Toggle sidebar

APUA! Eroon narsistista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja murskattu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Juuri tuon olen alkanut hahmottaa eli että omantunnontuskia ei kerta kaikkiaan tule mistään. Koskaan ei huomaa, että toisilla olisi paha olla. Itku on hänen mielestään vain tahallista kiusausta ja manipulointia. Oikeaa surua ei voi olla toisilla, kun ei ilmeisesti ole hänelläkään. Jos kerron ihan varovaisesti varovaisin sanoin, että joku hänen tekemisensä tai tekemättä jättämisensä olisi satuttanut minua, on sekin kuulema vain tapani kiduttaa ja syyllistää häntä, vaikka tosiasiassa kaipaisin vain juttelua asiasta, ehkä anteeksipyyntöä ja lohdutusta sekä varmuutta siitä, ettei sellaista enää tapahtuisi. Tällainen ei ole ollenkaan mahdollista.
 
Voin ilmeisesti hakea lähestymiskieltoa niinkin, että ilmoitan hänelle, koska hän voisi hakea tavaroitaan ja että hän ei saa tulla luokseni kuin sovitusti ja jos hän edelleenkin sitten tulee tänne luvatta. En vain uskalla sanoa hänelle tiukasti, että nyt ilmoitat ajoissa, koska olet tulossa ja muuten et tule, koska hän suuttuu ja huutaa kostoa. Olen kuulema kohtuuton ja piilottelen miehiäni, jos vaadin aikatauluja.
 
Toiveesi ovat utopistisia. Ihmiset eivät muutu. Narsisti ei pysty muuttumaan, eikä oikeasti haluakaan. Ainoa tapa on lopettaa yhteydenpito tai rajoittaa se lasten tapaamisen järjestelyyn. Itselläni meni 6 vuotta eron jälkeen kunnes narsisti tajusi, etteivät hänen ajatuksensa kiinnosta minua paskan vertaa. Yritä olla ottamatta mitään kantaa hänen syytöksiinsä, äläkä piittaa hänen puheistaan.
 
Näin ilmeisesti on.

Tosin itse toivon muuttuvani jatkuvasti. Olen elämäni varrella kasvanut ihmisenä mielestäni monin tavoin ja toivoisin jatkossakin näin olevan. Olen muuttunut myös negatiiviseen suuntaan tämän miehen myötävaikutuksella rikkoessani vuosia itseäni vastaan ja kadottaessani minuuteni aivan kokonaan. Toivon kuitenkin kehittyväni jatkossa ihmisenä, äitinä ja ystävänä, kunhan vain saan yhtään itsetuntoa kasattua. Eli ihmisen muutokseen kyllä uskon, mutta ihmisen täytyy itse haluta muutosta ja useimmiten kasvuun tarvitsee myös muiden apua.

Syytökset pitäisi osata jättää omaan arvoonsa. Ne vain uppoavat todella syvälle aina, satuttavat aina.
 
Kyllä sinä vielä eheydyt, kasvat ja löydät itsesi kunhan pääset eroon narsistista. Itsekin olin hyvin alistettu ja rakastin kumppaniani ylen määrin. Nyt kun erosta on 10 vuotta, olen hyvin vahva ja itsenäinen ihminen.
 
Pyydän etukäteen anteeksi, sillä en ole varma loukkaanko näillä ajatuksillani. Pahaa en kuitenkaan tahdo/tarkoita.

En jaksa lukea kahta ensimmäistä viestiä pidemmälle. Tulee sellainen: blaa blaa blaa blaa-olo. Oma ajatukseni siis on, että jokaisella on pää vastuu omasta elämästään ja omista ratkaisuistaan. Itse teet valintasi jatkatko tuon miehen kuuntelemista/vallassa olemista. Se on siis 100% sinun päätös. Joko lähdet, tai elät valintasi kanssa.
 
Olen samaa mieltä kuin Kenguru, mutta...

Mies on vain vuosikausia syyttänyt minua koko perheen epäonnesta. Olen sitten yrittänyt kaikkeni, jotta voisin muuttua ja mieskin on ollut sitä mieltä, että huonoja ovat avustavat tahot, kun ovat saaneet minut vain käyttäytymään yhä huonommin. Olen siis halunnut onnellista perhettä ja siksi halunnut tehdä kaikkeni.

Nyt olen vain herännyt huomaamaan, kuinka onneton itse tässä olen ja kuinka mies käyttäytyy eri tavoin, kuin mitä ihan normaalit käytössäännöt ovat lapsille ja minulle, säännöt ja käytösmallit, joita itse arvostan ja kunnioitan. Olen elänyt jossakin eristetyssä vakuumissa kai nämä vuodet ja niin yksin, että kaikki normaali on tullut epänormaaliksi, eikä mitään ole saanutkaan kyseenalaistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen kirjoittaja;23821685:
Olen samaa mieltä kuin Kenguru, mutta...

Mies on vain vuosikausia syyttänyt minua koko perheen epäonnesta. Olen sitten yrittänyt kaikkeni, jotta voisin muuttua ja mieskin on ollut sitä mieltä, että huonoja ovat avustavat tahot, kun ovat saaneet minut vain käyttäytymään yhä huonommin. Olen siis halunnut onnellista perhettä ja siksi halunnut tehdä kaikkeni.

Nyt olen vain herännyt huomaamaan, kuinka onneton itse tässä olen ja kuinka mies käyttäytyy eri tavoin, kuin mitä ihan normaalit käytössäännöt ovat lapsille ja minulle, säännöt ja käytösmallit, joita itse arvostan ja kunnioitan. Olen elänyt jossakin eristetyssä vakuumissa kai nämä vuodet ja niin yksin, että kaikki normaali on tullut epänormaaliksi, eikä mitään ole saanutkaan kyseenalaistaa.
Click to expand...

No kiva ettet loukkaantunut, ja hyvä että olet herännyt todellisuuteen:). Tietyllä tapaa koen ahdistusta lukea kirjoituksia, joissa joku sallii itselleen tehtävän pahaa, ottamatta siitä vastuuta.

Isäni on narsisti, joten tiedän miten heidän kohdalla täytyy toimia. Olen myös lähtenyt nyrkkien alta litomaan....että omakohtaista kokemusta löytyy. En ole jäänyt äitini tavoin makaamaan tuleen, ja toivon jokaiselle enemmän voimia vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Sillä niitä keinoja on, ja toisen kiusaamisen saa kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä loppumaan jos oikeasti yrittää ja haluaa.

Lähetän sinulle täältä kaikki ylimääräiset voimani, joita en enää tarvitse tuollaisiin taistoihin!
 
Kiitos.

Vuosia on siis tuntunut siltä, että toinen käyttää hyväksi, kiusaa ja kiduttaa, en ole sitä uskonut, koska samaan aikaan hän on syyttänyt minua juuri noista asioista. Olen mennyt itseeni ja yrittänyt muuttua. Olen kuitenkin herännyt huomaamaan, että vaikka mitä tekisin, hän suuttuu. Koskaan enää en saa häneltä mitään hyvää. Faktatkin puhuvat puolestaan: Vuosia minä olen hoitanut lapset, kodin, raha-asiat, aivan kaiken tosin puolitehoisesti, koska mies on minua niin paljon haukkunut. Mies puolestaan ei ole tehnyt kuin potenut, sinkoillut ympäri Suomea makaamassa ja potemassa, kuluttanut rahaa älyttömiin asioihin, ollut sitoutumatta mihinkään, ei ole hoitanut yhtäkään asiaa alusta loppuun, vaan yrittäessäänkin jotakin jättänyt aivan kaiken kesken, jättänyt paperiasiat hoitamatta jne. jne. Jos minä olen syyllinen tuohon kaikkeen alamäkeen, niin jos hän olisi "normaali" olisi hän jo aikoja sitten hakenut apua, kun hänellä on niin kamala kumppani ja hän olisi puhunut asioista rauhallisesti ja järkevästi. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole ollut.

Nyt kun olen tajunnut kokeneeni kiusaamista ja kidutusta ja hirveää elämää, haluan ottaa ohjat käsiini ja haluan paremman elämän!
 
Mua kiinnostaa, kuinka usein mies solvaa/haukkuu/syyllistää sua. Onko se koskaan normaali tai jopa mukava? Omaa parisuhdettani ja mahdollista eroa tässä vaan pohdiskelen... Kuulostaa osittain tutulta, meillä mies on kyllä töissä, mutta silti koen olevani mm. taloudellisesti hyväksikäytetty, hänellä on niin kalliita ostoksia, ettei mun rahat ikinä riittäis sellasiin, vaikka tienaan enemmän.
Ja sit ne päivittäiset/vähintään viikottaiset haukkumiset, solvaukset ym. Mustasukkainen ei juurikaan ole.
 
Itsestäni tuntuu, että mies haukkuu ja huutaa joka kerta, kun ollaan tekemisissä. Olen hakenut meille yhdessäkin apua jo kauan aikaa sitten nimenomaan, jotta lopettaisi huutamisen ja alkaisi kantaa vastuuta edes jostakin. Huutoa ei kuulema voi lopettaa, koska ensinnäkään sitä ei edes ole, vaan minä koen ja kuulen väärin ja jos joskus muka huutaisi, niin se johtuu vain minun käytöksestäni.

Nyt on taas aika vaikea aamu. Ajattelen vain, kuinka mies tahollaan vihaa minua, eikä usko yhtään, että olisin aina yrittänyt parhaani. Mietin, mitä ihmettä olisi pitänyt tehdä vielä toisin. Miten olisi pitänyt pitää mies tyytyväisenä? Miten olisin jaksanut olla ilman rutiineita, miten olisin vielä antanut rahaa, miten olisin osannut olla rento, ei-varautunut ja onnellinen halaava kumppani, kun kuitenkin jostakin syystä häntä ja reaktioitaan pelkäsin niin paljon koko ajan?

Yritän tosissani pysyä nyt kovana. Uskon, että tämä on oikea tie. Kuitenkin tuntuu tosi rankalta ja vaikealta, kun välillä vain tulee aaltoina syyllistyminen, jospa olinkin kaiken takana itse, jospa kuitenkin kaikki olisi vielä muuttunut hyväksi, jos minä vain olisin osannut olla "oikein".
 
Nyt tee vakaa päätös: et yhtään enää mieti, mitä olisit voinut tehdä paremmin tai miten olisit enemmän voinut miellyttää miestäsi. Koska vastaus on: mitä tahansa olisit tehnyt, se ei olisi miellyttänyt miestäsi. Miehesi tässä on sairas. Et sinä. Eli nyt lopetat tuon vatvomisen!
 
[QUOTE="vieras";23825261]Nyt tee vakaa päätös: et yhtään enää mieti, mitä olisit voinut tehdä paremmin tai miten olisit enemmän voinut miellyttää miestäsi. Koska vastaus on: mitä tahansa olisit tehnyt, se ei olisi miellyttänyt miestäsi. Miehesi tässä on sairas. Et sinä. Eli nyt lopetat tuon vatvomisen![/QUOTE]

Näin juuri täytyy toimia. Tulee vain heikkoja hetkiä, kun miettii, minkälainen elämä meillä piti olla ja miksei sitten ollutkaan. Täytyy miettiä vaikka vain faktoja sitten, että hän keräsi salaa ulosottoja kymmeniä tuhansia, ei ponnistellut töihin perheen hyvinvoinnin vuoksi (vaikka olisi ollut minun syyni, olisi pitänyt hakea apua, että tulee työkuntoon), ei sitoutunut arkeen millään tasolla, haukkui, nimitteli ja uhkaili tuon tuosta. Tuollaiset asiat eivät vain ole oikein ja minulla on oikeus ja velvollisuus tehdä itselleni ja lapsilleni tasapainoisempi elämä.
 
Itse narsistin uhri, suhde loppui raiskaus yritykseen ja pahoinpitelyyn. yli puoli vuotta mies huusi perääni, häiriköi ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta. uhkasi tappaa itsensä ja minun uuden miehen jos sellaisen joskus erehtyisin hankkimaan. sitten hankin lähestymiskiellon, viimeinen kohtaaminen oli kun mies tuli ikkunan läpi kotiini ja pahoinpiteli. sen jälkeen ollaan nähty vain oikeudessa.
Lähteminen suhteesta vaikeaa, toiselle helppo sanoa että lähde mutta asia ei ole niin helppo. toinen on huutanut ja tallonut itsetunnon niin matalaksi että itse alkaa uskoa miehen puheita. Tarvitset itsellesi keskustelu apua, vaikka psykologilta. saat omat ajatukset näin selvitettyä ja tajuat että sinussa ei ole mitään vikaa vaan vika on miehessä.
Omasta erosta jo 5vuotta, nyt käyn traumaterapiassa että voisin vihdoin unohtaa mieheni ja hän lakkaisi kummittelemasta mielessäni.
Mutta sinun on oltava päättäväinen miehen suhteen, eikä antaa hänelle periksi vaikka uhkaisi millä, sinä et ole enää vastuussa miehestäsi jos jotain itselleen uhkaa tehdä. Älä lankea hänen anteeksi pyyntöihin ja puheisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen kirjoittaja;23821685:
Olen samaa mieltä kuin Kenguru, mutta...

Mies on vain vuosikausia syyttänyt minua koko perheen epäonnesta. Olen sitten yrittänyt kaikkeni, jotta voisin muuttua ja mieskin on ollut sitä mieltä, että huonoja ovat avustavat tahot, kun ovat saaneet minut vain käyttäytymään yhä huonommin. Olen siis halunnut onnellista perhettä ja siksi halunnut tehdä kaikkeni.

Nyt olen vain herännyt huomaamaan, kuinka onneton itse tässä olen ja kuinka mies käyttäytyy eri tavoin, kuin mitä ihan normaalit käytössäännöt ovat lapsille ja minulle, säännöt ja käytösmallit, joita itse arvostan ja kunnioitan. Olen elänyt jossakin eristetyssä vakuumissa kai nämä vuodet ja niin yksin, että kaikki normaali on tullut epänormaaliksi, eikä mitään ole saanutkaan kyseenalaistaa.
Click to expand...


Juuri siksi koetkin olosi niin ahdistuneeksi ja tyhjäksi nyt, kun mies ei enää päätä puolestasi, miten tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Olet uppoutunut ja osin kadottanut itsesi häiriintyneeseen dynamiikkaan, jonka sinun ja lastesi on ollut pakko sisäistää, jotta miehen kanssa eläminen sujuisi edes jotenkuten. Tarvitset aikaa löytääksesi itsesi ja omat rajasi uudestaan. Vaikuttaa siltä, että olet jo hyvässä alussa matkallasi, kun olet päässyt fyysisesti pois miehen vaikutuspiiristä. Nyt tarvitset voimia pysyäksesi oikealla tiellä. Koeta aktiivisesti etsiä elämääsi ihmisiä, jotka tukevat sinua ja ymmärtävät kokemaasi.

Kerroit aiemmin, että miehesi huutaa. Se on hyväksi havaittu keino hallita ihmisiä, ja tehoaa sinuun. Mitä jos ilmoittaisit miehelle, että tästä lähtien keskustelet hänen kanssaan vain kirjallisesti, vaikkapa sähköpostilla? Mies ei tietenkään alkuun noudata sääntöäsi, mutta jos jätät järjestelmällisesti vastaamatta kaikkiin muihin yhteydenottoihin, hän lopulta tajuaa, että sinua ei tavoita muulla tavoin, mikä ei palvele hänen tarkoitustaan. Näin pystyt rajaamaan kommunikaation miehen kanssa hetkiin, jolloin olet vahvoilla; vastaat siis viesteihin vain silloin, kun koet pystyväsi puolustamaan rajojasi. Näin saat myös helposti dokumentoitua kaiken, mitä mies sanoo. Lisäksi tulet osoittaneeksi hänelle, että vanha peli ei vetele: sinua ei enää pompotella.

Sinun ei pidä syyllistää itseäsi. Tottakai uskoit miehestä hyvää! Tietenkin uskoit hänen lupauksiinsa! Niin normaalit ihmiset tekevät, etenkin, kun ovat rakastuneita. Menneisyydelle et mitään voi, mutta tulevaisuus on sinun; ehkä latteaa, mutta totta.

Voimia sinulle ja lapsillesi!
 
Ei mulla ole kyllä tuollaisesta kokemusta. Mutta kun ajattelen asiaa, niin kovasti mietit kuka on syylllinen. Tiedätkös, ihmiset eroaa toisistaan, jos ei suju. Ei siinä syyllisiä tarvita.
Yksinhuoltajana voi elää ihan hyvää elämää. Missään tapauksessa ei kuulosta yhteinen tulevaisuutenne mahdolliselta.
Vähän selvemmäksi sun täytyy yrittää tehdä tuolle miehelle, että olette eronneet.
Eikä hänellä ole mitään sanomista, vaikka sulla olisi viisi poikaystävää.
 
Hankalasta exästä eroon päässeenä ja eron jälkeen monet lapsia käsittelevät riidat/ikävät tilanteet selättäneenä, tiedän mistä puhut. Sairaalla tavalla hankala ihminen tekee elämästäsi helvetin niin kauan kuin SINÄ annat hänelle siihen mahdollisuuden. Olet uhri niin kauan kuin ruikutat ja pohdit kuinka hän sinua käyttää hyväkseen tai hankaloittaa elämääsi. Ole aikuinen ja ota ohjat omiin käsiisi.

Neuvoni on tämä: jätä hankala mies ja rakenna oma elämä. Se on ainoa toimiva ratkaisu.
 
Nyt päätät, että jatkossa miehen sanomisilla ei ole sinulle enää mitään arvoa. Jos hän vihaa sinua, niin ihan rauhassa vaan. Sinä et sitä asiaa pysty muuttamaan. Ole miehen kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän, vain kun on pakko. Jos mies alkaa raivoamaan, niin voit huomaamatta tallentaa sitä puhelimellasi joko videolle tai ääniyksellä. Yritä päästä irti omista syyllisyydentunteistasi. Mies on aivopessyt sinut. Älä anna hänelle enää valtaa vaikuttaa elämääsi.

Keskity sen sijaan omaan elämääsi. Ala rakentamaan itsellesi ja lapsillesi parempaa tulevaisuutta. Uskon, että lapsetkin ovat joutuneet kärsimään tilanteestanne aivan liikaa. Sinä olet ansainnut onnet, kuten myös lapsesi. Exälle ei kuulu pätkääkään sinun uudet seurustelusuhteesi.
 
Nyt kysyn ihan konkreettista apua asiaan, joka olisi varmasti JOKAISELLE ihan täysin normaali asia, mutta minulle ei ole. Valmiiksi jo pelottaa ja ahdistaa, että teen väärin. Muutama päivä sitten hän viestitteli, kuinka ei todellakaan arvosta minua, olen hirviö, hän jättää minut nyt lopullisesti jne. Nyt hiljaiselon jälkeen hän laittoi viestin kysyen, onko minulla tietoa/suunnitelmia tämän viikon ohjelmasta. En yksinkertaisesti osaa vastata. Pelottaa, että vastaan mitä tahansa, on se väärin. Uskoisin kyseessä olevan joko tavaroiden haku tai lasten tapaaminen, mutta en tiedä. Miten reagoin? Anteeksi kaikilta, kun olen näin tyhmä ja avuton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen kirjoittaja;23827821:
Nyt kysyn ihan konkreettista apua asiaan, joka olisi varmasti JOKAISELLE ihan täysin normaali asia, mutta minulle ei ole. Valmiiksi jo pelottaa ja ahdistaa, että teen väärin. Muutama päivä sitten hän viestitteli, kuinka ei todellakaan arvosta minua, olen hirviö, hän jättää minut nyt lopullisesti jne. Nyt hiljaiselon jälkeen hän laittoi viestin kysyen, onko minulla tietoa/suunnitelmia tämän viikon ohjelmasta. En yksinkertaisesti osaa vastata. Pelottaa, että vastaan mitä tahansa, on se väärin. Uskoisin kyseessä olevan joko tavaroiden haku tai lasten tapaaminen, mutta en tiedä. Miten reagoin? Anteeksi kaikilta, kun olen näin tyhmä ja avuton.
Click to expand...

Minä en vastaisi mitään tuollaiseen viestiin. Ei miehellesi kuulu sinun viikko-ohjelmasi. Jos hänen todella pitää tulla hakemaan tavaroitaan, niin hän voi viestissä kysyä sinulta, koska sopii tulla hakemaan tavaroita tai koska sopii tavata lapsia.

Odota tarkempaa kysymystä tai vastaa vastakysymyksellä, että mitä varten hän kyselee sinun suunnitelmiasi. Itse en reagoisi noin epämääräiseen viestiin millään tavalla.
 
Vastaisn varmaan kysymyksellä: Tuletko hakemaan loput tavarasi ja sanoisin päivämäärän milloin sopii tulla. En kertoisi omista menoista ja suunnitelmista koska ne eivät miehelle kuulu.
 
Miksi vieläkin mietit mitä on soveliasta vastata tai ei ole. Miksi pelkäät ärsyttäväsi sitä? sehän ärsyyntyy joka tapauksessa. Toi sun myötäilys mahdollistaa lisää tuota paskaa. Nyt vaan lastenvalvojalle tapaamisia sopimaan ja pistät jonkun viemään ne tavarat sen luo, isäsi tms. (eikä haittaa et mätkäis sitä sun eksää vähän turpaan sillä samalla reissulla).
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa