Anteeks vaan mut mua alkoi isosti jurppimaan!!!

[marhe]

Mulla on sukua tosi vähän jäljellä. Mä oon lasten kanssa aika yksin. Rahat on tiukilla jne jne.
Sit mä luen täältä palstalta ku yks sun toinen suht onnellisen oloinen ihminen marisee siitä ku ukko teki pitsaa hääpäivänä ja maitoa kyytipojaks...anoppi laahaa liikaa vaatteita lapsenlapselle. Anoppi tuppaa liikaa perheen asioihin..lista on aika pitkä. Nojuu jokaselle ne murheet on isot mut oikeesti...MÄ OTTAISIN NE TEIJÄN TUPUTTAVAT ANOPIT JA PITSAA VÄÄNTÄVÄT UKOT AVOSYLIN VASTAAN...tuntuis tooooooooooooodella mukavalta ku joskus joku vääntäs sen pitsan mun nenän eteen tai tois mun lapsille ison kassillisen vaatetta. EN TAKUULLA VALITTAS!!!

Olkaa ny jumankauta onnellisii et teil on noin ihania ihmisiä elämässä....me kaikki emme ole yhtä onnellisessa asemessa.

 

[Kreecher]

Olenkin onnellinen! Ja oikeasti ihan hyvä, että joku muistuttaa siitä välillä. Kiitos! :flower:

 

[vieras]

Joo, no ärsytti muakin äsken, kun joku valitti, että anoppi muisti lapsen todistuksen ja soitti humalassa. Ihan sama mulle, vaikka humalassa soittaisi, mutta meidän lapsia ei kukaan muista koskaan. jos meille soittaa joku, se joku on aina jotain vailla mieheltä. Olisin onnellinen jos anoppi soittaisi lapsille, humalassa tai ilman. Mutta kun ei kiinnosta ei.

 

[:)]

Kuulehan palstavertaiseni. Asianlaita on silviissiin, että jokaisella meistä on omat murheemme. Toisinaan omat murheet tuntuvat naapurin murheisiin verrattuna pieniltä, toisinaan taas tuntuu, että kyllähän naapurin kelpaa pienine murheineen, toisin se on minun laita. Jokaisella meistä on kivireki vedettävänä. Välillä on myötämäkeä, välillä vastamäkeä, mutta oman elämämme seppiä hyvin pitkälti tässä meistä jokainen on.

Ei pidä väheksymän toisien murheita omia liiotellen. Jokainen kokee omat taakkansa ja murheensa tasan sellaisena, kuin hän ne kokee. Kukaan ei voi toisen tunnetasolle astua. Tunne on se, joka määrittää onko ilopäivä, vai surupäivä.

Jaksamisia meille kaikille, sinulle ja minulle

 

[weballergy]

Mun mielestä kaikki ihmiset saavat valittaa omasta olostaan, jos sille tuntuu.
Ei se tarkoita, jos on anoppi ja mies, että silloin pitäisi vaan koko ajan osata olla onnellinen. Varmasti he ketkä valittavat näistä sun mielestä mitättömistä jutuista, ovatkin onnellisia että heillä on näitä ihania ihmisiä elämässä, mutta saavat he silti valittaa jos joku ottaa päähän

 

[lentää]

Niinhän se on että jos kipu ei oo itessä niin se on kivessä

Ei kukaan voi määritellä toisen ihmisen murheen suuruutta

 

[marhe]

sanoinkin juuri että jokaisella ne omat murheet on enkä omia murheitani aseta kenenkään yläpuolelle mut joskus tuntuu pahalta vaan ku toisil on kaikkee sitä mitä ite toivois elämäänsä ja silti maristaan. älkää käsittäkö väärin tätä.

 

[Valaja]

sanoinkin juuri että jokaisella ne omat murheet on enkä omia murheitani aseta kenenkään yläpuolelle mut joskus tuntuu pahalta vaan ku toisil on kaikkee sitä mitä ite toivois elämäänsä ja silti maristaan. älkää käsittäkö väärin tätä.

Mää ymmärrän sua. Jossain tietyssä hetkessä ja mielentilassa sietokyky ylittyy. Inhimillistä. :hug:

 

[:)]

sanoinkin juuri että jokaisella ne omat murheet on enkä omia murheitani aseta kenenkään yläpuolelle mut joskus tuntuu pahalta vaan ku toisil on kaikkee sitä mitä ite toivois elämäänsä ja silti maristaan. älkää käsittäkö väärin tätä.

Meillä jokaisella joskus tuntuu pahalta. Se on täysin normaalia. Silloin kun tuntuu kaikki menevän päin honkia, tuntuu että maailma on vastaan ja kaikki muut ovat onnensa kukkuloilla. Näinhän se todellisuudessa ei ole