anteeksi vuodatukseni.

nyt jotenki ahdistaa ja itkettääkin.. vaikka toisaalta tuntuu vaan helpotukselta ajatus että sais jatkaa eteen päin. Toisaalta ei haluais luopua, vaikka toisaalta tuntuu ettei oo enää mitään mistä luopuis. Ainaki voi sanoa että on yritetty kauan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Dina:
nyt jotenki ahdistaa ja itkettääkin.. vaikka toisaalta tuntuu vaan helpotukselta ajatus että sais jatkaa eteen päin. Toisaalta ei haluais luopua, vaikka toisaalta tuntuu ettei oo enää mitään mistä luopuis. Ainaki voi sanoa että on yritetty kauan.
Yleensä sitä tossa tilanteessa yrittää vähän liiankin kauan. :/ niin kauan, että monet läheiset on jo kauan sitten ajatelleet, että miksei se ymmärrä lähteä. Tai miksei ne ymmärrä erota. Kannattaa vaan miettiä, että mikä siinä yhteisessä elämässä sitten on jatkamisen arvoista. Onko mikään?
 
Olette ainakin yrittäneet jo kaikkenne. Kerro miehellesi epäillystäsi mutta älä vielä sano hänelle mitään ehdotonta. Jutelkaa keskenänne ja päättäkää sitten mitä teette. Ero voi olla kuitenkin oikea ratkaisu teillä, kun kerta olette jo yrittäneet niin kauan. Joskus on vain luovutettava, vaikka se olisi tuskallista. :hug:

http://www.youtube.com/watch?v=XRxRIm9qLN4
 

Yhteistyössä