Apua arjessa jaksamiseen?

[tt-]

Nyt olisin vailla vinkkejä, ja ehkä hieman myös tietoa miten muilla, tyttö on 1,5 kk, odotusaika oli aika rankka, ja sain masennuslääkkeet, mutten niitä aloittanut silloin, synnytys meni hyvin ja oli oikein ihana kokemus, mutta nyt taas tuntuu oma jaksaminen olevan koetuksella. Tyttö on kohtalainen nukkuja, parin kolmen tunnin unia, joskus jopa neljänkin, imetys ei onnistu kunnolla, mutta harjoitellaan, ja pumppaan omaa maitoa ja annan pullosta, öisin annan korviketta helppouden vuoksi, kun imetys ei edelleenkään suju kovin hyvin. Nyt kävi niin että parisuhteen poikanen kariutui, isä on vauvasta kiinostunut onneksi. mutta pelkään oman jaksamisen puolesta, kun unen päästä en saa oikein kiinni niin nukuttuakaan ei tule juuri ollenkaan. Ei ole tarkoitus ruikuttaa tämän kummemmin, haluaisin vaan kokemuksia jakaa ja saada tietoa. Kaiken hyvän lisäksi kärsin jännittämisestä, ja ulos lähteminen on todella suuri kynnys vauvan kanssa, kun yksinkin kaupassa käynnit tuntuu kamalalta. Olen syönyt lääkkeitä tähän jännittämiseen, mutta lopetin heti kun kuulin että vauva on tulossa. Lääkkeitä tässä harkitsen, mutta haluaisin kuulla, onko muita samankaltaisia tarinoita ja miten on selvitty, ilman lääkkeitä vai miten?

 

[Pesky Pixie]

No kyllä mä uskon että lääkkeistä olisi sulle apua, mutta toisaalta ajattelen että pelkkiin lääkkeisiin ei koskaan masennuksen hoidossa saisi turvautua, vaan tarvittaisiin myös keskusteluapua. Kun ei se vaiva oikeen parannu vain lääkkeillä, lääkkeet vaan hoitaa oireita.

on joskus kauan kauan sitten ollut masennuslääkitys ilman keskusteluapua ja se kyllä toi enemmän toimintakykyä ja -tarmoa silloin. Myöhemmin raskauden alkamisen takia jätin masennuslääkkeet pois ja sitten syntyikin nopella tahdilla kaksi lasta. Kun sitten parisuhteessa tuli suuria ongelmia ja ero, minulle taas tyrkytettiin niitä masennuslääkkeitä. Päätin silloin, etten ota niitä, vaan yritän pärjätä ihan keskusteluavun kanssa, ja hyvin olen pärjännyt.