Apua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aino-mari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aino-mari

Vieras
Raflaava otsikko, mutta tarvitsen mielipiteenne tähän:

Mieheni on liikematkalla. Hänellä on meillä kotona valokuvia ja kirjeitä ex-vaimon ajoilta. Olen niistä huomauttanut (olisin halunnut ne varastoon tai peräti roskikseen), mutta hän on sitä mieltä, ettei menneisyyttä ole syytä yrittää muuttaa elämättömäksi - ja koska hänellä ei ole mitään salattavaa, ne ovat pysyneet työhuoneessa. Nyt - jostain syystä - menin katsomaan kuvia ja tutkin miehen vanhoja kalentereita, joita hän myös jostain syystä säästää. Mitään "hälyttävää" ei löytynyt, ei mitään syytä olla mustasukkainen tai huolissaan, mutta minulla on kauhean huono omatunto. Olemme kyllä sopineet, että kaikesta kerrotaan ja salaisuuksia ei ole, mutta en voinut hillitä itseäni kun tuo kiusaus kävi niin suureksi. Oli pakko nähdä se nainen, kirjeitä en tietenkään lukenut. Vanhan kalenterin kurkkasin siitä kohtaa, kun me olimme tavanneet. Kerronko miehelle, mitä menin tekemään?
 
Vähän hämmentävä kysymys siinä mielessä, jos olette sopineet ettei mitään salaisuuksia välillänne ole.
Tuonko tapahtuman takia aiot rikkoa sopimuksenne. Miksi?
Miksi yleensä kysyt ?
Haluatko että me kuorossa toitotamme sinulle että älä missään nimessä kerro, sinulla oli oikeus..jne jne

Siis miksi kysyt?
 
UNOOHDA! Mitäs tuollaista miettimään, katselit valokuvia ja selailit kalenteria. Tuskinpa millään muotoa mikään maata kaatava rikos. Olisin itsekkin voinut tehdä samoin. Älä nyt ala mitään miehelle selittelemään, tai typeryyksiä mittimään. Keskity suhteeseenne, anna menneiden nyt olla, äläkä mieti koko asiaa.
 
Itse tein samoin, koska uteliaisuus oli suuri. eMeillä ei ole mitäänvanhoja kuvia lojumassa, mutta vanha kalenteri kyllä. Tunsin myös huonoa omatuntoa, mutta päätin vain unohtaa koko asian. Eihän tuo nyt ole kertomisen arvoinen, saatat vain saada turhan riidan aikaan ja leiman otsaasi. Säästä siis itseäsi ja miestäsi ja unohda koko juttu. Ja kuten joku jo aiemmin sanoi, älä ota tavaksi nuuskia toisen tavaroita, minäkin pyrin samaan. =)
 
Kiitos tulkki - juuri noin. Aloin tosiaan märehtiä tuskissani asiaa - huono omatunto iski. Muusta ei ollut kyse, kirjoitin tänne ex tempore odottamatta mitään kummempaa.
 
Minäkin tunnustan että kyttään joskus ukon puhelinta mutta en tunne siitä edes huonoa omaatuntoa. enkä kerro ukolle ettei tule turhaa riitaa. Enkä muuten ole saanut sitä mistään kiinni :)
 
Mulla on monta kansiollista vanhoja valokuvia ihan kirjahyllyssä ja niitä saa ihan vapaasti katsella miesystävä, omat lapset tai vieraat. Siellä on paljon valokuvia entisistä poikaystävistä ihan teiniajoilta lähtien, eikä tulis mieleenkään niitä heittää pois tai mihinkään piilottaa. Ne kuuluu mun historiaani ja itsekin kiva joskus reissu ym kuvia katsella. Kiva myös katsella miesystävän kuvia, vaikka yhdessä, entisestä elämästä. Harvalla miehellä vaan on kuvia tallella existään, ainakaan nuoruuden ajalta. Ovatkohan sitten muut exät vaatineet ne tuhoamaan :)
Muutenkin ihmettelen, että mikä ihmeen "salaisuudeton" suhde, jos ei voi ees kysyä mieheltä, että saanko vilkaista noita sun vanhoja kuvias, jos kerran kiinnostaa... Mä ainakin kysyn suoraan, eikä siinä mitään ihmettelemistä oo koskaan ollut...
 
Olen katsellut miehen valokuvia, videoita ja lukenut exien kirjeitä. Olen myös heittänyt pois joitakin kirjeita, kuvia ja tavaroita ihan kysymättä. Hän antoi luvan tehdä kodistaan yhteisen kotimme ja jos se edellyttää hiukan omatoimisuutta, niin teen.

Ei hän itsekään halua kaikkea säilyttää, vaikka ei kenenkään historiaa olekaan tarvis muuttaa tai poistaa. Onhan minullakin omani. Mutta nippu rakkauskirjeitä ei oikein mahtunut kanssani samaan kotiin. Eikä exän iho- ja puhdistusvoiteet yms. pikkutavarat.

Miksi normaaleista asioista pitää tehdä monimutkaisia? Jos eletään yhdessä, yhteistä elämää, miksi pitää olla salaisia tavaroita ja kuvia? Jos takana olisi 30 v. historia, ei silloinkaan epäröitäisi jonkun albumin edessä.
 

Yhteistyössä