaa ja on muutakin yhteistä kuin lapset?
Joillakin meistä äideistä kun ei ole paljoa ystäviä ja olisimme kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin.
