Apua :( en pärjää tuolle kolmevuotiaalle enää..

[syvä huokaus]

Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Poika täytti 3 vuotta kuukausi sitten ja sen jälkeen olen alkanut epäillä että ufot on siepanneet mun lapsen ja tuoneet vaihdokkaan tilalle.. Poika ei usko enää mitään,sylkee päälle ja nauraa jos häntä komentaa. Ei auta jäähypenkit eikä lelujen takavarikko.

Aamut on yhtä helvettiä,mun täytyy nousta viideltä sängystä jos meinasin kahdeksaksi johonkin keretä,kaksi tuntia menee pojan kanssa tapellessa aamupesusta,pukemisesta,syömisestä ym.

Poika on kiukkuinen koko ajan,mikään ei kelpaa,ei edes syli. Olen yrittänyt kysellä mistä paha mieli johtuu,olen keskittynyt ihan tarkoituksella enemmän leikkimään ja lukemaan pojalle,mutta sekään ei kelpaa ja teen kaiken väärin.

Pojan peruspuhetapa on nykyään kitinää,vinkunaa ja marinaa. Häneltä palaa pinna helposti,itku on herkässä,lelut lentelee jos ei heti leikki onnistu.

Tiedän että nyt on pahin uhma-aika menossa,mutta tuntuu tosi voimattomalta kun en saa poikaan MITÄÄN otetta. Mitä te tekisitte jos kolmevuotias rimpuilee,sylkee,raapii,kirkuu,karkailee,heittelee tavaroilla..?

En halua mennä mihinkään luunappi-tukkapöllylinjalle,jotenkin muuten on tuo käytös saatava aisoihin. Åbo,varsinkin sun mielipidettä kaipaan,kerroit joskus että oveluudella saa lapset kuriin ilman ruumiillista kuritusta.

Vinkkejä kiitos..

 

[Emilyn]

Ei liikaa huomiointia sille kiukulle. Joskus joutuu lapsen kantamaan autosta sisälle, joskus hän jää eteisen lattialla sisälle raahauksen jälkeen makaamaan ja kiukkuamaan. Jonkun aikaa se jaksaa ja sitten unohtaa koko homman, kun huomaa että mikään ei etene eikä tahtoaan saa läpi kiukuttelemalla.

Jos joku lelu lentelee kiukuspäissään, se otetaan pois - jäähylle ja uudestaan sillä leikitään sitten, kun se sujuu rauhallisesti.

Tällaisia pieniä perusasioita joista täytyy pitää kiinni.

 

[no en ole åbo, mutta..]

vastaan kuitenkin yhden oveluuden. esimerkikis pukiessa : lapsi ei halua pukea housuja.sanot lapselle:et taidakaan tänään pukea housuja, voi miten kiva juttu että ne säilyvätkin nyt sitten puhtaana pidempään. Tai : et osaakaan pukea näitä,en usko. Tai jos mikään ei auta: jos lapsi ei ole pukenut ja valmis kun on aika lähteä; otat kainaloon ja mars matkaan sillai kun on - vaikka ilman housuja sitten ( laitat ne kassiin mukaan ), yleensä kyllä jo pihassa tulee kiire saada vaatteet..
sylkemistä,raapimista,potkimista sun muuta, käytä jäähyä tai mitä tahansa muuta ikävää asiaa ( rajoita jotain lapsen "oikeutta" esim ), mutta ole johdonmukainen ja pitkäjänteinen!

 

[hmmm]

No en ole Äbo, mutta mä yrittäisin antaa osan raivoamisista mennä ohi korvien. Tiedän, hankalaa. Mutta jätä poika esim. yksinään huoneeseen(sa) leluja paiskomaan. (toki varmistat, ettei ole mitään millä voi loukata pahasti) Jos leluja menee rikki, menevät ne roskiin. Itse tyynesti teet muuta, pistä vaikka kuulokkeet korville ja stereot täysille ja istut vaan sohvalla. Jos ruoka ei maistu millään ni laita pois ja pidä huoli, että seuraavan kerran sitä saa vasta kun on uusi ruoka-aika.

Hyvää käytöstä kannattaa kehua paljon. Toimiiko teillä kun kysyt "osaatkohan sinä laittaa itse housut jalkaan? Osaatkohan vielä tehdä sitä ja tätä? " Jos nää onnistuu ni kehuja vaan.

 

[vieras]

Meillä auttaa laskeminen. "katotaas moneenko äiti kerkeää laskea ennen ku saat housut jalkaan" jne. Joinain päivinä se pitää tehdä joka vaatekappaleen kohdalla, joskus menee viikko ettei tarvitse laskea.

Myös se, että en anna sille kiukulle huomiota, auttaa joskus.

Meillä myös 3-vuotias, supervilkas poika.

 

[hmmm]

Ai juu, tuosta eteisestä temppuilusta tulikin mieleen... meil kävi joskus niinkin, että tyttö nukahti eteisen lattialle aikansa raivottuaan! Siitä kun heräsi sai vaatteet pois päältä tai päälle melko sopuisasti kun tehtiin yhdessä. Esim. niin että itse ottaa toisen lenkkarin ja äiti toisen.

 

[ap]

Mä oon yrittänyt sitäkin temppua että aamulla olen sanonut että "heihei,äiti lähtee nyt",mennyt eteiseen ja olevinaan kolistellut ulko-ovea,mutta poika huikkaa vaan perään että "no heihei!". Että ei toimi tuokaan taktiikka. Lähinnä ajattelin tuota vieraan kommenttia tuosta ilman housuja lähtemisestä,että pojalle se saattaa olla tosi kiva juttu ja haluaa sit joka jumalan aamu lähteä ilman housuja. Että tälläinen jästipää..

 

[lurittelija]

Myös lauluja, sormiloruja jne muita laululeikkejä voi kokeilla harhauttamiskonstina vaikkapa pukemistilanteessa.

 

[endie]

Mä oon yrittänyt sitäkin temppua että aamulla olen sanonut että "heihei,äiti lähtee nyt",mennyt eteiseen ja olevinaan kolistellut ulko-ovea,mutta poika huikkaa vaan perään että "no heihei!". Että ei toimi tuokaan taktiikka. Lähinnä ajattelin tuota vieraan kommenttia tuosta ilman housuja lähtemisestä,että pojalle se saattaa olla tosi kiva juttu ja haluaa sit joka jumalan aamu lähteä ilman housuja. Että tälläinen jästipää..

toi on just pahin mitä voi tehä: uhkaa lasta jollain asialla jota ei sitten kuitenkaan ole aikomuskaan toteuttaa. vähän niiku karhunpalvelus itselleen.

 

[Mari]

Toisaalta neuvotaan ettei lasta saa jättää yksin kaoottisten tunteidensa kanssa. Pitäisi istua vieressä ja odottaa että kiukku laantuu. Lapsi kokee yksin jäämisen hylkäämisenä ja että hänen tunteensa eivät ole sallittuja.

 

[Emilyn]

Toisaalta neuvotaan ettei lasta saa jättää yksin kaoottisten tunteidensa kanssa. Pitäisi istua vieressä ja odottaa että kiukku laantuu. Lapsi kokee yksin jäämisen hylkäämisenä ja että hänen tunteensa eivät ole sallittuja.

En koe sitä yksin jättämiseksi, jos on muutaman metrin päässä samassa asunnossa Ja kiukkuamisen jälkeen neiti rientää aina syliin, tuskin tuntee hylätyksi oloaan, vaan nimenomaan että on saanut tunteensakin näyttää.

 

[ap]

Mä oon yrittänyt sitäkin temppua että aamulla olen sanonut että "heihei,äiti lähtee nyt",mennyt eteiseen ja olevinaan kolistellut ulko-ovea,mutta poika huikkaa vaan perään että "no heihei!". Että ei toimi tuokaan taktiikka. Lähinnä ajattelin tuota vieraan kommenttia tuosta ilman housuja lähtemisestä,että pojalle se saattaa olla tosi kiva juttu ja haluaa sit joka jumalan aamu lähteä ilman housuja. Että tälläinen jästipää..

toi on just pahin mitä voi tehä: uhkaa lasta jollain asialla jota ei sitten kuitenkaan ole aikomuskaan toteuttaa. vähän niiku karhunpalvelus itselleen.

Aa..ok..eli huijata ei saa? Mulla on ihan oikeasti tosi huono mielikuvitus,toi oli ainut "uhkaus" minkä hätäpäissäni keksin toissa-aamuna viittä vaille kahdeksan..

 

[vieras]

Toisaalta neuvotaan ettei lasta saa jättää yksin kaoottisten tunteidensa kanssa. Pitäisi istua vieressä ja odottaa että kiukku laantuu. Lapsi kokee yksin jäämisen hylkäämisenä ja että hänen tunteensa eivät ole sallittuja.

Meillä se huuto vaan yltyy jos äiti tai isi on vieressä..

 

[vieras]

Mä oon yrittänyt sitäkin temppua että aamulla olen sanonut että "heihei,äiti lähtee nyt",mennyt eteiseen ja olevinaan kolistellut ulko-ovea,mutta poika huikkaa vaan perään että "no heihei!". Että ei toimi tuokaan taktiikka. Lähinnä ajattelin tuota vieraan kommenttia tuosta ilman housuja lähtemisestä,että pojalle se saattaa olla tosi kiva juttu ja haluaa sit joka jumalan aamu lähteä ilman housuja. Että tälläinen jästipää..

toi on just pahin mitä voi tehä: uhkaa lasta jollain asialla jota ei sitten kuitenkaan ole aikomuskaan toteuttaa. vähän niiku karhunpalvelus itselleen.

Aa..ok..eli huijata ei saa? Mulla on ihan oikeasti tosi huono mielikuvitus,toi oli ainut "uhkaus" minkä hätäpäissäni keksin toissa-aamuna viittä vaille kahdeksan..

No eikös kiiretilanteessa ja muutenkin kun kiukkuilua on katseltu riittävän kauan, voisi vaikka väenvängällä pukea lapselle ne vaatteet ja kantaa poika ulos ja autoon/rattaisiin.

 

[g]

halleluja, muillakin on tuollaisia lapsia kun mulla! meilläkin siis 3v poika ja kuulostaa tismalleen samalle! neuvoa en oikeestaan osaa, valitettavasti... mä vaan yritän aina keksiä jonku tarinan tai puhua ihan muita asioita kun puen jne niin pojan huomio on sen aikaa muualla kun saa sen valmiiksi...

 

[ap]

Mä oon yrittänyt sitäkin temppua että aamulla olen sanonut että "heihei,äiti lähtee nyt",mennyt eteiseen ja olevinaan kolistellut ulko-ovea,mutta poika huikkaa vaan perään että "no heihei!". Että ei toimi tuokaan taktiikka. Lähinnä ajattelin tuota vieraan kommenttia tuosta ilman housuja lähtemisestä,että pojalle se saattaa olla tosi kiva juttu ja haluaa sit joka jumalan aamu lähteä ilman housuja. Että tälläinen jästipää..

toi on just pahin mitä voi tehä: uhkaa lasta jollain asialla jota ei sitten kuitenkaan ole aikomuskaan toteuttaa. vähän niiku karhunpalvelus itselleen.

Aa..ok..eli huijata ei saa? Mulla on ihan oikeasti tosi huono mielikuvitus,toi oli ainut "uhkaus" minkä hätäpäissäni keksin toissa-aamuna viittä vaille kahdeksan..

No eikös kiiretilanteessa ja muutenkin kun kiukkuilua on katseltu riittävän kauan, voisi vaikka väenvängällä pukea lapselle ne vaatteet ja kantaa poika ulos ja autoon/rattaisiin.

Teoriassa kyllä. Mutta pienikokoisena naisihmisenä voin todeta,että raivokohtauksen saaneen kolmivuotiaan voimat ovat uskomattomat. Eli siis kyllä saan väkisin puettua,mutta mun täytyy ensin saada poika pideltyä aloillaan yhdellä kädellä ja pukea toisella. On yritetty ja toteutettukin,mutta mielellään jos olisi joku muu konsti niin valitsisin sen..

 

[keiz0r]

Anna sille vitsaa niin että raikaa.. ei noi muuten opi! PRKL!

 

[lto]

Kyllä mäkin suosittelisin että annat raivota yksin, lelut pois ja johonkin sellaiseen paikkaan istumaan jossa ei saa tehtyä mitään tuhoa aikaseksi, mutta näkisi tai ainakin kuulisi sinut. Älä huuda äläkä missään nimessä lässytä! Sanot rauhallisesti että nyt sinua kiukuttaa ja voit istua tässä rauhoittumassa ja tulla sitten takaisin kun osaat olla nätisti. Lapselle saa myös sanoa etä suututtaa saa, mutta leluja ei voi silti hajoittaa eikä heitellä yms. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät mikä hänelle sopii, jos jäähy ei tehoa niin voit pitää sylissä niin kauan että rauhoittuu. Istu lattialla, mielellään lapsen kasvot rintaa vasten(jos puree, sylkee, niin sitten toisinpäin jolloin omat jalat voi laittaa lapsen jalkojen päälle ja näin saa lapsen pidettyä paremmin ja tukevammin SATUTTAMATTA), Jotkut lapset ahdistuvat kiinni pitämisestä vielä enemmän joten silloin parempi antaa rauhoittua itse.

Raivoamisesta ei kannata tehdä liian isoa numeroa ja tärkeää on että itse pysyt rauhallisena, silloin lapselle välittyy viesti että sinä jaksat nekin tunteet jota lapsi ei itse vielä jaksa, älä siis koskaan sano lapselle että äiti ei nyt jaksa sinua tai äiti ei jaksa kuunnella.

Onko teillä aamuisin hoitoon meno vai mihin? Päiväkotiin voit viedä lapsen vaikka yöpuvussa, jos oikeasti tuntuu, etttä omat voimat loppuvat joka aamuiseen taisteluun.

Ja muista että jotkut lapset ovat tempperamenttisempiä kun toiset ja tuliset lapset ovat tulisia yleensä koko elämänsä, mutta tuo alituinen pahantuulisuus on kuitenkin usein ohi menevää.

 

[Voimahalit ja jaksamista toivottelen]

Meillä on samanlaista kun ap:lla, lisäksi vielä 1-vuotias pikkuveli, jolle 3 v on tosi mustasukkainen. Meillä kehitysviivästymää 3-vuotiaalla ja erittäin voimakkaita uhmakohtauksia. Kyllä olen välillä hiestä märkä ja rättipuhkipoikki kun pidän kiinni väkisin poikaa sylissä rauhoittumassa, silloin aina kun alkaa olemaan liian aggressiivinen. "Ihanasti" poika raapii kynsillä ja repii hiuksista. Poika ei puhu vielä, joten ei osaa kertoa tunteistaan kun näin enempi vauvamaisin tavoin. Muutenkin on vielä ikätasoaan jäljessä monessa suhteessa. (Olemme noiden asioiden osalta hoidossa jo)

 

[ap]

Kyllä mäkin suosittelisin että annat raivota yksin, lelut pois ja johonkin sellaiseen paikkaan istumaan jossa ei saa tehtyä mitään tuhoa aikaseksi, mutta näkisi tai ainakin kuulisi sinut. Älä huuda äläkä missään nimessä lässytä! Sanot rauhallisesti että nyt sinua kiukuttaa ja voit istua tässä rauhoittumassa ja tulla sitten takaisin kun osaat olla nätisti. Lapselle saa myös sanoa etä suututtaa saa, mutta leluja ei voi silti hajoittaa eikä heitellä yms. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät mikä hänelle sopii, jos jäähy ei tehoa niin voit pitää sylissä niin kauan että rauhoittuu. Istu lattialla, mielellään lapsen kasvot rintaa vasten(jos puree, sylkee, niin sitten toisinpäin jolloin omat jalat voi laittaa lapsen jalkojen päälle ja näin saa lapsen pidettyä paremmin ja tukevammin SATUTTAMATTA), Jotkut lapset ahdistuvat kiinni pitämisestä vielä enemmän joten silloin parempi antaa rauhoittua itse.

Raivoamisesta ei kannata tehdä liian isoa numeroa ja tärkeää on että itse pysyt rauhallisena, silloin lapselle välittyy viesti että sinä jaksat nekin tunteet jota lapsi ei itse vielä jaksa, älä siis koskaan sano lapselle että äiti ei nyt jaksa sinua tai äiti ei jaksa kuunnella.

Onko teillä aamuisin hoitoon meno vai mihin? Päiväkotiin voit viedä lapsen vaikka yöpuvussa, jos oikeasti tuntuu, etttä omat voimat loppuvat joka aamuiseen taisteluun.

Ja muista että jotkut lapset ovat tempperamenttisempiä kun toiset ja tuliset lapset ovat tulisia yleensä koko elämänsä, mutta tuo alituinen pahantuulisuus on kuitenkin usein ohi menevää.

Kiitos asiallisesta vastauksesta Hoitoon vien pojan aamuisin töihin mennessäni. Poika on pph:lla ja vaikka mukava ihminen onkin,niin tuntuu ettei ehkä katsoisi hyvällä jos veisin yöpuku päällä. Mikä tosin on omassa mielessänikin käynyt jokusen kerran (lueäivittäin). Mutta pakko se on joskus niin tehdä ellei tahti muutu. Tuntuu että koko elämää pyörittää nykyään uhmaikäinen muksu ja eihän se niin saa olla :/

 

[ap]

korjaus edelliseen: päivittäin (tuo hymiö ei kuulu tonne)

 

[vieras]

Jos lapsi saa huutamalla ja inisemällä tahtonsa läpi, niin yleensä käy noin. Eli kun pyytää vaikka jotain kiukkuamalla, et anna ennen kuin pyytää kauniisti

 

[ap]

Meillä on samanlaista kun ap:lla, lisäksi vielä 1-vuotias pikkuveli, jolle 3 v on tosi mustasukkainen. Meillä kehitysviivästymää 3-vuotiaalla ja erittäin voimakkaita uhmakohtauksia. Kyllä olen välillä hiestä märkä ja rättipuhkipoikki kun pidän kiinni väkisin poikaa sylissä rauhoittumassa, silloin aina kun alkaa olemaan liian aggressiivinen. "Ihanasti" poika raapii kynsillä ja repii hiuksista. Poika ei puhu vielä, joten ei osaa kertoa tunteistaan kun näin enempi vauvamaisin tavoin. Muutenkin on vielä ikätasoaan jäljessä monessa suhteessa. (Olemme noiden asioiden osalta hoidossa jo)

Jaksamista myös teille..tosiaan tuossa jokunen viesti sitten totesin myös,että tuon ikäisellä lapsella on suuttuessaan ihan järkyttävät voimat ja tosiaan ymmärrän että kirjaimellisesti hiki hatussa saa taistella.

 

[vieras]

Meillä pestään hampaat telkkarin edessä, ja peppupesun jälkeen annan lapselle purkan tai hyvänmakuisen vitamiinin. Reippaasti poika aina suostuu pesulle kun lahjoo. Sitten puetaan telkun edessä ja sanon ellei suostu vaatettamaan tai että äiti vaatettaa niin sammutan telkkarin ja aina meillä ainakin sujuu ja puoli tuntia menee aamutoimiin

 

[ap]

Jos lapsi saa huutamalla ja inisemällä tahtonsa läpi, niin yleensä käy noin. Eli kun pyytää vaikka jotain kiukkuamalla, et anna ennen kuin pyytää kauniisti

Ei ole saanut kiukkuamalla tahtoaan läpi. Koko ruljanssi alkoi oikeastaan niistä kolmevuotissynttäreistä,niinkuin aloituksestani käy ilmi. Sitä ennen oli kyllä tavat hallussa eikä oikeastaan pyytänytkään koskaan mitään vinkumalla tai inisemällä. Siksi olen niin pihalla tässä tilanteessa sillä muutos iloiseen ja reippaaseen kaksivuotiaaseen on tosi suuri.