Aloitimme kiinteiden maistelun reilu 4kk iässä ja aluksi tuntuikin mastuvan. Ajattelin, että onpa mukavaa kun pikkukakkonenkin on näin hyvä syömään(isoveikka söisi vaikka pieniä kiviä).
Muutama viikko sitten vauva, nyt 6kk, teki täydellisen lakon kiinteiden suhteen. Ei uppoa vihannes eikä hedelmä. Puurot ja vellit eivät myöskään kelpaa. Yritin tänään saada pojan juomaan velliä pullosta, mutta eipä siitäkään mitään tullut. On tähän asti suostunut juomaan maidon ainoastaan tissistä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tilanne on se, että vauva hermostuu jo lusikan nähdessään ja laittaa suun visusti kiinni. Olen kokeillut kaiken sirkustempuista oopperalauluun hämätäkseni poitsun syömään, mutta ei
Tänään huomasin, että mahdollisesti ensimmäistä hammasta pukkaa. Voiko tämä olla syynä useamman viikon syömättömyyteen? Kuinka tärkeää puolivuotiaan on ylipäätään syödä kiinteitä enemmän kuin n. 2tl päivässä? Tissi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin. Uskallanko unohtaa soseet viikoksi pariksi, jos se hammas vaikka olisi syynä lakkoiluun?
Nykytilanteessa stressaantuu sekä äiti, että selvästi myös vauvakin. Onko parempi antaa tosiaan tilanteen tasoittua ja yrittää myöhemmin uudelleen?
Onko muilla ollut tällaisia lakkolaisia? Vertaistukikin olisi paikallaan
Muutama viikko sitten vauva, nyt 6kk, teki täydellisen lakon kiinteiden suhteen. Ei uppoa vihannes eikä hedelmä. Puurot ja vellit eivät myöskään kelpaa. Yritin tänään saada pojan juomaan velliä pullosta, mutta eipä siitäkään mitään tullut. On tähän asti suostunut juomaan maidon ainoastaan tissistä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tilanne on se, että vauva hermostuu jo lusikan nähdessään ja laittaa suun visusti kiinni. Olen kokeillut kaiken sirkustempuista oopperalauluun hämätäkseni poitsun syömään, mutta ei
Tänään huomasin, että mahdollisesti ensimmäistä hammasta pukkaa. Voiko tämä olla syynä useamman viikon syömättömyyteen? Kuinka tärkeää puolivuotiaan on ylipäätään syödä kiinteitä enemmän kuin n. 2tl päivässä? Tissi kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin. Uskallanko unohtaa soseet viikoksi pariksi, jos se hammas vaikka olisi syynä lakkoiluun?
Nykytilanteessa stressaantuu sekä äiti, että selvästi myös vauvakin. Onko parempi antaa tosiaan tilanteen tasoittua ja yrittää myöhemmin uudelleen?
Onko muilla ollut tällaisia lakkolaisia? Vertaistukikin olisi paikallaan