appivanhemmat sotkevat arkea

[mom73]

Mitä mieltä olette siitä, että perheemme äiti, isä + 2 lasta pitäisi elää isovanhempien pillin mukaan. Eli siis minun appivanhempani, he tulevat katsomaan lastenlapsiaan silloin kun heille sopii ja loukkaantuvat jos olemme esim. sopineet muita menoja. Olen hienovaraisesti yrittänyt asiasta keskustella, mutta ei tunnu auttavan. Jos suunnittelemme esim mökille lähtöä viikonlopuksi, ja juuri silloin isovanhemmat haluavat nähdä lapset, niin todella ehdottavat että siirrämme matkaa heidän takiansa. Ja jos näin ei käy saan taas viikon verran kuulla nalkutusta ja nupinaa kuinka sairaalloisen mustasukkainen olen lapsistani, kun ei Mummo saa nähdä heitä...

t.Appivanhempiin kypsynyt :'(

 

[galateija]

Voi että! Kyllä ei ole oikein kypsää käytöstä isovanhemmilta.Entä jos sanois että teille on se oma perheen keskeinen aika tosi tärkeetä?Hankalahan se on rueta riitaa haastamaan mut jos ei muu auta niin kai se kunnolla täytyy sanoa tosin joillekkin vaan tuntuu et ei ole vara sanoa.. Meillä kans suvussa vanhan kansan ihmisiä jotka tottuneet tekemään töitä paljon ja yhteen aikaan tahto meno olla että kun he soitti vaikka kello 6.00 niin silloin oli mentävä heinäpellolle ja sassiin ja jos oli muuta menoa niin kylläpä sai kuulla.. onneks perhe-elämään kellään he eivät ole puuttuneet yleensä ku pyynnöstä..(Muuten kyllä ihania ihmisiä) Mut oma perhehän se on tärkein joten antaa vaan muiden mököttää jos niin herkkähipiäisiä täytyy olla!

 

[Nelthilta]

\

Olen hienovaraisesti yrittänyt asiasta keskustella, mutta ei tunnu auttavan.

Ehdottaisin hienovaraisen sijasta puhumaan suoraan, mutta ystävällisesti. Parempi vielä, jos miehesi puhuisi suoraan vanhemmilleen, että teistä molemmista tuntuu ikävältä muuttaa perheen yhteisiä suunnitelmia mutta että vierailut itsessään ovat mukavia ja odotettuja kunhan niistä sovitaan yhdessä ja ajoissa.

 

[omia kolme]

Kuule, sano vaikka niin että lapsetkin nyt pettyvät kun suunnitelmat muuttuvat, että he ihan tosissaan oottivat toista vierailua ym.

Ja tee niin, että vartavasten kutsut heitä kylään ja ehdottelet heille päiviä. Aina kun he kieltäytyvät ehdottelet toista päivää ja vastavuoroisesti itse kieltäydyt kun sinulle ei sovi SAMAN keskustelun aikana. Näin he ymmärtävät että eivät itse voi laatia aikataulua, mutta yhteistyöllä se sujuu

 

[Nelthilta]

Tuntematta "sisäisiä olosuhteita" (niin kuin isä sanoo), sanoisin, että yleensä on parasta, jos kumpikin hoitaa suhteet itse omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Eli että puhutte asian ensin selväksi miehesi kanssa ja miehesi sitten vanhempiensa kanssa. Jos mies on niin tossukka, että ei uskalla sanoa vanhemmilleen vastaan, niin kasvakoon aikuiseksi.

 

[Riikka]

Meillä oli myös ihan samanlainen tilanne aiemmin; appivanhempieni aikataulujen mukaisesti olisi pitänyt kaikki tehdä ja auta armias jos emme lähteneet heidän kanssaan yhdessä kyläilemään jonnekin heidän tuttujensa luokse kun Mummo olisi halunnut lapsenlapsensa esitellä.... Huhheijaa... Mieheni ja minä emme kumpikaan hyväksyneet tätä ja mieheni moneen otteeseen äidilleen (hän siis se "paha", isä ei) asiasta sanoikin, tuloksetta. Viikko saattoi mennä hyvin mutta sitten jälleen olimme samassa tilanteessa. Lopulta minulla meni hermot totaalisesti! Lähdin yksin käymään anoppilassa ja sanoin anopille miten on asian laita. Ystävällisesti, mutta hyvin selkein sanoin, taisin hieman uhkaillakin Hän ensin suuttui (yllättäen...) mutta toistin sanani erään puhelun yhteydessä kun hän soitti ja haukkui minua sydämettömäksi kun en anna lapsia tavata (pistin kovan kovaa vastaan; ei tavata ollenkaan jos ei pompottelu lopu). Pari viikkoa murjotettuaan hän ilmeisesti tajusi ja pyysi anteeksi käytöstään. Nyt menee hyvin