S
sekaisin
Vieras
Haluaisin kysyä neuvoa tilanteeseeni.
Kihlattuni kertoi, että oli työporukan vuosittaisen perinteen mukaisen baarikierroksen jälkeen mennyt sänkyyn seksiä ehdottaneen naisen kanssa. Oli kuulemma ollut todella humalassa ja meillä oli ollut iso riita samana iltana ja hänellä oli ollut epävarma olo. Lisäksi hän väittää, ettei ennen tapahtunutta nähnyt asioita kuten minä: hän ajatteli, että voi olla vain seksiä, jolla ei ole mitään merkitystä.
Minulle kerrottua hän itki miltei hysteerisenä ja oli kuulemma heti tapahtuneen jälkeen ollut todella pahoillaan. Nyt on paljon keskusteltu ja itketty ja hän vannoo, että koko hänen käsityksensä seksistä ja yhdenillan jutuista on muuttunut, eikä hän enää tekisi samoin, sillä näkee, ettei seksi voi olla niin loistavaa, että se olisi suhteemme vaarantamisen arvoista. Yritän unohtaa (jo pari kuukautta) ja antaa anteeksi, mutta säännöllisen välein tuntuu todella pahalta ja ahdistavat mielikuvat valtaavat mielen(näen hänet toisen kanssa).Lisäksi olen todella vainoharhainen ja mustasukkainen todella pienestä.
Kannattaako jatkaa yrittämistä? Loppuuko tämä ahdistus koskaan? Saanko elämäniloni ja itsevarmuuteni takaisin?
Kokemuksia? Ja miehet: luuletteko, että ajatusmalleilla on suuri vaikutus, muuttuuko käyös uuden ajattelutavan myötä?
Kihlattuni kertoi, että oli työporukan vuosittaisen perinteen mukaisen baarikierroksen jälkeen mennyt sänkyyn seksiä ehdottaneen naisen kanssa. Oli kuulemma ollut todella humalassa ja meillä oli ollut iso riita samana iltana ja hänellä oli ollut epävarma olo. Lisäksi hän väittää, ettei ennen tapahtunutta nähnyt asioita kuten minä: hän ajatteli, että voi olla vain seksiä, jolla ei ole mitään merkitystä.
Minulle kerrottua hän itki miltei hysteerisenä ja oli kuulemma heti tapahtuneen jälkeen ollut todella pahoillaan. Nyt on paljon keskusteltu ja itketty ja hän vannoo, että koko hänen käsityksensä seksistä ja yhdenillan jutuista on muuttunut, eikä hän enää tekisi samoin, sillä näkee, ettei seksi voi olla niin loistavaa, että se olisi suhteemme vaarantamisen arvoista. Yritän unohtaa (jo pari kuukautta) ja antaa anteeksi, mutta säännöllisen välein tuntuu todella pahalta ja ahdistavat mielikuvat valtaavat mielen(näen hänet toisen kanssa).Lisäksi olen todella vainoharhainen ja mustasukkainen todella pienestä.
Kannattaako jatkaa yrittämistä? Loppuuko tämä ahdistus koskaan? Saanko elämäniloni ja itsevarmuuteni takaisin?
Kokemuksia? Ja miehet: luuletteko, että ajatusmalleilla on suuri vaikutus, muuttuuko käyös uuden ajattelutavan myötä?
