Apua ja neuvoja 2 vuotiaan uniasioihin

Meillä on todella kehittynyt ongelma 2 vuotiaan nukuttamisessa.vielä muutama kuukausi sitten tyttö nukahti omaan sänkyyn iltaisin, toki oltiin siihen opetettu.Sitten alkoi päivähoito ja tyttö rupesi joka yö kömpimään aamuyöstä meidän väliin ja vaikka kuinka kannetaan takas ei suostu sinne jäämään.välittömästi alkaa hirveä raivo ja hakkaaminen...ei vaan jakseta..
yhteen vaiheeseen se auttoi että olin tytön huoneessa osan yötä jolloin pysyi siellä hyvin aamuun asti.mutta nyt lähtee meidän sänkyyn herättyään vaikka mä olisin huoneessa.
tuntuu että keinot on loppu.ainut vaihtoehto on hyväksyä että nukkuu vieressä tai sitten huudattaa ovea hakkaavaa tyttöä yöt pitkät.hän on todella raivoisa ja helposti menee niin yli että mistään ei enää tule mitään.

onkohan käynyt niin että tyttö on niskan päällä??olo on todella epäonnistunut koska olen vetänyt läpi myös onnistuneen unikoulun alle vuoden iässä jolloin tyttö nukkui pinniksessä meidän vieressä monta kuukautta hyvin...
pahinta on se että mies ei näe ongelmaa ja mulle tämä on alkanut hallita koko elämää.suostuako nyt siihen että tytön sänky kannetaan meidän makkariin vaiko ostaa toinen säky johon tytön sitten nostaa kun kömpii viereen....auttakaa!!!!!

 

Anna muksun tulla viereen jos vaan saat itse nukuttua. Varmaan kapinoi päivähoitoa vastaan ja kaipaa läheisyyttä eri tavalla kuin ennen. menee varmaan ohi siten kun tottuu hoitoon.

 

Sama tuli itsellä mieleen, että varmasti on vain ohimenevä vaihe. En usko, että lapsi ees varsinaisesti sinnittelee "ilkeyttään" vaan yksinkertaisesti vain kaipaa äitin läheisyyttä enemmän. Ehkä ei siis kannata vielä olla huolissaan siitä, onko lapsi "niskan päällä", kun kuukauden-kahden päästä tämä ravaus voi olla jo historiaa.

Jos et osaa nukkua lapsen vieressä, voisitko kantaa hänet takaisin omaan sänkyyn, kun hän on nukahtanut? Tai nostaa teidän huoneen lattialla olevalle patjalle tutumaan, jos et jaksa roudata eri huoneeseen asti?

Jaksuja sinnepäin! Mulla on samanikäinen tomera tyttö, jonka kanssa on tämän vuoden puolella käyty läpi iltavaikeudet ensin tuttivieroituksen ja sitten jatkissänkyyn siirtymisen kanssa... Onneksi lopulta aina helpottaa!

 

kiitos vastauksista.kun toiset sanoo asioita niin ongelmat ei tunnukaan enää niin isoilta =)
tuli vaan sellainen olo että nyt äiskää viedään...
kyllä mä tiedosta että tyttö kaipaa mua eri tavalla nyt kun en olekaan kaikkia päiviä kotona hänen kanssaan.
ihana tyttöhän se on mutta tuntuu vaan ettei koskaan saa hengähtää vaan aina on näitä uusia haasteita tässä vanhemmuudessa.

taidampa nyt relata ja antaa ajan tehdä tehtävänsä.eilen illalla tyttö suostui taas menemään nukkumaan omaan sänkyyn ihan vapaaehtoisesti mutta heräilee vaan ahkerasti alkuillan ja yön aikana...siihen en ole vielä ratkaisua keksinyt..