A
Aino-mari
Vieras
Raflaava otsikko, mutta tarvitsen mielipiteenne tähän:
Mieheni on liikematkalla. Hänellä on meillä kotona valokuvia ja kirjeitä ex-vaimon ajoilta. Olen niistä huomauttanut (olisin halunnut ne varastoon tai peräti roskikseen), mutta hän on sitä mieltä, ettei menneisyyttä ole syytä yrittää muuttaa elämättömäksi - ja koska hänellä ei ole mitään salattavaa, ne ovat pysyneet työhuoneessa. Nyt - jostain syystä - menin katsomaan kuvia ja tutkin miehen vanhoja kalentereita, joita hän myös jostain syystä säästää. Mitään "hälyttävää" ei löytynyt, ei mitään syytä olla mustasukkainen tai huolissaan, mutta minulla on kauhean huono omatunto. Olemme kyllä sopineet, että kaikesta kerrotaan ja salaisuuksia ei ole, mutta en voinut hillitä itseäni kun tuo kiusaus kävi niin suureksi. Oli pakko nähdä se nainen, kirjeitä en tietenkään lukenut. Vanhan kalenterin kurkkasin siitä kohtaa, kun me olimme tavanneet. Kerronko miehelle, mitä menin tekemään?
Mieheni on liikematkalla. Hänellä on meillä kotona valokuvia ja kirjeitä ex-vaimon ajoilta. Olen niistä huomauttanut (olisin halunnut ne varastoon tai peräti roskikseen), mutta hän on sitä mieltä, ettei menneisyyttä ole syytä yrittää muuttaa elämättömäksi - ja koska hänellä ei ole mitään salattavaa, ne ovat pysyneet työhuoneessa. Nyt - jostain syystä - menin katsomaan kuvia ja tutkin miehen vanhoja kalentereita, joita hän myös jostain syystä säästää. Mitään "hälyttävää" ei löytynyt, ei mitään syytä olla mustasukkainen tai huolissaan, mutta minulla on kauhean huono omatunto. Olemme kyllä sopineet, että kaikesta kerrotaan ja salaisuuksia ei ole, mutta en voinut hillitä itseäni kun tuo kiusaus kävi niin suureksi. Oli pakko nähdä se nainen, kirjeitä en tietenkään lukenut. Vanhan kalenterin kurkkasin siitä kohtaa, kun me olimme tavanneet. Kerronko miehelle, mitä menin tekemään?