Apua ruokailuun ja kiukkuamiseen...

04.10.2004
307
0
16
Lapseni asuvat virallisesti isällään ja toisella paikkakunnalla. Ovat luonani 2vkoa ja isällään 2vkoa. Meille tullessaan vanhempi varsinkin purnaa ruuasta. Mikään ei kelpaa, kaikki on aina yök! Makaronilaatikko on herkkua nyt vaan ei kelpaa siinä olevat jauhelihat. Lihat, kalat ja kanat ovat muutenkin kammotus ruokia ja kinkkukiusaus ja lasagne. Tekee mitä ruokaa vaan niin aina on väärinpäin.
Nuorempi syö kuitenkin kunnolla.
Neuvolassa käyty; pituus ja paino on kuitenkin normaalikäyrissä.

Nyt viimeisen 1,5 viikon aikana on joka ikinen päivä tullu ihan mielettömät kiukkuraivarit. Tänään ekan kerran tuli vanhemman suusta että sä oot ihan peeäiti! Suutui siitä kun avasin oven kun ovikello osi ennen kun hän antoi luvan. Eilen raivari tuli siitä kun pyysin häntä istumaan iltapalapöydässä omalle paikalleen, että voimme kaikki syödä samaan aikaan. Millon suuttiin mummille, kun mummi vei väärään puistoon vaikka samaisesta puistosta oli edellisenä iltana taisteltu.

Alkaa olemaan voimat lopussa, emme tiedä enää avokkini kanssamitä teemme! Luultavasti isällään saavat kaiken helpommin periksi tjms.
 
Ruuasta valittaminen lienee yleistä, olipa kyseessä sitten uusperhe tai tavallinen kokoonpano. Meillä on tehty lapsille selväksi, ettei kotona koskaan ole pahaa ruokaa. Joutuu puurokuurille tai joskus suklaakuurille napinasta. Sen jälkeen kyllä maisuu tavallinen kotiruokakin hyvin.

Joskus lapset ovat melko levottomia tullessaan isäänsä tapaamasta. Se johtunee siitä, että saavat harvoin siellä käydessään kaiken periksi. Mistään ei kielletä, tietsikkaa saa näplätä vaikka vuorokauden yhteen menoon ym. ym. Meillä taas on selvät pelivuorot ja muutenkin on siivottava omat jälkensä ja pysyttävä "ruodussa".

Loppujen lopuksi lapset ovat kuitenkin tyytyväisiä, että on noudatettava sovittuja sääntöjä. Heidän on helpompi elää, kun heillä on selvät rajat. Mutta voimiahan tämä kurinpito vaatii. Helpompaa olisi antaa valta lapsille hetkellisesti.. mutta seuraukset kun on tiedossa, ei voi antaa periksi.

Vaikuttaisi tuo lapsen uhmakas käytös kertovan yleisestä epävarmuudesta ja levottomuudesta. Olisiko parempi miettiä lapselle vain yhtä kotia ja tapaamisia etävanhemman kanssa vain joka toinen viikonloppu? Saattaisi rauhoittaa lapsen mieltä.
 
vanhempi on poika ja kohta 7v. nuorempi on tyttö ja 5v.
Uskon että isällä ei ole samoja rajoja kun meillä on. Meillä on kans tietyt säännöt pelaamisissa ja siivoamisessa yms.

Millainen on puuro- ja suklaakuuri? Voisin vaikka kokeilla joka yök-kerran jälkeen :p

Isälle tuskin sopii että lapset muuttaisi tänne, ei ole sopinut viimeiseen 2,5 vuoteen. Toivotaan että heidän perheenlisäyksensä myötä asiat muuttuat... vai kannattaako odottaa?
 
Hei!

Meillä auttoi moneen vaivaan se, että kerrottiin lapsille, että kun on kaksi paikkaa missä he asuvat. Isin luona ja äidin luona niin on luonnollista, että molemmissa paikoissa on eri säännöt ja niiden mukaan eletään missä ollaan. Luulin ensin, että tällainen "sekoittaa" lapsen pään, mutta mieheni oli lukenut tutkimuksen, että tällaisesta menettelystä ei koidu harmia kunhan nämä ohjeet/säännöt pysyvät samoina molemmissa paikoissa.

Myös tuo reagoiminen voi johtua siitä, että kun lapsi on 2vk toisessa paikassa ja 2vk toisessa niin hänellä on jatkuvasti ikävä toiseen paikkaan eikä tunne oloaan kotoisaksi kummassakaan. Meillä huomaa monesti lasten käytöksessä levottomuutta ja tottelemattomuutta pitemmän "tauon" jälkeen. Tsemppiä kovasti! Meillö jännitetään kuinka vauvan tulo muuttaa meidän uusperhettä, ainakin tähän asti on odotettu innolla pikku-siskoa tai veljeä. :wave:
 
Meillä myös lapset virallisesti isänsä luona,paitsi vauva joka on nyk.mieheni kanssa.Kuinka on 2 viikkoo ja 2 viikkoo onnistunu,miten ootte asian virallisesti sopineet? mulla kova huoli lapsistani,muttei ex suostu että lapset muuttaisivat luokseni.kyllä he luonani saavat olla niin paljon kuin haluavat ,muttavaikken haluasi rahaa ajatella ni ei oo varaa ajaa pitkiä matkoja tarhaan ja eskariin jne.koska nämä myös toisella paikkakunnalla.Toivoisin Ratkaisua esim just 2vko ja 2vko,mut mites sit koulut jne...Lapsillani myös "uusi äitipuoli" ja tuntuu välillä niin pahalta ku ei oo tietoominkäläinen ihminen on kyseessä ja eskarilaisen paperit on sen kirjoittamia ja täyttämiä ja puhelin nro pojastani oli annettu tän naisen ei isänsä ja mun ,vaikka mun mielestä se on isä joka siellä pitäs lastensa asiota (virallisia hoitaa)!!! Aina en haluis sille asioista valittaa,mutta..................
neuvoja antakaa?????????????????????????????????????????????? :'( :'( :'(

ruoka ongelmia on ollut myös meillä ja uskon että osa syy on lasten ikä,koska kiukuttelija on aina vähä uhman mukaan vaihtunut jo ennen eroakin aikanaan.
 
Meilläon kans mieheni poika joka toinen viikonloppu meillä, aikaisemmin kun ei ollut koulussa oli useammin. Poika oli alle kaksi vuotta kun aloimme seurustella ja muutimme samantien yhteen. Alusta asti on ollut eri säännöt täällä ja äidillään, meillä on karkkipäivät ja säännöllinen uni rytmi ja ruokailut ja vain pöydässä syödään ym. Alussa sanoi että äidin luona ei tarvitse tehdä näin ja siellä saa tehdä niin mutta kun selitettiin aina että siellä voitte tehdä mitä itse haluatte ja meillä tehdään toisella tapaa niin tottui kyllä äkkiä. Kun meillä on yhteinenkin lapsi on kuitenkin oltava kaikilla samat säännöt eikä haluta alkaa toteuttamaan tietenkään omassa kotonamme mieheni ex puolison sääntöjä.Hyvin on mennyt joskus kun kiukuttelee niin komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan ( meillä saa kyllä kiukunkin tunteet näyttää ) mutta ei aleta riitelemään hänen kanssaa vaan puhutaan sitten kun rauhoittunut :heart:
 
jotenkin todella kauhea järjestely pitää lapsia ensin 2 viikkoa äidillä ja sitten 2 viikkoa isällä, ei ihme että vanhempi lapsi oireilee mm. tuon ruoan kanssa. Lapsi tarvitsee säännöllisyyttä ja turvallisuutta, paikan miisä ollaan lähes aina, mutta kuitenkin niin että tapaa toista vanhempaansa. Vanhemuus ei lopu siihen jos lapset asuu toisen luona vakituisesti.
luulisi olevan melko helppoa kun aina 2 viikkoa ovat poissa. Minä en ikinä suostuisi moiseen järjestelyyn. Sanotaankin että suurinta rakkautta lapsia kohtaan on osata " luopua" heistä siis näissä ero tapauksissa. muutenkin luulisi olevan helpompaa joka suhteessa jos lapset asuisivat vain toisen vanhemman luona.
 
"luovuin" lapsista erossa sen takia, ettei heidän tarvitse olla iltaisin tai öisin "vieraalla" hoidossa. Olin itse tuolloin 3-vuoroduunissa. Nyt tilanne on muuttunut toisinpäin, isä tekee 2-vuoroduunia ja itse olen päivät koulussa. Jo kaksi vuotta olen yrittänyt asiaa vääntää ja kääntää lapsille helpommaksi, mutta isä ei tahdo. Millä saa miehen päähän oikeesti taottua sen, että ajattelisi oikeesti lasten parasta?
Mietin että kuka saattaa pojan kouluun joka aamu ja hakee iltapäivällä? Kouluun on matkaa 2 km ja isä aloittaa työt 6:00, uusi vaimoko jaksaa hoitaa esikoisensa ja saattaa lapsen kouluun? Meiltä matka olisi 200m ja molemmat päiväduunissa.
Tähän asti isä on hoitanut kuljetukset vallan, koska itselläni ei ole autoa käytössä. Saa nähdä miten talven kuljetukset menee, kun uuden vaimon maha kasvaa ja tiet liukastuu... Mielestäni aika riskiä kuljee 30 km aamuhämärässä liukkaalla tiellä, jossa kulkee hirviä yllättävän paljon. Vauva potkaisee sopivalla kohtaa ja hui! En edes halua ajatella enempää.
Toivon vaan että kaikki järjestyy lasten parhaaksi!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.10.2004 klo 10:28 pahamyy kirjoitti:
Meillä myös lapset virallisesti isänsä luona,paitsi vauva joka on nyk.mieheni kanssa.Kuinka on 2 viikkoo ja 2 viikkoo onnistunu,miten ootte asian virallisesti sopineet? mulla kova huoli lapsistani,muttei ex suostu että lapset muuttaisivat luokseni.kyllä he luonani saavat olla niin paljon kuin haluavat ,muttavaikken haluasi rahaa ajatella ni ei oo varaa ajaa pitkiä matkoja tarhaan ja eskariin jne.koska nämä myös toisella paikkakunnalla.Toivoisin Ratkaisua esim just 2vko ja 2vko,mut mites sit koulut jne...Lapsillani myös "uusi äitipuoli" ja tuntuu välillä niin pahalta ku ei oo tietoominkäläinen ihminen on kyseessä ja eskarilaisen paperit on sen kirjoittamia ja täyttämiä ja puhelin nro pojastani oli annettu tän naisen ei isänsä ja mun ,vaikka mun mielestä se on isä joka siellä pitäs lastensa asiota (virallisia hoitaa)!!! Aina en haluis sille asioista valittaa,mutta..................
neuvoja antakaa?????????????????????????????????????????????? :'( :'( :'(

ruoka ongelmia on ollut myös meillä ja uskon että osa syy on lasten ikä,koska kiukuttelija on aina vähä uhman mukaan vaihtunut jo ennen eroakin aikanaan.


Tarhaasioista meileen tuli,että jos teillä yhteishuolto,niin periaatteessa päiväkodilla velvollisuus antaa tietoja eskarilaisesta ja kutsua Sinut vanhempainiltoihin jne.Soita ihmeessä eskariin ja kysy lapsestasi tietoja,yleensä niihin soittoihin vastataan asiallisesti ja ollaan innostuneita kun vanhemmat kiinnostuneista lastensa asioista.

Henk.kohtaisesti minusta kuullostaa oudolta,että lapsillasi "uusi äitipuoli",hoitaa lasten asiat,ymmärrän jos suhde kestänyt kauemmin,mutta uusi on aina uusi,liekö sit pitkään kestävä suhde?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.11.2004 klo 07:56 Mammutti-Mamma kirjoitti:
"luovuin" lapsista erossa sen takia, ettei heidän tarvitse olla iltaisin tai öisin "vieraalla" hoidossa. Olin itse tuolloin 3-vuoroduunissa. Nyt tilanne on muuttunut toisinpäin, isä tekee 2-vuoroduunia ja itse olen päivät koulussa. Jo kaksi vuotta olen yrittänyt asiaa vääntää ja kääntää lapsille helpommaksi, mutta isä ei tahdo. Millä saa miehen päähän oikeesti taottua sen, että ajattelisi oikeesti lasten parasta?
Mietin että kuka saattaa pojan kouluun joka aamu ja hakee iltapäivällä? Kouluun on matkaa 2 km ja isä aloittaa työt 6:00, uusi vaimoko jaksaa hoitaa esikoisensa ja saattaa lapsen kouluun? Meiltä matka olisi 200m ja molemmat päiväduunissa.
Tähän asti isä on hoitanut kuljetukset vallan, koska itselläni ei ole autoa käytössä. Saa nähdä miten talven kuljetukset menee, kun uuden vaimon maha kasvaa ja tiet liukastuu... Mielestäni aika riskiä kuljee 30 km aamuhämärässä liukkaalla tiellä, jossa kulkee hirviä yllättävän paljon. Vauva potkaisee sopivalla kohtaa ja hui! En edes halua ajatella enempää.
Toivon vaan että kaikki järjestyy lasten parhaaksi!

nyt en käsittänyt? sinun luotasi on siis kouluun 200m ja lapsen isän luota 2km. Miksi sitten pitää ajaa 30km liukkaalla tiellä? ja mitä vauvan potkaisu autolla ajamiseen liityy? kai sitä autoa osaa ajaa vaikka lapsi vähän potkiikin. ja hirviä on missä vaan jopa sillä 200m matkalla.
mallla asuvana ja pitkien kulkuyhteyksien takana, ajan joka päivä 28km töihin ja takaisin ja vien lapsen hoitoon , toinen kulkee taksilla. en näe siinä mitään kummempaa riskiä, turvallisesti ovat matkat menneet.
onko teillä elatusmaksut sovittu miten? jospa tässä on siitä kyse, että jos lapset asuu toisen luona kokonaan joutuu toinen maksamaan. On tuo aikamoinen rääkki koululaiselle pompotella kahden kodin välillä. toivottavsti löydätte ratkaisun, jospa isä joustaisi kuitenkin?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.11.2004 klo 09:05 Hönö kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.10.2004 klo 10:28 pahamyy kirjoitti:
Meillä myös lapset virallisesti isänsä luona,paitsi vauva joka on nyk.mieheni kanssa.Kuinka on 2 viikkoo ja 2 viikkoo onnistunu,miten ootte asian virallisesti sopineet? mulla kova huoli lapsistani,muttei ex suostu että lapset muuttaisivat luokseni.kyllä he luonani saavat olla niin paljon kuin haluavat ,muttavaikken haluasi rahaa ajatella ni ei oo varaa ajaa pitkiä matkoja tarhaan ja eskariin jne.koska nämä myös toisella paikkakunnalla.Toivoisin Ratkaisua esim just 2vko ja 2vko,mut mites sit koulut jne...Lapsillani myös "uusi äitipuoli" ja tuntuu välillä niin pahalta ku ei oo tietoominkäläinen ihminen on kyseessä ja eskarilaisen paperit on sen kirjoittamia ja täyttämiä ja puhelin nro pojastani oli annettu tän naisen ei isänsä ja mun ,vaikka mun mielestä se on isä joka siellä pitäs lastensa asiota (virallisia hoitaa)!!! Aina en haluis sille asioista valittaa,mutta..................
neuvoja antakaa?????????????????????????????????????????????? :'( :'( :'(

ruoka ongelmia on ollut myös meillä ja uskon että osa syy on lasten ikä,koska kiukuttelija on aina vähä uhman mukaan vaihtunut jo ennen eroakin aikanaan.


Tarhaasioista meileen tuli,että jos teillä yhteishuolto,niin periaatteessa päiväkodilla velvollisuus antaa tietoja eskarilaisesta ja kutsua Sinut vanhempainiltoihin jne.Soita ihmeessä eskariin ja kysy lapsestasi tietoja,yleensä niihin soittoihin vastataan asiallisesti ja ollaan innostuneita kun vanhemmat kiinnostuneista lastensa asioista.

Henk.kohtaisesti minusta kuullostaa oudolta,että lapsillasi "uusi äitipuoli",hoitaa lasten asiat,ymmärrän jos suhde kestänyt kauemmin,mutta uusi on aina uusi,liekö sit pitkään kestävä suhde?


minä olen henk. koht sitä mieltä että kyllä isän uusi vaimokin voi oasllistua perheen asioihin, sehän on heidän perhe ja hän on hyväksynyt puolisonsa lapset niin miksi ei voisi hoitaa heidän asioitaan jos mieskin siihen suostuu. Naisilta nämä asioiden hoidot sujuvat paljon sutjakkaammin. jos pari on eronnut ja heillä molemmilla on oma elämä niin pitäisi antaa elää sitä omaa elämäänsä. Ei se uusi " äitipuoli" lapsia vie. Minusta on hienoa että myös uusi puoliso ottaa osaa perheen asioiden hoitoon myös lasten asioissa vaikka ne olisivat miehen lapsia. Minun ex-miehelläni on uusi puoliso ja napakka nainen onkin ja lapset käyvät siellä joka toinen viikonloppu ja tykkäävät kovasti mieheni vaimosta. Heillä on hyvä olla siellä ja on hyvä asia. en pistä pahakseni vaikka hän äidillisellä tavalla heistä huolehtiikin tiedän itse lasten palautteesta että olen se ykkös äiti. He ovat tasapainoisia ja onnellisia lapsia kun heillä on mukavat vanhemmat puolisoineen. Ei pidä olla itsekäs ja kateus pois näissä asioissa niin lapsillakin on hyvä olla. Minulle oli henkisen kasvun paikka kun erosimme ja molemmat alkoivat elää omaa elämäänsä, siinä piti todellakin puhutella itseään monella tapaa ja kypsyä.
:)
 
Kyllä mäkin olen sitä mieltä ettei ex:n uusi vaimo ole uhka , lapsi rakastaa aina eniten omaa äitiään. Kiva jos on uusi mukana että on iskän luonakin turvallista perhe tunnelmaa johon kaikki pääsee osalliseksi :hug:
 
nyt en käsittänyt? sinun luotasi on siis kouluun 200m ja lapsen isän luota 2km. Miksi sitten pitää ajaa 30km liukkaalla tiellä? ja mitä vauvan potkaisu autolla ajamiseen liityy? kai sitä autoa osaa ajaa vaikka lapsi vähän potkiikin. ja hirviä on missä vaan jopa sillä 200m matkalla.
mallla asuvana ja pitkien kulkuyhteyksien takana, ajan joka päivä 28km töihin ja takaisin ja vien lapsen hoitoon , toinen kulkee taksilla. en näe siinä mitään kummempaa riskiä, turvallisesti ovat matkat menneet.
onko teillä elatusmaksut sovittu miten? jospa tässä on siitä kyse, että jos lapset asuu toisen luona kokonaan joutuu toinen maksamaan. On tuo aikamoinen rääkki koululaiselle pompotella kahden kodin välillä. toivottavsti löydätte ratkaisun, jospa isä joustaisi kuitenkin?
[/quote]


En halua lapsiani luokseni rahan takia! Elatuksen hoitaa tällä hetkellä kaupunki, koska olen opiskelemassa.
Ehkä tuon kuljetuksen suhteen ajatelin sitä pahinta... Isä kun ei ole 2,5 vuoden aikana suostunut siihen, että lapset muutaisi tänne. Selkeää syytä en ole asiaan saanut.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.11.2004 klo 16:27 onnellinen äiti kirjoitti:
minä olen henk. koht sitä mieltä että kyllä isän uusi vaimokin voi oasllistua perheen asioihin, sehän on heidän perhe ja hän on hyväksynyt puolisonsa lapset niin miksi ei voisi hoitaa heidän asioitaan jos mieskin siihen suostuu. Naisilta nämä asioiden hoidot sujuvat paljon sutjakkaammin. jos pari on eronnut ja heillä molemmilla on oma elämä niin pitäisi antaa elää sitä omaa elämäänsä. Ei se uusi " äitipuoli" lapsia vie. Minusta on hienoa että myös uusi puoliso ottaa osaa perheen asioiden hoitoon myös lasten asioissa vaikka ne olisivat miehen lapsia. Minun ex-miehelläni on uusi puoliso ja napakka nainen onkin ja lapset käyvät siellä joka toinen viikonloppu ja tykkäävät kovasti mieheni vaimosta. Heillä on hyvä olla siellä ja on hyvä asia. en pistä pahakseni vaikka hän äidillisellä tavalla heistä huolehtiikin tiedän itse lasten palautteesta että olen se ykkös äiti. He ovat tasapainoisia ja onnellisia lapsia kun heillä on mukavat vanhemmat puolisoineen. Ei pidä olla itsekäs ja kateus pois näissä asioissa niin lapsillakin on hyvä olla. Minulle oli henkisen kasvun paikka kun erosimme ja molemmat alkoivat elää omaa elämäänsä, siinä piti todellakin puhutella itseään monella tapaa ja kypsyä.


pieni väärinkäsitys tuli,sillä tarkoitin juuri UUSI ÄITIPUOLI nimikkeelä että kuinka uusi tämä sitten on?Sillä tottakai äitipuolen(minusta sanahirviö!)tulee osallistua lasten elämään,ja olla osallisena joka päiväisessä elämässä. Mutta jos äitipuoli on vasta tullut kuvioihin,niin silloin tuntuisi oudolta,että isä antaa hänen hoidella asioita.
 

Yhteistyössä