Apua, milloin tää helpottaa...

Nyt kaipais tämä äiti lohdutuksen sanaa kamppaillessaan esikkopojun kanssa!! Kaikki tökkii n. 8-vuotiaan kanssa: mikään ei mene perille ekan viiden käskyn/ pyynnön aikana, mitään ei tekisi, huono, suorastaan olematon syömään ruokaa, toisin on karkkien ja herkkujen kanssa... \|O Hampaiden pesukin tuskaa, kun ei tota meinaa saada pesulle, nukkumista viivyttää, kiusaa pienempiä sisaria, narisee joka asiasta ja on eri mieltä kaikesta.

Onko tämä ikään kuuluvaa vai luonnetta?? Mä olen aivan rikki tappelemaan pojan kanssa joka asiasta. Ei sais tietysti luovuttaa, mut kun on jo niin kränä olo itelläkin :/

 

Apua... ja minä tuskailen 4v ja 2v kanssa (11kk vielä toistaseksi kiltti ja rauhallinen tapaus)... mikähän tulevaisuus tässä onkaan edessä!

 

Meillä sama juttu tuon 8 v. pojan kanssa. Hänkään ei millään meinaa syödä ruokaa, koulusta tuli ekaluokalla jo opettajalta viestiä että poika ei syö koulussa, mutta minkäs teet kun ei syö niin ei syö. Sitten toinen ongelma meillä on myös tottelemattomuus. Poika olisi koko ajan menossa kavereidensa luo ja sitten kun annan luvan mennä ja sanon että tulet sitten syömään kun soitan että nyt ruoka on valmista niin poika ei varmaankaan tule kuin jotain tunnin päästä ja saan soittaa sille ainakin kolme kertaa ennenkuin viesti menee perille. Olen yrittänyt pitää sitä sitten arestissa muutaman päivän että ei pääse kavereille, mutta se on sitten mennyt suoraan koulusta jonkun kaverin luo. En millään viitsisi mennä sitä enää hakemaan koulusta kun noita pienempiäkin lapsia on pari kappaletta. Sitten kun poika on kotona ja sanoo että menen kaverille ja minä sanon että et varmaan mene kun olet arestissa niin se vaan lähtee vaikka en ole antanut lupaa. Välillä menee totaalisesti hermot pojan kanssa, mutta en tiedä mitä sen kanssa tekisi.

 

Tää ei varmaan helpota yhtään mutta se on sitä varhaismurrosikää ja siitä pääsee eroon vasta sitten kunnon murrosiän jälkeen (jos sittenkään).

 

Minulla itelläni on 8-vuotias poika.. Meillä käskyt kylläkin menevät yleisesti ottaen perille. On tietysti päiviä jolloin ei kuuntele, mut sitten otetaan tiukemmat otteet peliin. Esim. viime viikolla pyysin lukemaan minulle kirjaa ääneen, jotta tietäisin miten lukuopinnot ovat edistyneet, pojalla älkoi kauhea marina ja väninä ettei halua lukea, joten kun ei asia ottanut sujuakseen, lähti huoneesta pleikkari, videot ja gameboy pois ja sanoin jos luvut eivät maistu, lähtee telkkarikin. Jotenkuten luvusta silloin selvittiin, mutta koneita ei saanut takaisin. Nyt tällä viikolla pyysin taas lukemaan ääneen, hänpä ottikin kirjan kiltisti esille ja lukeminen sujui. Ei edespyytänyt koneita takaisin.. annoin kuitenkin videot huoneeseen ja loput saa kun osaa käyttäytyä. Toinen esimerkki. Täällä oli eilen kauhea sade, poika hillui sateessa t-paitasillaan litimärkänä kenkiä myöten. Pyysin sisälle ja kysyin, että olisikohan ollut järkevää laittaa kumpparit jalkaan ja sadetakki päälle kun menee tolla ilmalla ulos? Loppupäivän poika vietti sisällä, ulos ei ollut enää asiaa. Olen sitä mieltä, ton ikäinen kokeilee mitä saa tehdä ja mitä ei..Asettakaa kunnon rajat ja jos niitä ei totella, siitä seuraa rangaistus. Pikku hiljaa alkaa mennä perille!!!

 

Hei!
Meillä 7v juuri koulun aloittanut tyttö on hyvää vauhtia jo esimurrosiän pauloissa..Tuntuu että varsinkin isäpuoltaan(jota kutsujut vuosia isäksi jo)uhmaa ja testaa.Tuntuu välillä etten olisi ikinä ees tyttöä kasvattannut ollenkaan kuin noin käyttäytyy!!!
Olen tosiaan vlillä niin loppu neidin kanssa että tulee siten huudettua mös pienemmille ihan turhastakin..Mutta tämä on kai sitä itsenäistymstä...Koville vain välillä ottaa...

 

Hyvä kolmikon äiti,

sinun todella täytyy nyt vain jaksaa ottaa niskasta kiinni itseäsi ja hommata vaikka apua kahden pienemmän kanssa, jotta saat kurinpalautuksen 8-vuotiaallesi tehtyä nyt. Myöhemmin sitä on turha yrittää tehdä.

Eli selvät rajat - koulusta tullaan kotiin ja jos on kerran aresti, on aresti. Silloin ei mennä mihinkään. Se tarkoittaa sitä, että jos on mennyt suoraan koulusta kaverille, sieltä käydään hakemassa pois ja valistetaan kaverin vanhempia kotiarestista. Tai haetaan suoraan koulusta, jos vain mahdollista.

Ottaisin selvää tarkemmin, MIKSI ruoka ei maistu. Ja karkit ja muut ainakin ehdottomasti kokonaan pois, kunnes ruoka maistuu.

Nyt on sinulla viimeiset hetket yrittää saada tilanne hallintaan. Jos teillä päättää 8-vuotias asioista, se ei ole oikein.

 

Tuo kuullostaa tutulta Se on sitä kasvamista ja rajojen kokeilua, koittaa irtautua napanuorastaan. Meillä tytöllä alkoi Esimurrosikä (joka on kuulemma rajumpi kuin se oikea) 7 vuotiaana. Olin alkuun aivan hukassa neidin kanssa, mutta sitten hoksasin ottaa asian puheeksi kavereiden vanhempien kanssa ja kuulin et muillakin kriisiä pukkaa. Meillä oli käytössä aresti, viikkorahan pienennys yms. keinot tottelettomuuteen ja hillitsi hiukan touhua. Entisenlaista tottelevaista tyttöä ei ole meillä sen jälkeen näkynyt mutta meno on rauhoittunut Rajat ja säännöt on puhuttu selväksi mutta yhteentörmäyksiä sattuu vieläkin. Vanhemmat joiden lapset ohittavat tuon ikäkauden tyynesti, eivät monesti jaksa käsittää tilannetta, mutta eiköhän se selkiydy heillekkin sitten oikean murrosiän aikaan Jsksamisia teille!

 

No en mä vielä kyllä uskoisi oikein että esimurrosiästä on kyse tässä vaiheessa. Sen pitäis olla vasta lähempänä 10-11 vuotta.... mutta ihana kuulla, että muilla on samoja probleemia..
Meillä jätettiin pojalta kaikki herkut pois toistaiseksi ja muutenkin yritän nyt jostain repiä niitä varapäreit´ä. Just eilen aamulla ihmettelin, että miten se on voinu unohtaa senkin, miten lukkaria luetaan. Poikakun ei millää osannu kertoa, moneksi menee kouluun. Välillä pelottaa että pidänkö liian tiukassa prässissä. Silloin olen ottanut muksun viereen ja jutellu iha rauhallisesti, että miksi tiettyjä asioita on PAKKO tehdä ja oppia.

 

No en mä vielä kyllä uskoisi oikein että esimurrosiästä on kyse tässä vaiheessa. Sen pitäis olla vasta lähempänä 10-11 vuotta.... mutta ihana kuulla, että muilla on samoja probleemia..


Niin minäkin aikoinani luulin, mut ensimmäinen tulee tytöillä kuulemma eskari-iässä ja pojilla hieman myöhemmin

 

Poika on 11 vee. Meillä on ollu ihan hirveitä riitoja ja vastaavia tilanteita, mitä yllä kerrottiin, nuorempana. Mutta vaikka joskus,kun hän oli 6-9vee, tuntui, että ei mikään mene perille,niin... Nyt on parempi ja hyvä. Totta, että murrosikä on vielä oikeasti tulossa, mutta luulen, että hyvin menee...
Joka tapauksessa, olkaa JOHDONMUKAISIA! Jos kiellätte jonkun, niin se on näin, eikä niin, että tunnin päästä toisin. Tehkää RAJOJA ja RANGAÍSTUKSIA (esim. pleikka tai tietsikka pois pariksi päiväksi). KESKUSTELKAA, KESKUSTELKAA, KESKUSTELKAA! Vaikka välillä oikeasti v...taisi, niin älkää antako periksi. Samoista asioista aina vaan. Huh ja huh! Mutta näin se vain on. On paljon parempi alkaa keskustelut jo varhain, sillä mitä voit enää tehdä kun "Pertti" on 15 vee, etkä vielä ole saanut häntä huomaavaiseksi.

 

\

Poika on 11 vee. Meillä on ollu ihan hirveitä riitoja ja vastaavia tilanteita, mitä yllä kerrottiin, nuorempana. Mutta vaikka joskus,kun hän oli 6-9vee, tuntui, että ei mikään mene perille,niin... Nyt on parempi ja hyvä. Totta, että murrosikä on vielä oikeasti tulossa, mutta luulen, että hyvin menee...
Joka tapauksessa, olkaa JOHDONMUKAISIA! Jos kiellätte jonkun, niin se on näin, eikä niin, että tunnin päästä toisin. Tehkää RAJOJA ja RANGAÍSTUKSIA (esim. pleikka tai tietsikka pois pariksi päiväksi). KESKUSTELKAA, KESKUSTELKAA, KESKUSTELKAA! Vaikka välillä oikeasti v...taisi, niin älkää antako periksi. Samoista asioista aina vaan. Huh ja huh! Mutta näin se vain on. On paljon parempi alkaa keskustelut jo varhain, sillä mitä voit enää tehdä kun "Pertti" on 15 vee, etkä vielä ole saanut häntä huomaavaiseksi.

Peesaan Saritaa.... mullakin tokaluokkalainen poika, jonka kanssa välillä (no, oikeesti joka päivä) menee hermot, mutta välillä hän sitten ihan yllättää mut nokkeluudellaan! On sit kuitenkin jotain kuullut ja sitten kuulen muilta, miten hienosti hän osaa käyttäytyä ja olla vieraissa paikoissa. Kotona tietysti pitääkin tuuletella välillä, niinhän öhöm, äitinsäkin tekee...