Apua ahdistukseen: sairauden pelko
Apua ahdistukseen!
Haen kohtalotovereita. Reilu pari viikkoa sitten aloin huolestumaan painoni putoamisesta. Paino on pudonnut 13 kuukaudessa n. 18 kiloa. Olen syönyt ajoittain liian vähän siihen nähden, että olen imettänyt nyt reilun vuoden ikäistä vauvaani. Painan n. 7 kiloa vähemmän kuin ensimmäisessä neuvolassa. Raskauskiloja tuli reilusti.
Kun sitten vielä tunsin oikeassa kyljessä painetta, huolestuin. Varsinkin, kun googlaamalla hakutulokset ovat täynnä maksasyöpää.
Kävin lääkärissä, jossa otettiin veri-, virtsa- ja ulostenäytteet. Lääkäri kokeili vatsan ja totesi sen normaalin tuntuiseksi. Hän käski lopettaa yösyötöt, joita oli vielä 3-5 yössä, sillä lapseni on jo vuoden vanha. Päivällä olen imettänyt kolmesti. Lapsi on ollut huono syömään kiinteitä.
Pari päivää lääkärissä käynnin jälkeen menetin kokonaan ruokahaluni. Aloin hereillä öisin, kurkussa oli palan tunne ja yläselkään ilmestyi jokin jumi. Suuta kuivasi ja sydän hakkasi, hikoilutti. Vatsa toimi erittäin usein ja heti aamusta piti juosta vessaan. Maha oli sekaisin. Aloin pelätä haimasyöpää. Sitten vatsasyöpää, kunnes olin taas lääkärin vastaanotolla. Verikokeidein tulokset olivat tulleet ja kaikki olivat normaaleja. Rauhoituin yhdeksi yöksi, kunnes taas unettomuus ja vatsavaivat alkoivat. Selvisin muutaman päivän, kunnes pääsin taas lääkärille.
Lääkäri teki minulle yleistynyt ahdistuneisuushäiriö-testin ja erittäin moni kohta osui minuun. Sain reseptin rauhoittavaan, jota voin ottaa jos paniikki iskee. Sain myös nukahtamislääkettä. Voin selvästi paremmin tuon käynnin jälkeen, nukuin paremmin seuraavan yön ja ruokakin maistui seuraavana päivänä. Mutta sitä seuraava yö olikin taas huonompi ja ruokahalu tiessään. Sitä seuraava oli vielä huonompi ja sain melkein paniikkikohtauksen syödessä. Sama juttu seuraavana iltana nukahtamisen hetkellä.
Lopulta taivuin ottamaan eilen illalla puolikkaan rauhoittavan. En tiedä johtuiko lääkkeestä vai illasta (yleensä aamut ovat olleet kaikista vaikeimpia), mutta ruokahalu palasi enkä tarkkaillut koko ajan itseäni. En pelännyt syöpää koko ajan. Yöllä otin sitten suosiolla nukahtamislääkkeen puolilta öin, kun uni ei meinannut tulla. Aamulla otin puolikkaan rauhoittavan ja jatkoin uniani (olen pyytänyt lapsenhoitoapua). Parin päivän päästä on taas lääkäri.
Onko kukaan muu kokenut mitään vastaavaa? Taustalla minulla on tässä vielä se, että hoidan lasta päivät yksin (suku asuu kaukana), synnytykseni oli vaikea ja toipuminen synnytysvauriosta on edelleen hieman kesken ja tänä syksynä on lähipiiriini osunut muutama vakava syöpätapaus, joista yksi nuorelle. Olen myös lapsesta asti pelännyt kuolemaa voimakkaasti ja saanut asian vuoksi lieviä paniikkikohtauksia.
Voiko ihmiselle tulla näin yhtäkkiä vain totaalinen pysähdys? Vielä kolme viikkoa sitten voin omasta mielestäni hyvin. Jollain tasolla ymmärrän, että painonlasku on johtunut imetyksestä, sillä yöimetysten lopettamisen jälkeen lapsi on syönyt kiinteitä tuplat entiseen verrattuna. Nyt kun imetys on kokonaan loppu, on ruokahalu vain lisääntynyt hänellä.
Pahoittelen viestini pituutta.
Apua ahdistukseen!
Haen kohtalotovereita. Reilu pari viikkoa sitten aloin huolestumaan painoni putoamisesta. Paino on pudonnut 13 kuukaudessa n. 18 kiloa. Olen syönyt ajoittain liian vähän siihen nähden, että olen imettänyt nyt reilun vuoden ikäistä vauvaani. Painan n. 7 kiloa vähemmän kuin ensimmäisessä neuvolassa. Raskauskiloja tuli reilusti.
Kun sitten vielä tunsin oikeassa kyljessä painetta, huolestuin. Varsinkin, kun googlaamalla hakutulokset ovat täynnä maksasyöpää.
Kävin lääkärissä, jossa otettiin veri-, virtsa- ja ulostenäytteet. Lääkäri kokeili vatsan ja totesi sen normaalin tuntuiseksi. Hän käski lopettaa yösyötöt, joita oli vielä 3-5 yössä, sillä lapseni on jo vuoden vanha. Päivällä olen imettänyt kolmesti. Lapsi on ollut huono syömään kiinteitä.
Pari päivää lääkärissä käynnin jälkeen menetin kokonaan ruokahaluni. Aloin hereillä öisin, kurkussa oli palan tunne ja yläselkään ilmestyi jokin jumi. Suuta kuivasi ja sydän hakkasi, hikoilutti. Vatsa toimi erittäin usein ja heti aamusta piti juosta vessaan. Maha oli sekaisin. Aloin pelätä haimasyöpää. Sitten vatsasyöpää, kunnes olin taas lääkärin vastaanotolla. Verikokeidein tulokset olivat tulleet ja kaikki olivat normaaleja. Rauhoituin yhdeksi yöksi, kunnes taas unettomuus ja vatsavaivat alkoivat. Selvisin muutaman päivän, kunnes pääsin taas lääkärille.
Lääkäri teki minulle yleistynyt ahdistuneisuushäiriö-testin ja erittäin moni kohta osui minuun. Sain reseptin rauhoittavaan, jota voin ottaa jos paniikki iskee. Sain myös nukahtamislääkettä. Voin selvästi paremmin tuon käynnin jälkeen, nukuin paremmin seuraavan yön ja ruokakin maistui seuraavana päivänä. Mutta sitä seuraava yö olikin taas huonompi ja ruokahalu tiessään. Sitä seuraava oli vielä huonompi ja sain melkein paniikkikohtauksen syödessä. Sama juttu seuraavana iltana nukahtamisen hetkellä.
Lopulta taivuin ottamaan eilen illalla puolikkaan rauhoittavan. En tiedä johtuiko lääkkeestä vai illasta (yleensä aamut ovat olleet kaikista vaikeimpia), mutta ruokahalu palasi enkä tarkkaillut koko ajan itseäni. En pelännyt syöpää koko ajan. Yöllä otin sitten suosiolla nukahtamislääkkeen puolilta öin, kun uni ei meinannut tulla. Aamulla otin puolikkaan rauhoittavan ja jatkoin uniani (olen pyytänyt lapsenhoitoapua). Parin päivän päästä on taas lääkäri.
Onko kukaan muu kokenut mitään vastaavaa? Taustalla minulla on tässä vielä se, että hoidan lasta päivät yksin (suku asuu kaukana), synnytykseni oli vaikea ja toipuminen synnytysvauriosta on edelleen hieman kesken ja tänä syksynä on lähipiiriini osunut muutama vakava syöpätapaus, joista yksi nuorelle. Olen myös lapsesta asti pelännyt kuolemaa voimakkaasti ja saanut asian vuoksi lieviä paniikkikohtauksia.
Voiko ihmiselle tulla näin yhtäkkiä vain totaalinen pysähdys? Vielä kolme viikkoa sitten voin omasta mielestäni hyvin. Jollain tasolla ymmärrän, että painonlasku on johtunut imetyksestä, sillä yöimetysten lopettamisen jälkeen lapsi on syönyt kiinteitä tuplat entiseen verrattuna. Nyt kun imetys on kokonaan loppu, on ruokahalu vain lisääntynyt hänellä.
Pahoittelen viestini pituutta.
