M
murtuva ja sortuva
Vieras
tämä tilitys tulee ihan väärälle sivustolle mutta en tiiä muutakaan paikkaa mihin minä tätä kirjottasin just nyt.
Kun mun elämässä on ollu yli vuoden ajan mies josta ei kaiken järjen mukaan ikinä ois voinukaan tulla mulle kaveria/ystävää kummempaa, mutta tunteet ja järkihän ei kulje samaa matkaa senhän kaikki tietää.
Juteltiin mesessä alkuun ja sittten n.½ vuoden päästä tavattiin ekan kerran. Ja niinhän siinä sitten kävi että ne tunteet teki oman työnsä ja minä ihastuin ja kovaa. Ajan kanssa tunteet kai sitten oli jo molemminpuolisia.
Kai siksi koska alkoi paljastua aina sellasia pieniä valkoisia valheita ja lisää valheita.
Välimatkaa on paljon ettei kovin usein tavattu, mut sitten oli pari kuukautta sellasta aikaa että vietettiin yhdessä aikaa useita päiviä. Koskaan ikinä millonkaan ei olla seurusteltu , mutta tapailtiin kuitenkin ja itselläni on periaatteita sillonkin enkä muita tapaillu tai edes pannu sillon.
Ja suorana ihmisenä sitten kysyin hänen asioitaan ja sieltähän ne valheet sitten tulivat ja aina yhdestä tietystä naisesta kysyttäessä jonka tiesin kuuluvan jollakin tapaa hänen elämäänsä.
Totuus paljastu aina jotenkin ja se valehtelu sattu paljon enemmän ku mitä se totuus ois sattunu jos sen ois kertonu..eikä se ois muuttanu mitään tai ehkä sen että olisin ajatellu asioista vähän toisella tapaa ku olisin tienny että pitää muitakin (seksi) suhteita samaanaikaan.
Ongelma on se että Minä en vaan pääse irti tästä ihmisestä. Vaikka minä kuinka ajattelen niitä huonoja puolia mitä hänessä on niin silti minä kaipaan jotain hänestä niin paljon että minuun sattuu.
Aika auttaa tiedän sen, mutta ei tää mee ajan kanssa ohi..tekee vaan mieli laittaa viestiä. Miten päästä vaikka viikkokin ettei ota yhteyttä, sitten ois varmaan jo helpompaa.
Vaikka mielessäni päätin ja hänellekin sanoin että tää on loppu.
Kun mun elämässä on ollu yli vuoden ajan mies josta ei kaiken järjen mukaan ikinä ois voinukaan tulla mulle kaveria/ystävää kummempaa, mutta tunteet ja järkihän ei kulje samaa matkaa senhän kaikki tietää.
Juteltiin mesessä alkuun ja sittten n.½ vuoden päästä tavattiin ekan kerran. Ja niinhän siinä sitten kävi että ne tunteet teki oman työnsä ja minä ihastuin ja kovaa. Ajan kanssa tunteet kai sitten oli jo molemminpuolisia.
Kai siksi koska alkoi paljastua aina sellasia pieniä valkoisia valheita ja lisää valheita.
Välimatkaa on paljon ettei kovin usein tavattu, mut sitten oli pari kuukautta sellasta aikaa että vietettiin yhdessä aikaa useita päiviä. Koskaan ikinä millonkaan ei olla seurusteltu , mutta tapailtiin kuitenkin ja itselläni on periaatteita sillonkin enkä muita tapaillu tai edes pannu sillon.
Ja suorana ihmisenä sitten kysyin hänen asioitaan ja sieltähän ne valheet sitten tulivat ja aina yhdestä tietystä naisesta kysyttäessä jonka tiesin kuuluvan jollakin tapaa hänen elämäänsä.
Totuus paljastu aina jotenkin ja se valehtelu sattu paljon enemmän ku mitä se totuus ois sattunu jos sen ois kertonu..eikä se ois muuttanu mitään tai ehkä sen että olisin ajatellu asioista vähän toisella tapaa ku olisin tienny että pitää muitakin (seksi) suhteita samaanaikaan.
Ongelma on se että Minä en vaan pääse irti tästä ihmisestä. Vaikka minä kuinka ajattelen niitä huonoja puolia mitä hänessä on niin silti minä kaipaan jotain hänestä niin paljon että minuun sattuu.
Aika auttaa tiedän sen, mutta ei tää mee ajan kanssa ohi..tekee vaan mieli laittaa viestiä. Miten päästä vaikka viikkokin ettei ota yhteyttä, sitten ois varmaan jo helpompaa.
Vaikka mielessäni päätin ja hänellekin sanoin että tää on loppu.
Tuo kuitenkin tarkoittaa 100 % sitä, että miehellä ei ole isoja tunteita sinua kohtaan sillä ei hänellä siinä tapauksessa olisi ollut seksiä muiden kanssa.
