Appiukko yritti ajaa kissamme yli :/

Miksi vasta 3 kuukauden päästä muuttaa pois? Heitä pellolle samantien!

Ja ihan vinkkinä, mene ja puhko vaikka autonrenkaat. Joo on lapsellista, mutta siinäpä yrittäis niillä puhjotuilla renkailla ajella kissojen yli. Sairas mies.

 

voin myös sanoa että tuossa tilanteessa ainoa hengetön ei olisi se kissa :s

 

Ilmeisesti minä olen se pahis. Kun mulla kuulemma aina mieli muuttuu tuon vuokralaisen suhteen jne..En kyllä muista että koskaan olisin sitä mieltä ollut, että saisi tänne jäädä asumaan.
Ei olla miehen kanssa puhuttu mitään eilisen jälkeen.

Kyl me tässä pärjätään jos;
-otan kissat sisälle siihen asti että hullu muuttaa pois
-en ratsasta tai muuten pyörittele hevosia tuossa pihalla (se on tähän asti ollut pahin ongelma, kun koettaa säikytellä hevosia)
-en ulkoile lasten kanssa, pääsevät hoitopaikassa kuitenkin ulos.

Mitäpä tässä vois enää sattua jos sisälle jää lohnottamaan.......
Kesäkuun alussa tuon PITÄISI olla muuttanut pois, en tiedä kun en voi kysyä. Mutta hänen eukkonsa on tulossa tänne useammaksi kuukaudeksi ja sanoin miehelle että meidän osoitteeseen ei tule, tai minä lähden.

 

Toi on ihan normaalia. Appivanhemmat olisivat vielä pahempia, jos heidä taloonsa olisimme muuttaneet. jos heidän taloonsa olisimme muuttaneet pitäisi meidän tehdä kaikessa kute he käskevät. Ja heidän olla aina tervetulleita milloin vaan. Jos näin ei olisi niin tuollaista kiusantekoahan siitä seuraisi./olisi seurannut (on harkittu joskus heidän talon ostamista).

 

Niinpä. Erittäin fiksu veto ettei lähde tällaiseen mukaan.
Meilläkin ravataan jopa klo 21 jälkeen ´kylässä´.

 

Kaikella rakkaudella aapee, toivottavasti teillä ei ole tyttäriä. Mieti vähän millaisen naisenmallin se saa! Ei ole vielä liian myöhäistä lopettaa olemasta kynnysmatto, pakkaa kamas ja häivy. Miehes ei näytä olevan jäämisen arvoinen

 

Ihan ensiksi nousee mieleen kysymys,että miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Syytät kärkkäästi appiukkoasi,mutta mitä sinä olet tehnyt,että hän käyttäytyy juuri sinua kohtaan noin?
Eihän ilman syytä kukaan noin käyttäydy, jotain muuta tässä on taustalla. Tiedän ,että on ilkeitä ihmisiä olemassa,mutta heilläkin siihen syy usein kuitenkin löytyy.

Kissojen päälle ajaminen ei tietysti ole fiksua,mutta selvästikkään hän ei ole eläinihmisiä. Oletko vienyt eläimet heidän nurkkiinsa heiltä tai häneltä kysymättä?

Minusta tässä jutussa haiskahtaa jokin kun aloittaja on vain hiljaa eikä sano apelleen mitään. Jos miehesikään ei asiaan puutu juuri siksi,että pitää sinua riidan aloittajana? En tiedä , vaikeaahan näihin on mitään sanoa ku ei tiedä kuin toisen puolen ja siitäkään ei ole takuita onko täysin totta vaiko väritettyä

 

Olen yli 2 vuotta tapellut asiasta appiukon kanssa. Olen siis kirjoittanut todella usein tännekin, kun en voi uskautua muualle. Meillä on siis mm. ruuveja kylvetty ratsastusreitille. Vedän tosi herkkään raivarit, ja koska appiukolle ei saa laittaa vastaan, hän katkaisi välit minuun.
Vihaa eläimiä,mutta nyt ollaan kuitenkin MEIDÄN kodissamme, ja meillä on täällä eläimiä juuri niin paljon kuin haluamme.

Appiukon sairaus on kyllä tiedossa; hän on pahimman luoka narsisti. On mies minun ´puolellani ´ tässä asiassa, mutta haluaa säilyttää välit isäänsä.

Huom.Tämä talo on minun ja mieheni, puoliksi. Appiukko asuu täällä sen aikaa että saa oman talonsa muuttokuntoon eli vielä n.3 kk.
On kysymysmerkki vielä, että onko lähdössä pois noin nopeasti. Joka tapauksessa narsistin tapaan on joka paikkaan (siis kaikkiin varastoihin esimerkiksi) jättänyt jotain tavaroitaan, jotta hänelleä on vapaakulku niihin.

Tosin mulla on kyllä lukkojen vaihto operaatio alkamassa heti kun näyttää siltä että alkaa yönsä viettää omassa talossaan.

 

Voin rehellisesti sanoa että jälkensä tämä aika on minuun jättänyt; kärsin paniikkihäiriöstä ja mielialat vaihtelevat niin paljon että pelkään sairastavani masennusta. paniikkihäiriö aiheuttaa sen että saan tärinä/ huimauskohtauksia melkein päivittäin. Toivottavasti menee ohi kunhan elämä rauhoittuu, lääkitystä e ole vielä edes harkinnut.

Olen hirmuisen onnellinen kun lapsilla menee hyvin koulussa jne, ja seuraavassa hetkessä olen kateellinen niille jotka voivat elää normaalia perhe-elämää.

Minun ei tarvitse kun OMAAN puutarhaani laittaa uusi koriste-esine, appiukko ajaa sen yli autollaan viimeistään seuraavana päivänä.

En jaksa enää valittaa miehelle enkä mitään muutakaan,olen järjestänyt itselleni muuta ajateltavaa ja olen nykyään kotosalla arkisin vain yöt. Tämä pitkä pääsiäsinen alkaa tuntua hermoissa, siis nimenomaan appiukon ja miehen takia. pelkään että joskus käyn vielä käsiksi.Enkä ole koskaan ollut väkivaltainen!!

 

Jos talo on teidän ja te mihenne kanssa omistatte sen niin eiköhän ala olemaan vika tosiaan teissä ei apessa. Miksi annatte sen pompottaa? Mikä ongelma sinulle on laittaa se vihaamasi ukko pihalle? Jos kerta käämit niin helposti mene ja terveyskin jo reistailee? Eikö tuo ole jo tietynlaista hulluutta? Ketä sinä oikein ajattelet?
Sinulle tai miehelläsi ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä millainen se mies on ennen kuin muutti teille? Toi varmaan muuttokuormansa sinne lupaa kysymättä ja muutti sinne asumaan.

Alkaa olemaan jo huolestuttavaa jos väkivaltaa ajattele oman saamattomuutesi takia

 

Miten sä ylipäätään oot eksyny saman katon alle appiukon kanssa? :O

 

Jännempää kuin missään saippuasarjassa.

 

Ja nyt sitten se hiton hyvä syy siihen miks se äijä ei odota remonttinsa valmistumista jossain ihan muualla??? Tsiisus mitä vässyköitä olette

 

Ja jatkan vielä: sun mies ei todellakaan ole sun puolella. Se ei voi sekä syödä kakkua että säästää sitä!

 

Olin raskaana kun ostettiin tämä talo. meillä ei ollut ´varaa´muuhunkaan, ja vaihtoehtona oli ostaa tämä taikka jäädä asumaan entiseen taloomme (jossa mm.ulkovessa).
Appiukko ei olisi halunnut myydä, tämä siis ostettiin kun appivanhemmille tuli avioero ja anoppi VAATI että talo myydään. Appiukon tarkoitus oli itsekseen tässä asua , ei siis tajunnut että tokihan anoppi erossa haluaa oman osuutensa.
Uskon että tämä on se syy miksi mulle kiukuttelee. Jollain tasolla olen se syypää siihen että anoppi pakotti talon myymään.

Itsepähän sopassamme lillutaan. Toki olen laittanut rajat mm.meille ei saa tulla enää ollenkaan, oleilee omassa kämpässään eikä juurikaan enää ole edes ulkona (yhteinen piha). Jotenkin näyttää että yrittäisi appiukkokin pysyä ´sovussa´.Sitten taas kilahtaa ja sattuu jotain.

Näinhän se nyt meni, että mies viimeiseen asti yrittää olla sovussa isänsä kanssa ( enkä tietenkään ihmettele asiaa). Taisi olla nyt sitten vaimo jonka menetti.
Elellään sitten vaikka kavereina tässä, mutta rakkaus on hävinnyt. Niin pitkään olen yksin taistellut ja murehtinut ilman mitään tukea miehen puolelta.
Tää palsta on kaikkein paras tuki ollut.

En usko että meidän liitto tästä enää muuttuu mihinkään suuntaan, vaikka appiukko kohta jo pois muuttaa!
Hirmuinen suru pienen kissamme puolesta, vaikka se nyt minun vastuulla onkin että auton alle jäi. Oma valinta oli irti pitää. En siltikään olisi uskonut että yli ajellaan tahallaan ( appiukkohan sanoi silloin kun muutettiin että hän ei väistele sitten kissoja!).

Nyt on mielessä että miten kestettäisi taas uusi suru, jos eilen olisi onnistunut tappamaan tämän vanhimman kissan..

Toki nyt otin kissat sisälle mutta helposti pääsevät livahtamaan ulos kun lapset ravaavat ovissa!

 

puhkoisin yön pimeinä tunteina appiukon autonrenkaat, mitä lie vandaaleja nykypäivänä onkaan liikkeellä

 

Onpas ikävä tilanne. Tekisi mieli sanoa että ota lapset ja muuta johonkin vuokralle lasten kanssa kunnes appiukko on poissa, mutta tuskinpa teillä olisi silloin enää ainoatakaan kissaa tai hevosta hengissä. Tai no kissan voi ottaa mukaan, mutta hevosta ei.

 

[QUOTE="aapee";26035447]

Minun ei tarvitse kun OMAAN puutarhaani laittaa uusi koriste-esine, appiukko ajaa sen yli autollaan viimeistään seuraavana päivänä.
[/QUOTE]

-kissantappaja ja omaisuuden tuhoa, voisi olla että minullakin hiukan lipsahtaisi auto kun appiukko olisi pihalla

 

Mulla ois nyt mahdollisuus muuttaa, kun tiedän tutulla olevan asunnon tyhjillään. Eli harkinnassa on.
Lasten kia tässä vielä olen. Tokihan tuo mieheni on aivan ihana kaikin muun tavoin, tämä on ainoa asia joka hiertää (ja pahasti hiertääkin).

kaikki pahat asiat jäävät vaivaamaan! Mitään en pysty unohtamaan. Minut on haukuttu valehtelijaksi, meiltä on viety tavaraa ja mun vieraille vittuillaan kun autot jätetään väärään paikkaan. kaikki on jäänyt mieleen ja jollain tasolla käännän ne miehenikin syyksi.
Yritän jaksaa vielä tämän 3 kk. Kotona pystyn olemaan tosiaan vain yöt, lasten kanssa käydään uimassa ja vietetään aikaa minun sukulaisten luona. Mutta jos meno ei rauhoitu kesällä, lähden kyllä.

 

En ole VIELÄ alentunut kiusantekoon, mutta sekin on todennäköisesti vielä edessä Mun posti oli heitelty postilaatikosta hankeen appiukon toimesta, ja silloin ajattelin että seuraavan kerran häviää appiukon posti.
Sen verran rehellinen ihminen olen vielä ollut että en moiseen pystynytkään. Vielä.

 

Mutta ethän sinä silloin ole mihinkään alentunut jos "joku" vandaali puhkoo appiukon autonrenkaat ja vaikka vähän naarmuttaa kylkeäkin ..............

 

miten oli varaa siihen muuttaa jos ei muualle? eli ilmaiseksi otitte häneltä talon. Ikävä ja ilkeä olet itsekin.

 

Tilanne meni niin että ei saatu omaa taloa heti myytyä. Yritin niin kauan että raskaus oli yli puolen välin. Sitten appivanhemmat ilmoittivat että voimme muuttaa tänne jo etukäteen ja talo ostetaan vasta kun oma on myyty.

 

tulee vain mieleen, että jos appi on oikeasti noin hullu, niin saattaa olla hyväkin että se tekee tuollalailla välillisesti kiusaa, koska niin kauan sen ei tartte käydä päälle.

ja se jos ap kokee olevansa paniikissa ja väkivaltainen, niin se luultavasti liippaa aika läheltä appiukon olotilaa. joku noita on tullut hajottamaan hänen hyvän perheensä - poikahan on uskollinen, ja miniä on tullut varastamaan poikaa isältään.

voi kyllä olla, että appi ei saa ikinä valmiiksi sitä kämppäänsä. pitäiskö miettiä jo valmiiksi, että mitäs sitten tehdään.

 

Muuta lasten kanssa edes väliaikaisesti siihen tuttusi kämppään, jos se on mahdollista. Sanot miehellesi, että harkitset takaisintuloa sitten, kun appiukko on häipynyt.