apua 3-vuotiaan

...niin minkälaisia teidän 3-vuotiaanne ovat?
Meillä ihana, osaa ja jaksaa keskittyä kirjojen kuuntelemiseen, kuuntelee paljon satuja, touhuaa ulkona kaikenlaista,osaa näyttää tunteensa laidasta laitaan.
MUTTA välillä menee yli.Eli kun hän kokee saavansa väärää kohtelua, tai kun riita leikkikavereiden kans, tavarat alkavat lennellä ja nyrkit pikkukaverilla heilua.Kun kiellän kaveria, hän ikäänkuin innostuu vaan asiasta ja saa uutta vettä myllyynsä.Alkaa kiljuminen ja äitikin saa lyönneistä oman osuutensa.ja muut ohikulkijat jos lähelle sattuvat.
Kun otan tunnekuohuissa olevan riehuvan lapsen syliin, yleensä hän rauhoittuu ja kun kysyn syytä käytökseen ja yritän kiristelevien hampaitteni välistä rauhallisesti neuvoa, mitä saa tehdä ja mitä en salli, eli toisten vahingoittamistayms.sanoo ymmärtävänsä, mut aina sama toistuu.
Onko tämä ikään kuuluvaa vai kolmevuotiaamme kauhukakara niinsanotusti..kauhealta kuulostaa, mutta pelottaa lapsen puolesta, mitä tämä oikeen on.

 

Voi kuule..tutulta kuulostaa!!!

 

meillä myös kiltti ja ihana...kuten kaikille
Uhmaa pukkaa, mutta ei noin pahasti ollenkaan. Ei huuda, ei lyö/potki/ei kiukkua. Vähän osoittaa mieltä, mutta kun kertoo miksi näin hyväksyy asian. Puhuu ja kyselee liiankin kanssa =)

Odotan mielenkiinnolla jatkoa

 

Miedän 3v on oikein ihana tyttö pääsääntöisesti. Sitten ne uhmakohtaukset. Kauhea huuto saattaa kestää puoli tuntiakin. alkaa aivan mitättömästä asiasta. Huutoon ei autamikään, ei puhe(jopa pahentaa), ei kiinni pitäminen, ei omaan huoneeseen laittaminen ei niin mikään. Ihan överiksi siis menee joskus meilläkin. Huuto laantuu itsestän ja sitten sylitellään. Nyt on 3vk ollu yötkin vähän levottomia.

 

En osaa neuvoa kun ei ole tuommosta ollenkaan. Ei lyö, ei potki, ei sylje tms. ei minua eikä muitakaan, ei missään raivarissa. Joskus aiemmin nakkeli tavaroitaan, mutta tehtiin stoppi siitä samantien. Joskus yritti lyödä, mutta siihenkin puututtiin ihan sillä sekunnilla eli ranteista kiinni / olkapäistä kiinni/ lapsesta kiinni, ja todella napakasti ja sitten vihainen, aidosti vihainen: noin ei tehdä tms.

EI mitään vuolaita selityksiä. Kuka jaksaa kiukkusena kuunnella perusteluja tai muutakaan puheentulvaa??

Ehkä se on temperamenttikysymys mutta saattaa olla muutakin, eli meillä ei hyväksytty sitä ensimmäistäkään kertaa, ei tullut edes hämmennystä että "mitä sinä nyt" tms. vaan samantien semmonen puuttuminen, että ymmärtää pienempikin ettei tämä vetele....

rääkymistä kyllä on ollut jos ei saa periksi, mutta aika vähän loppujen lopuksi.