Apuja lapsen pelkoon

Kyseessä siis eskari-ikäinen poikani joka pelkää että minä/ muu tuttu aikuinen katoaa.
Juttu juontaa juurensa viime kesästä, jolloin oltiin puuhamaassa ja poika yht´äkkiä katos, ei ehtiny oleen kun n.10 min kateissa, mutta kaikki pelästyttiin hirveesti. No, poika löyty muutaman mutkan kautta uimavalvojan seurasta.
Ja nyt on siis niin, että ei uskalla lähteä ulos isoveljensä kanssa ja kotona tarkistaa viiden minuutin välein et oonko mä paikalla. Seuraa joka paikkaan ja todella pelkää että me aikuiset kadotaan, tai että me ei löydetä häntä.
Päiväkotiin meno ei ole mikään ongelma, johtuen luultavasti siitä, että on tuttuja aikuisia ympärillä. Ja mummun kanssa tykkää olla, mutta sielläkin tarkistaa koko ajan että missä on ja seuraa...
Muuten tosi reipas ja rohkea poika. Mitä ihmettä mun pitäis tehdä?

 

mä en ole yhtään kännykän kannalla lapsille, mut helpottasko se teidän pojan tilannetta.. tietäs et jos menee hukkaan voi soittaa

 

Kyseessä siis eskari-ikäinen poikani joka pelkää että minä/ muu tuttu aikuinen katoaa.
Juttu juontaa juurensa viime kesästä, jolloin oltiin puuhamaassa ja poika yht´äkkiä katos, ei ehtiny oleen kun n.10 min kateissa, mutta kaikki pelästyttiin hirveesti. No, poika löyty muutaman mutkan kautta uimavalvojan seurasta.
Ja nyt on siis niin, että ei uskalla lähteä ulos isoveljensä kanssa ja kotona tarkistaa viiden minuutin välein et oonko mä paikalla. Seuraa joka paikkaan ja todella pelkää että me aikuiset kadotaan, tai että me ei löydetä häntä.
Päiväkotiin meno ei ole mikään ongelma, johtuen luultavasti siitä, että on tuttuja aikuisia ympärillä. Ja mummun kanssa tykkää olla, mutta sielläkin tarkistaa koko ajan että missä on ja seuraa...
Muuten tosi reipas ja rohkea poika. Mitä ihmettä mun pitäis tehdä?

Meidän nuorin tyttö on "luonnostaan " pelännyt aina, eli ei sille oo sattunut mitään, mutta aina on huolissaan jos joku on pois. se on tosin vasta 5, mutta Aina, päiväkotiin jääminen, yms. on ollut niin paljon raskaampaa kuin perheen muilla lapsilla ikinä.
Alkuun siihen ei tuntunnut auttavan mikään, mutta olen sitten systemaattisesti opettanut tyttöä, jäät vartiksi, ja sitten 20 min jne.
ja kyllä se nyt ainakin luottaa ja pärjää jo paremmin, päivä päivältä.

Lisäksi tuo malli on vaatinut lukemattomia kehuja jokaisesta onnistumisesta.

 

mä en ole yhtään kännykän kannalla lapsille, mut helpottasko se teidän pojan tilannetta.. tietäs et jos menee hukkaan voi soittaa

Isoveli sai kännykän, eikä tunnu sekään oikein helpottavan että voivat soittaa. Raukka tuli ihan hirveesti itkien kotiin kun oli ollu ulkona 5min, josta puolet varmaan rappukäytävässä.. Menee jotenkin ihan paniikkiin ulkona, eikä jää edes odottaan, että veli soittaa

 

Meidän nuorin tyttö on "luonnostaan " pelännyt aina, eli ei sille oo sattunut mitään, mutta aina on huolissaan jos joku on pois. se on tosin vasta 5, mutta Aina, päiväkotiin jääminen, yms. on ollut niin paljon raskaampaa kuin perheen muilla lapsilla ikinä.
Alkuun siihen ei tuntunnut auttavan mikään, mutta olen sitten systemaattisesti opettanut tyttöä, jäät vartiksi, ja sitten 20 min jne.
ja kyllä se nyt ainakin luottaa ja pärjää jo paremmin, päivä päivältä.

Lisäksi tuo malli on vaatinut lukemattomia kehuja jokaisesta onnistumisesta.

Oon kans yrittäny sanoo, että ihan vähän aikaa kerrallaan, ehkä se tästä pikkuhiljaa.. Oon aina yrittäny muistaa kehua kuinka hienosti oli ulkona ja puhua paljon niistä peloista.
Tuntuu vaan niin kurjalta kun ennen niin reipas ja sosiaalinen poika mökkiytyy mielummin kotiin, kun lähtis leikkiin ulos kavereiden kanssa..

 

Meidän nuorin tyttö on "luonnostaan " pelännyt aina, eli ei sille oo sattunut mitään, mutta aina on huolissaan jos joku on pois. se on tosin vasta 5, mutta Aina, päiväkotiin jääminen, yms. on ollut niin paljon raskaampaa kuin perheen muilla lapsilla ikinä.
Alkuun siihen ei tuntunnut auttavan mikään, mutta olen sitten systemaattisesti opettanut tyttöä, jäät vartiksi, ja sitten 20 min jne.
ja kyllä se nyt ainakin luottaa ja pärjää jo paremmin, päivä päivältä.

Lisäksi tuo malli on vaatinut lukemattomia kehuja jokaisesta onnistumisesta.

Oon kans yrittäny sanoo, että ihan vähän aikaa kerrallaan, ehkä se tästä pikkuhiljaa.. Oon aina yrittäny muistaa kehua kuinka hienosti oli ulkona ja puhua paljon niistä peloista.
Tuntuu vaan niin kurjalta kun ennen niin reipas ja sosiaalinen poika mökkiytyy mielummin kotiin, kun lähtis leikkiin ulos kavereiden kanssa..

Eihän ole niin ,että on kiusattu, mutta ei uskalla kertoa, ja siirtää sen tuollaiseen ?
Ja jos siis ei tahdo edes lähteä, entä jos kokeilet että viet jonnekin ja hän palaa yksin ?

 

Eihän ole niin ,että on kiusattu, mutta ei uskalla kertoa, ja siirtää sen tuollaiseen ?
Ja jos siis ei tahdo edes lähteä, entä jos kokeilet että viet jonnekin ja hän palaa yksin ?

Se saattaa olla, koska viimeks kun tuli kotiin, niin sano et sinne oli tullu isoja poikia ja pelästy niitä.. Ei ne mitään ollu kuulemma tehny, mutta koitanpa haastella poikaa ja kysellä josko jostain sellasesta on kyse. Mutta jos niin on, niin miten sen pelon silti sais pois..

 

Eihän ole niin ,että on kiusattu, mutta ei uskalla kertoa, ja siirtää sen tuollaiseen ?
Ja jos siis ei tahdo edes lähteä, entä jos kokeilet että viet jonnekin ja hän palaa yksin ?

Se saattaa olla, koska viimeks kun tuli kotiin, niin sano et sinne oli tullu isoja poikia ja pelästy niitä.. Ei ne mitään ollu kuulemma tehny, mutta koitanpa haastella poikaa ja kysellä josko jostain sellasesta on kyse. Mutta jos niin on, niin miten sen pelon silti sais pois..

no, kiusaamista on varmaan lähdettävä purkamaan ottamalla yhteyttä kiusaajiin tai vanhempiin.
se on jo iso juttu.
Tsemppia ! !

ja muuten, meillä tyttö on riippuvaisempi minusta kuin isästään, hyvää siedätyshoitoa oli isän kanssa jääminen hoitoon tms.
onnistui paljon paremmin ,

 

Kiitoksia =)
Huomenna taas uus juttu tuokio, voi kun pääsis pini peloistaan..