Apua kaivataan kipeästi lapsen päiväuniongelmaan!

["RIIKKA"]

Elikkä poika on 2,5-vuotias. Noin viikko sitten heitti omasta halustaan tutin roskiin (jota käytti nukahtaessaan unille). Tämän jälkeen päiväuniajat ovat olleet kaaosta. Lounaan jälkeen poika ilmoittaa ennen mitään ennakko keskusteluja edes, että ei mene nukkumaan. Kirja luetaan kuitenkin vanhaan tapaan, jätän pojan huoneeseen ja sanon, että nyt nukutaan, kuten aina ennenkin. Siitä alkaa 2tunnin mittainen sessio, jonka aikana poika raivoaa, itkee, paiskoo petivaatteet sängystä, karjuu, hakkaa, potkii, huutaa tai vain makaa hiljaa paikallaan. Uni ei tule!!! Olen antanut pojan olla yksin hiljaisessa huoneessa, laittanut unimusiikkia, ollut vieressä, yrittänyt silittää, komentanut ja mennyt miljoona kertaa hiuksiani repien talon toiseen soppeen rauhoittumaan. Pahimpia ovat olleet hetket kun olen yrittänyt pitää väkisin riehuvaa, itkevää poikaa paikallaan...poika vain rimpuilee ja rimpuilee, joskus usean minuutin jälkeen rauhoittuu, mutta ei silti nukahda. En käsitä enää mitä voin tehdä!? Onko tuon ikäinen kykeneväinen päättämään koska nukkuu, koska ei? Osaako edes vielä arvioida omaa väsymystään? Illat menee kiukulla, mutta joskus helpostikin ja poika on valmis rätti sänkyyn jo 19.30 ja nukahtaa välittömästi. Minun puolestani poika saa olla nukkumatta kun olemme kotona, jos se kerta joka kerta vaatii tuollaisen shown ja lopputulos on silti sama. Ongelma on kuitenkin myös siinä, että poika on neljänä päivänä viikossa vuoro-pkssa, jossa joutuu olemaan 21-22 asti illalla, ennenkuin pääsee kotiin nukkumaan..!!!
Kuulema on mennyt ihan hyvin päiväkodissa illat, mutta seuraavat päivät kotona ovat kiukkuisia ja itkuisia. Sitten kun mennään taas päiväunille, pojasta kehkeytyy hirmumonsteri joka ei nuku! Toisinaan on vain hiljaa 20 minuutinkin pätkiä, mutta silti ei nukahda.

Aamulla herätään 7.30-8.00, riippumatta nukkumaanmenoajasta. Miten voin toimia tässä tilanteessa? Tutista luopuminen on selkeästi laukaissut tilanteen, mutta en osaa keksiä keinoa jolla korvaisin unille rauhoittavan tutin. Tutista luopumisen jälkeen ei ole sitä kysellyt kertaakaan, eli ainoa ongelma taitaa olla nyt tämä päiväunille meno.

 

["vieras"]

Mitä jos pitäisitte vain lepohetken. Luette sadun ja käytte yhdessä makoilemaan sängylle. Voi olla että lapsi nukahtaa, ehkä ei. Mutta tulee ainakin pieni huilitauko.

 

[gdg]

Älä pakota nukkumaan. Älä edes sano, että nyt nukkumaan. Markkinoit lepohetkeä, joilloin ollaan sängyssä ja vaikka luetaan (anna pojan lukea itsekseen omaa kirjaa ja sä voit lukea vieressä omaasi tai sitten oot kokonaan pois). Kun osaa nätisti levätä sääetyn ajan (esim. 45 min.) niin saa vaikka tarran. Meillä ainakin toiminut, tuon ikäinen ei meillä nuku vaikka väsyttäiskin.

 

[*]

Nukutko pojan kanssa samassa huoneessa? Entä jos itsekin sanoisit käyväsi päiväunille ja pötköttäisit pojan kaverina?

 

["RIIKKA"]

lepohetki voisi toimiakin... en vain ole sitä harkinnut siitä syystä kun en voi käsittää, että noin pieni on kykenevä lopettamaan päivunet kuin seinään tutin menon myötä. Ehkä pitäisi tuota koittaa kuitenkin jos olette tosiaan sitä mieltä, että poika on jo tarpeeksi iso päättämään itse koska nukkuu..

Vieressä olen ollut. Siis samassa sängyssä, pojan 120cm sängyssä ja vaikka kuinka ja kauan. Silti poika vaan riehuu vaikka esittäisin kuinka kauan itse nukkuvani...

 

[lgh]

Tuon ikäinen kyllä "pärjää" ilman unia, mutta ainakin meillä parin päivän unettomuus takaa sen, että lapsi löytyy jostain sohvan nurkasta nukahtaneena. Joskus menee viikkokin ilman unia, joskus nukutaan joka päivä. Tappelu on molemmille ikävää. Pötkötelkää rauhassa, mutta kukaan ei nuku. Lasta voi alkaa nukuttaa, kun pakko poistuu.