apua, en halua lasten suojeluun...

[niin väsynyt]

olen yh 7kk tytölle ja kohta 6v pojalle. ja ongelma on että mulla menee hermo pojan kanssa. pelkään että tuhoan sen itsetunnon täysin koska, kun ihan tosissani suutun sen älyttömyydelle niin usein ja nykyään monta kertaa päivässä. ja kun suutun en pysty enää kontrolloimaan sanomisiani.

poika sählää, sotkee, räksyttää, unohtelee, rikkoo tavaroitaan ja vinkuu.
ja kun on juteltu lupaa tsempata ja ei aikaakaan niin taas sama homma jatkuu.

nykyään olen niin kylmä ja hermoheikko sen touhuille etten enää edes sääli sitä kun uhkaan esim. että poika joutuu etsimään toisen äidin joka jaksaa sitä.

omat ajatukset alkaa olla väkivaltaisia ja pelkään että siirrän ne kohta tekoihin. mä en jumalauta jaksa. onks kaikki 5v. samanlaisia?

mistä mä löydän ilon olla lapseni kanssa?!!

 

[Lollis]

Tollassia ne on. Koeta jaksaa, kyllä toikin vaihe menee ohi lapsella. Silleen ajatellen mä itse jaksan tämän lähemmäs 6v, 9v ja 2v kanssa.

 

[Uudi]

Mulle voi kirjoittaa jos haluaa aina, kun tuntuu pahalle, Omat lapset isoja ja miehen kanssa ei yhteistä suotu. Haluan siis auttaa ja olla tukena kaikille, jotka vain haluavat. Koen, että se on minun kutsumukseni tässä maailmassa. Auttaa heitä joilla on vaikeaa. Lähetä yv:tä jos haluat.

 

[adora]

Ei sun tarviikaan olla teräs äiti, tarviitte apua koko perhe. Apua voit hakea perhekodista, sosiaalityöntekijöiltä tmv. Tarviit jonkun neuvoja miten toimi vaikeissa tilanteissa. Tarvittaessa perhekodista saat myös sijaishoitoa isommalle, voi todellakin olla teille pelastus.

Ei kannata vain odottaa että tilanne menee itsestään ohitse, pahimmassa tapauksessa olet niin uuvuksissa, että todellakin jotain peruuttamatonta tapahtuu.

 

[Ootko]

kysyny apua/neuvoa neuvolasta,perheneuvolasta tai pyytänyt pääsyä jutteleen johki?
Asiasta puhuminenkin jo auttaisi sua purkaa omaa tilannettas.
Sun kannattaisi hakee apua, kun kerran tiedostat tilanteen. Ei kannata antaa sen mennä pahemmaksi.
Apua hakemalla toimit lasten parhaaksi ja osoittaa että välität heistä!

 

[Dynamiitti]

No aika tuttua! Itselläni vielä raskaushormoonit sumentaa päätä entisestään ja hermot tosi pinnassa. Poika venyttää pinnaani äärimmilleen usein ihan tahallaankin mutta onneksi osaa olla välillä myös ihanakin, vaikka usein tuntuu ettei osaa olla kuin kiusahenki.

Vauvan kanssa isoimman/isoimpien huomioiminen on kyllä entistä tärkeämpää. Vähän itseäni jo pelottaakin miten huomioni riittää vauvan synnyttyä kaikille kolmelle, mutta sitä on vain entistä tehokkaammin huomioitava niitä isompia kun sitä aikaa on. Eihän sitä yh:na aina tunnu olevan tarpeeksi kun pitää ehtiä kaikki kotihommatkin joskus tekemään.. mieluiten siihen vuorokauden aikaan kun vireystila on vielä jotenkin siedettävä.

Ei yh:n elämä mitään herkkua kyllä ole useamman lapsen kanssa. Onneksi olen itse sikäli onnellisessa tilanteessa että isä on erosta huolimatta edelleen aktiivisesti lasten elämässä mukana. Se tasapainoittaa tilannettani huomattavasti. Jos olisi toisin niin en ehkä tiedä miten jaksaisin.

 

[vieras]

tarvitset tukea, onko lapsesi päiväkodissa? Onko siellä perhetyöntekijä? Jos ei niin soita neuvolaan et saat itsellesi ajan psylologille. Selvä uhka on fyysiselle väkivalle on jo sinulla, henkinen väkivalthan on jo kuvioissa ja se ihan yhtä paha ja jopa pahempikin.. pyydän hartaasti et haet apua. Ja se lastensuojelu ei ole mikään peikko, siellä pyritään aina kuitenkin selvittämään asiat, etsitään teille sopivat tukimuodot, terapiat tms. mitä tarpeelliseksi katsotaan.

 

[Poolo]

6v.:lla uhma, joka vain saa tulta alleen, kun näkee, että äiti hermostuu. Äidillä liian vähän omaa aikaa (ymmärrettävää kun olet yh), josta johtuu väsymys, josta taas johtuen pinna kiristyy. Kierre. Saisitko lapset hetkeksi johonkin hoitoon, jotta pääsisit vähän tuulettumaan? Vaikka vain lenkille tai johonkin muutamaksi tunniksi.

 

[ap]

enpä oikein saa, mummille kun ehdottaa niin vastaus on yleensä erittäin nihkeä ja tuskainen "no jos nyt on ihan pakko...". siskoilla ei oiekein ole halua. ja muutenkin kannan huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan pojalle niin paljon huomiota kuin hän tarvitsisi. niin että hoitoon laittaminen tavallaan lisää omaa ahdistusta. mutta ymmärrän kyllä pointin pienestä tauosta.

 

[Uudi]

enpä oikein saa, mummille kun ehdottaa niin vastaus on yleensä erittäin nihkeä ja tuskainen "no jos nyt on ihan pakko...". siskoilla ei oiekein ole halua. ja muutenkin kannan huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan pojalle niin paljon huomiota kuin hän tarvitsisi. niin että hoitoon laittaminen tavallaan lisää omaa ahdistusta. mutta ymmärrän kyllä pointin pienestä tauosta.

Oletko mistä päin Suomea ???

 

[ap]

tarvitset tukea, onko lapsesi päiväkodissa? Onko siellä perhetyöntekijä? Jos ei niin soita neuvolaan et saat itsellesi ajan psylologille. Selvä uhka on fyysiselle väkivalle on jo sinulla, henkinen väkivalthan on jo kuvioissa ja se ihan yhtä paha ja jopa pahempikin.. pyydän hartaasti et haet apua. Ja se lastensuojelu ei ole mikään peikko, siellä pyritään aina kuitenkin selvittämään asiat, etsitään teille sopivat tukimuodot, terapiat tms. mitä tarpeelliseksi katsotaan.

mulla on huonoja kokemuksia lastensuojelulla uhkaamisesta. tämä tuli silloisen hoitopaikan puolesta, ja todettiin kyllä lääninhallituksen puolesta laittomaksi ja täysin perusteettomaksi. eli en haluaisi missään nimessä joutua näiden instanssien kanssa mitenkään tekemisiin.
sitä joutuu silmätikuksi ja tarkkailun alaiseksi lopuksi elämäänsä.

 

[ap]

enpä oikein saa, mummille kun ehdottaa niin vastaus on yleensä erittäin nihkeä ja tuskainen "no jos nyt on ihan pakko...". siskoilla ei oiekein ole halua. ja muutenkin kannan huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan pojalle niin paljon huomiota kuin hän tarvitsisi. niin että hoitoon laittaminen tavallaan lisää omaa ahdistusta. mutta ymmärrän kyllä pointin pienestä tauosta.

Oletko mistä päin Suomea ???

etelästä

 

[Poolo]

Mites jos saisit hoitajan kotiin pienelle muutamaksi tunniksi ja menisitte pojan kanssa uimaan, elokuviin, metsään retkelle, ravintolaan syömään, Hop Lop:iin, johonkin? Pojalle sitä kahdenkeskistä aikaa, jota hän ilmiselvästi kaipaa ja käytöksellään yrittää tuoda julki (vaikkakin käytös purkautuu negatiivisena, mutta tämähän on aivan normaalia).

 

[ap]

Mites jos saisit hoitajan kotiin pienelle muutamaksi tunniksi ja menisitte pojan kanssa uimaan, elokuviin, metsään retkelle, ravintolaan syömään, Hop Lop:iin, johonkin? Pojalle sitä kahdenkeskistä aikaa, jota hän ilmiselvästi kaipaa ja käytöksellään yrittää tuoda julki (vaikkakin käytös purkautuu negatiivisena, mutta tämähän on aivan normaalia).

näinhän se on. jotenkin se kuullostaa järkevämmältä kun joku sanoo sen vaikka itse olen asiaa miettinyt. en vain ole saanut mitään aikaiseksi.

 

[Dynamiitti]

enpä oikein saa, mummille kun ehdottaa niin vastaus on yleensä erittäin nihkeä ja tuskainen "no jos nyt on ihan pakko...". siskoilla ei oiekein ole halua. ja muutenkin kannan huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan pojalle niin paljon huomiota kuin hän tarvitsisi. niin että hoitoon laittaminen tavallaan lisää omaa ahdistusta. mutta ymmärrän kyllä pointin pienestä tauosta.

Kyllä isommalle lapselle on vaan hyväksi irrottautua välillä kotiaaoksestakin. Oli ratkaisu sitten hoitopaikka tai muu säännöllinen hoitoapu. Myönnän ainakin itse suoraan ettei resurssini riitä tällä hetkellä antamaan huomiota kaikille ja tukiverkostot on aika oleelliset. Yksin ei voi mitenkään jaksaa kaikkea eikä se ole mahdollistakaan käytännössä pystyä kaikkeen repeämään.

 

[Poolo]

Heti huomenna sitten yrität järjestää hoitajan vähäksi aikaa pikkuselle, että pääset viettämään isomman kanssa laatuaikaa (jonain päivänä) ja jos mahdollista, otatte tavaksi. Eli vaikka kerran viikossa muutama tunti jossain vain isomman kanssa niin, että pienempi on hoitajan kanssa.

Siis jos on mahdollista järjestää pienemmälle hoitaja siksi aikaa.

 

[ap]

enpä oikein saa, mummille kun ehdottaa niin vastaus on yleensä erittäin nihkeä ja tuskainen "no jos nyt on ihan pakko...". siskoilla ei oiekein ole halua. ja muutenkin kannan huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan pojalle niin paljon huomiota kuin hän tarvitsisi. niin että hoitoon laittaminen tavallaan lisää omaa ahdistusta. mutta ymmärrän kyllä pointin pienestä tauosta.

Kyllä isommalle lapselle on vaan hyväksi irrottautua välillä kotiaaoksestakin. Oli ratkaisu sitten hoitopaikka tai muu säännöllinen hoitoapu. Myönnän ainakin itse suoraan ettei resurssini riitä tällä hetkellä antamaan huomiota kaikille ja tukiverkostot on aika oleelliset. Yksin ei voi mitenkään jaksaa kaikkea eikä se ole mahdollistakaan käytännössä pystyä kaikkeen repeämään.

mäkin muuten plussasin viikko sit.. ja todella joutuu miettimään mitä teen kun en näidenkään kanssa tunnu jaksavan. en ymmärrä kun yleensä olen jaksava ihminen ja uskon parempaan. nyt ei vaan enää ole keinoja.

 

[ap]

Heti huomenna sitten yrität järjestää hoitajan vähäksi aikaa pikkuselle, että pääset viettämään isomman kanssa laatuaikaa (jonain päivänä) ja jos mahdollista, otatte tavaksi. Eli vaikka kerran viikossa muutama tunti jossain vain isomman kanssa niin, että pienempi on hoitajan kanssa.

Siis jos on mahdollista järjestää pienemmälle hoitaja siksi aikaa.

*tippa silmässä* mä yritän. tulis ainakin itselle vähän parempi omatunto. vien vaikka mummille, valitti se tai ei.

 

[Poolo]

Hyvä! Vaikka muutama tunti kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa olis äidille pikku juttu, mutta pienelle miehenalulle se voi olla tosi suuri asia ja varmaan (toivottavasti) auttaa teidän keskinäisiin suhteisiin myös. Ja jos mummi valittaa, selitä asia juurta jaksain hälle -luulisi ymmärtävän. Ei ole hältä hirveän iso ponnistus vahtia pienempää muutama tunti, mutta teille 6 vuotiaan kanssa on sitäkin tärkeämpää, että saatte pienen johonkin hetkeksi. Jaksuja sinne!!

 

[ap]

Hyvä! Vaikka muutama tunti kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa olis äidille pikku juttu, mutta pienelle miehenalulle se voi olla tosi suuri asia ja varmaan (toivottavasti) auttaa teidän keskinäisiin suhteisiin myös. Ja jos mummi valittaa, selitä asia juurta jaksain hälle -luulisi ymmärtävän. Ei ole hältä hirveän iso ponnistus vahtia pienempää muutama tunti, mutta teille 6 vuotiaan kanssa on sitäkin tärkeämpää, että saatte pienen johonkin hetkeksi. Jaksuja sinne!!

*KIITOS*

 

[Uudi]

Harmi, että asutaan näin kaukana elikä lännessä, mutta mulle voi myös kirjoitella, jos haluaa ja tarvitset ystävää. jattap@luukku.com. Muuten voisin, vaikka auttaa lasten hoidossa.Voimia sinulle.

 

[Poolo]

Ole hyvä vaan. Kiva, jos pystyin olemaan avuksi, edes vähäsen.

 

[ap]

Suuri kiitos kaikille, että kuuntelitte ja vastasitte.
se on joskus se mikä riittää laittamaan asiat liikkeelle.

 

[hui]

enpä oikein saa, mummille kun ehdottaa niin vastaus on yleensä erittäin nihkeä ja tuskainen "no jos nyt on ihan pakko...". siskoilla ei oiekein ole halua. ja muutenkin kannan huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan pojalle niin paljon huomiota kuin hän tarvitsisi. niin että hoitoon laittaminen tavallaan lisää omaa ahdistusta. mutta ymmärrän kyllä pointin pienestä tauosta.

Kyllä isommalle lapselle on vaan hyväksi irrottautua välillä kotiaaoksestakin. Oli ratkaisu sitten hoitopaikka tai muu säännöllinen hoitoapu. Myönnän ainakin itse suoraan ettei resurssini riitä tällä hetkellä antamaan huomiota kaikille ja tukiverkostot on aika oleelliset. Yksin ei voi mitenkään jaksaa kaikkea eikä se ole mahdollistakaan käytännössä pystyä kaikkeen repeämään.

mäkin muuten plussasin viikko sit.. ja todella joutuu miettimään mitä teen kun en näidenkään kanssa tunnu jaksavan. en ymmärrä kun yleensä olen jaksava ihminen ja uskon parempaan. nyt ei vaan enää ole keinoja.

En pysty oleen kysymättä, että miksi sitten olet tilanteessa, jossa voi uusi lapsi tulla, jos et nuitakaan nyt jaksa? Onko sama isä tällä kolmannella?