"Antakaa lasten olla kurittomia" Maailmaani avartava ja mullistava kirjoitus!

[tytsi-89]

Eli mitkä rangaistukset nyt ovat kyseessä? Kun kaikki mainitsemani meillä käytetyt rangaistukset ovat sinun termeilläsi ilmaistuna "luonnollisia seurauksia" tai "rauhoittumista" tai jotain tilanteen katkaisemista. Niin mitkä ne nyt ovat niitä rangaistuksia, mitkä eivät opeta mitään?

Jos ja kun tulee tilanteita, joissa lapsi ei tahdo uskoa puheita, eikä sopeudu tähän kehittyneempään koirankoulutuksen muotoon jota on nimitetty moraaliksi...niin silloin palataan perusasioiden ääreen, karvalakkimalliin. Lapset ovat älykkäitä, mutta eivät samalla tavoin kuin aikuiset.

On aika raakaa, jos aivan kaikki täytyy oppia kokeilemalla itse. Kaikkien näiden kokeilujen jälkiä ei voi pyyhkiä rätillä pois.

Minusta on parempi, mitä vähemmillä rangaistuksilla pärjätään. Ne ovat usein hallintakeinoja, kun resurssit tai lapsen (ja/tai vanhemman) kyvyt eivät riitä muuhun. En usko niiden koskaan olevan kasvatuskeinoja vaan hallintakeinoja. Teoilla on aina seurauksia, mutta rangaistukset ovat periaatteessa vanhemman keino aiheuttaa lapselle mielipahaa (vaikkakin hyvin tarkoituksin) tai saada lapsi toimimaan vanhemman tahtomalla tavalla. Sellaisen, että lapsi poistetaan tilanteesta rauhoittumaan, jos on käyttänyt väkivaltaa, näen muiden suojelemiseksi ja tilanteen hallinnaksi, en kasvatukseksi.

 

["..."]

Ihminen tuntee luonnostaan häpeää, jos toimii väärin. Ei sitä siis tarvitse ruokkia tai häpäistä tai nolata lisää. Rangaistus voi usein aiheuttaa lisää häpeää. Tietenkään ei kuulu manipuloida lasta ja väittää, että äidille tulee paha mieli, jos se ei ole totta. Samoin on ihan typerää monesti kieltää asioita, joista ei ole suoraa haittaa vanhemmalle tai muille. Saati rankaista niistä.

Höpö höpö. Häpeän tunne opitaan, kellään ei luontaisesti sitä ole olemassa. Pienet lapset mätkäisevät surutta lapiolla päähän toista lasta, joka yrittää hiekkalaatikolla ottaa heidän lelujaan. Ja vaikka toinen kävisi itkemään, ei lyönyt lapsi mitään häpeää tunne. Jollain keinoin vanhempien on opetettava, että se toisen lyöminen on väärin, ei lapsi sitä luonnostaan tajua.

 

["..."]

Plääh: Jos lapselle on kehittynyt jo empatiakykyä, hän ehkä jättää varastamatta kaverilta lelua, koska se aiheuttaisi kaverille pahan mielen (sen lisäksi, että saisi ehkä rangaistuksenkin ja menettäisi leikkiseuraa). Joku toinen lapsi taas ei välitä pätkääkään siitä, tuleeko kaverille paha mieli (ei omaa vielä empatiakykyä, ei osaa kuvitella, miltä kaverista tuntuisi) vaan jättää varastamatta siksi, että äiti antaa muuten rangaistuksen. Kun lapsi on tilanteessa, jossa äiti ei ole mailla halmeilla eikä kiinnijäämispelkoa ole, eka lapsi ei silti varasta, koska ei tahdo aiheuttaa toiselle lapselle pahaa mieltä, mutta toka varastaa, koska ei saa rangaistusta.

Ihanko oikeasti ei mielestäsi ole väliä, kumpaan ryhmään lapsi kuuluu eikä ole toivottavaa, että tulisi sen kaltaiseksi kuin tuo ensimmäinen lapsi? Toki on vielä lapsia, jotka omaavat empatiakyvyn (tosin eivät ehkä niin hyvää kuin se eka lapsi), mutta houkuttelevassa tilanteessa sortuvat. Tajuat varmaan kuitenkin pointin.

Ei se empatiakykykään synny tyhjästä, vaan se opitaan. Ja vanhempien opetuksella on keskeinen osa siinä, miten se opitaan. Vanhempien tehtävä on opettaa, mikä on hyväksyttyä käytöstä ja mikä ei. Ei lapsi sitä tiedä. Lapsen mielestä esim juuri tuo toisen lyöminen on ihan hyväksyttävää.

 

[jkögöug]

[QUOTE="noh";28075127]Ihan tuubasta, ei kannata lähteä kirjoittamaan jos ei tiedä edes faktoja. Esim. Supernannyn tekniikat on loistavia, lapselle kerrotaan säännöt, huonosta käytöksestä varoitetaan, jos ei usko niin lapsi joutuu jäähylle selityksen kera. Ja jäähyn jälkeenkin vielä keskustellaan asiasta miksi ja lopuksi lasta halataan. Tekniikkaan ei kuulu huutamista, sättimistä, vihamielisyyttä tai väkivaltaa. Siinä luodaan lapselle rajat hyvin johdonmukaisella ja selvällä tavalla.[/QUOTE]

Tää ei vain meidän yhden lapsen kohdalla toimi. On kohta 4-vuotias. Vuoden yritetty ja jäähyllä asiat ei vain mene perille. Ne rajat voi luoda ilman jäähyäkin.

 

[4:n äiti]

Meillä ei käytetä oikein enää koskaan jäähyä. Harvoissa tilanteissa vain. Me ei tarvita sitä kun tehdään vähän tuolla tavalla kuin ap:n linkissä. Kun kiellän lapselta jonkin asian ja tämä alkaa huutamaan ja kiukuttelemaan siitä. Otan syliin tai viereen ja kysyn lapselta miksi huutaa. Vaadin sen sanomista nätisti. Kuuntele mitä lapsi sanoo ja selittäessä lapsikin itse rauhoittuu. Sitten selitän miksi asiaa ei voi tehdä. Selitän ja perustelen niin että kyseinen lapsi sen ymmärtää. Meillä tuo menee paljon paremmin perille. Jäähy aiheuttaa vain ylimääräistä huutoa ja kiukkua ite siitä jäähystä. Onko meidän lapset nyt pilalla kun eivät jäähylle tai arestiin joudu kuin ihan todella, todella harvoin.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="...";28080268]Höpö höpö. Häpeän tunne opitaan, kellään ei luontaisesti sitä ole olemassa. Pienet lapset mätkäisevät surutta lapiolla päähän toista lasta, joka yrittää hiekkalaatikolla ottaa heidän lelujaan. Ja vaikka toinen kävisi itkemään, ei lyönyt lapsi mitään häpeää tunne. Jollain keinoin vanhempien on opetettava, että se toisen lyöminen on väärin, ei lapsi sitä luonnostaan tajua.[/QUOTE]

Tuntee häpeää vanhemman reaktiosta. Jos huomaa, että vanhempi on pettynyt/vihainen. Eikä sitä oikeaa/väärää rangaistusten/palkintojen avulla voi opettaa. Ne lähinnä motivoivat lasta tottelemaan, jos lasta ei muuten kiinnosta toimia oikein.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="...";28080282]Ei se empatiakykykään synny tyhjästä, vaan se opitaan. Ja vanhempien opetuksella on keskeinen osa siinä, miten se opitaan. Vanhempien tehtävä on opettaa, mikä on hyväksyttyä käytöstä ja mikä ei. Ei lapsi sitä tiedä. Lapsen mielestä esim juuri tuo toisen lyöminen on ihan hyväksyttävää.[/QUOTE]

Niin ja empatiaa opitaan keskustelemalla, mallia näkemällä, seuraamalla muiden ihmisten tunneilmaisuja jne. Ei ne vanhemman asettamat rangaistukset sitä opeta. Vie ennemminkin huomion koko asiasta, kun lapsi keskittyy itseensä (saako palkkion tai rangaistuksen).

 

["heh"]

tytti: Ei mun mielestä itsekäs ja röyhkeä ihminen tunne häpeää. Eihän mikään kiusaaminenkaan olisi niin tavallista, jos nämä kiusaajat tuntisivat häpeää.
Hah!!!
Eiköhän jollain raiskaajallakin ainoa harmitus ole jos saa rangaistuksen, eli pystytään todistamaan että hän sen teki.
samoin kiusaajaa harmittaa vain se, että ei saa kaikkia muita kiusaamiseen mukaan, ei sitä kiusaajaa hävetä kiusata!!!täysin naurettava ajtus

 

["heh"]

eihän pahuutta olisi niin paljon jos ihminen oikeasti tuntisi häpeää.
kyllähän täällä aivan täysin surutta ihjmiset kiusaavat, elävät toisten selkänahasta, käyttävät orjatyötä, hyväksikäyttävät muita jos joku vain antaa käyttää hyväkseen, ollen vain iloisia kun itsellä on helppoa ja kivaa.
Ja kersalauma joka jättää yhden ulkopuolelle, ei ne tunne häpeää. Päinvastoin, ne uskovat sitä kiniä joka väittää että ulkopuolelle jätettyssä on jotain vikaa ja ovat iloisia kun itse eivät ole ulkpuolella.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="heh";28082912]tytti: Ei mun mielestä itsekäs ja röyhkeä ihminen tunne häpeää. Eihän mikään kiusaaminenkaan olisi niin tavallista, jos nämä kiusaajat tuntisivat häpeää.
Hah!!!
Eiköhän jollain raiskaajallakin ainoa harmitus ole jos saa rangaistuksen, eli pystytään todistamaan että hän sen teki.
samoin kiusaajaa harmittaa vain se, että ei saa kaikkia muita kiusaamiseen mukaan, ei sitä kiusaajaa hävetä kiusata!!!täysin naurettava ajtus[/QUOTE]

Joo, mutta eiköhän tässä ole kyse juuri siitä, että kasvatetaan lapsia siten, ettei heistä kasva itsekkäitä, empatiakyvyttömiä ja röyhkeitä. Raiskaajat ovat sairaita, joten ehkä ei tarvitse nyt seksuaalirikollisia sotkea tähän. Kiusaajia on onneksi yleensä vähän. Tarvittaisiin vain enemmän niitä, jotka uskaltavat puuttua kiusaamiseen. Tuokin riippuu täysin kiusaajasta, tunteeko häpeää. Eivät kaikki kiusaajat ole läpensä pahoja.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="heh";28082923]eihän pahuutta olisi niin paljon jos ihminen oikeasti tuntisi häpeää.
kyllähän täällä aivan täysin surutta ihjmiset kiusaavat, elävät toisten selkänahasta, käyttävät orjatyötä, hyväksikäyttävät muita jos joku vain antaa käyttää hyväkseen, ollen vain iloisia kun itsellä on helppoa ja kivaa.
Ja kersalauma joka jättää yhden ulkopuolelle, ei ne tunne häpeää. Päinvastoin, ne uskovat sitä kiniä joka väittää että ulkopuolelle jätettyssä on jotain vikaa ja ovat iloisia kun itse eivät ole ulkpuolella.[/QUOTE]

Se on ihan, miten asiat tahtoo nähdä. Kaiken "pahuuden" lähellä on aina hyvyyttäkin. Niitä, jotka puolustavat kiusattuja tms. Onneksi mun elämässä ihmiset on ihan inhimillistä sakkia suurin osa, hyväntahtoisia ja auttavia. Liian suuret ihmislaumat aiheuttavat sitä selvitysmispakkoa, jolloin itsekkyys pääsee valloilleen. Jos ihmiset eläisivät pienemmissä ryhmissä ja näkisivät tekojensa seuraukset konkreettisemmin, voisi olla aika erilaista. Harva meistä esim. näkee konkreettisesti, mitä orjatyövoima aiheuttaa. Ei mielikuvitus välttämättä riitä tuntemaan empatiaa jotain niin kaukaista ja abstraktia kohtaan.

 

["jep"]

[QUOTE="plääh";28078164]Tekstin pointti oli siis se, että kirjoittajan mukaan on huono, että kelpaamme vain, jos käyttäydymme siten kuin meiltä odotetaan.

No, miten muutenkaan? Kyllä äiti ja isi rakastaa silloinkin kun tekee väärin, mutta muu maailma ei. Kasvatuksen ideana on kuitenkin tehdä lapsesta yhteiskuntakelpoinen ja yhteiskunnassa on tietyt odotukset, joiden mukaan on käyttäydyttävä.

[/QUOTE]

Juuri näin. Varaukseton ja ehdoton hyväksyntä (vaikka toki vanhempien rakkaus onkin varauksetonta) on suurta vedätystä. Ei elämässä muutenkaan mitä tahansa öykkäröintiä.

Usein vedotaan siihen, että ei aikuistakaan toruta tai laiteta jäähylle, miksi lasta sitten. Eipä. Jos mieheni löisi minua, se olisi goodbye ja heippatirallaa. Jos kaksivuotias poikani lyö minua, en tietenkään hylkää häntä, mutta varoitan kerran, ja jos hän jatkaa, laitan hänet jäähylle. Jos ystäväni tulisi kotiini sottaamaan tahallaan ruoalla ja rikkomaan tavaroitani, en enää kutsuisi häntä meille. Jos nelivuotias tyttäreni tekee saman, en tietenkään erota häntä perheestä, mutta varoitan kerran, jos ei uskota, poistan tilanteesta, ja laitan siivoamaan sotkunsa kun on keräillyt itsensä.

Varaukseton rakkaus ei tarkoita varauksetonta hyväksyntää kaikille lapsen teoille, ja jäähylle vieminen kun asianmukaisesti varoitetaan, selitetään mikä on kiellettyä ja mitä tulisi tehdä sen sijaan, viedään jäähylle ja selvitetään tilanne sen jälkeen lapsen kanssa, ei ole mitään "syrjäyttämistä". Syrjäyttämistä olisi se, ettei lapsen kanssa enää tehtäisi mitään tai vietäisi mihinkään, "kun ei siitä tule mitään kun se käyttäytyy niin huonosti".

 

[No joop]

Antakaa lasten olla kurittomia - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

Miksi tuo kirjoitus on minusta jotenkin typerä ja yksinkertainen? Venytetty tyhmille ihmisille peesailtavaksi kun ei voida puhua suoraan, sitten nämä jakavat tätä tietäväisinä facebookissa.

Joo antakaa lasten käyttäytyä kuin idiootitt muidenkin kustannuksella, muuten ette rakasta heitä -tyylinen jauhanta.
"Puhukaa lasten kanssa väärästä ja oikeasta" ihanko totta!

Ja kuulemma sitäkin näkee että äiti tiuskaisee laspelle kun lyö toista, että pyydä anteeksi eikä selityksiä. Tämä tarkoittaa varmasti sitä että lapsi ei tajua tehneensä väärin ja tässä perheessä ei ikinäkoskaan puhuta oikeasta ja väärästä.

Ei vittu näitä nykyajan vanhemmuusbloggauksia aivopieruineen. Miksi ne kaikista yksinkertaisimmat mammat tuntuvat aina jakavansa näitä facebookissa?

Mulle tuo oli lähinnä tyhjää diipadaapaa jostain maailman yksinkertaisimmasta asiasta, puhukaa lapselle. Hei hieno keksintö, oletkin eka! Rakastakaa lapsia vaikka käyttäytyisivät huonosti. Siis mitä? En ole koskaan kuullutkaan vihani läpi sellaisesta! Sitten tuo "tätä näkee puistoissa" Oih faktaa pursuaa! Hienoja sanakäänteitä ja koirat vielä mukaan niin jo on mammat palvomassa! Etenkin ne jotka eivät vain jaksa pitää mitään kuria lapsilleen. Sitä voi sitten hienosti kutsua vaikka vaistovanhemmuudeksi!

Emmä nyt näkisi, että tämän kolumnin jakaneissa vanhemmissa mitään vikaa on. Sehän ei kerro mielipiteistä mitään, jos jonkun linkin jakaa Facebookiin. Vai minkä ihmeen takia nämä ihanat vanhemmat jakavat järkyttäviä lasten pahoinpitelykuvia? Se mielestäni kertoo jo enemmän vanhemmasta, ja aiheuttaa myötähäpeää.


Itse kolumnista sen verran, että itse löysin sieltä kyllä ihan viisaitakin juttuja, ja mielestäni jutun pointti ei ollut se, että lapsien pitäisi saada olla kurittomia, mutta ehkä luin väärin ja väärällä asenteella.

 

[tytsi-89]

Emmä nyt näkisi, että tämän kolumnin jakaneissa vanhemmissa mitään vikaa on. Sehän ei kerro mielipiteistä mitään, jos jonkun linkin jakaa Facebookiin. Vai minkä ihmeen takia nämä ihanat vanhemmat jakavat järkyttäviä lasten pahoinpitelykuvia? Se mielestäni kertoo jo enemmän vanhemmasta, ja aiheuttaa myötähäpeää.


Itse kolumnista sen verran, että itse löysin sieltä kyllä ihan viisaitakin juttuja, ja mielestäni jutun pointti ei ollut se, että lapsien pitäisi saada olla kurittomia, mutta ehkä luin väärin ja väärällä asenteella.

Ei munkaan mielestä. Osa ottaa joka lauseen ihan kirjaimellisesti.

 

[tytsi-89]

" Jotkut uskovat, että lapsi oppii jos häntä rangaistaan, mutta se ei ole totta. Lapselle tulee vain paha mieli tai hän suuttuu vanhemmalleen."

-Alakoululainen"

Fiksu lapsi.

 

[ok]

Otsikko ei vastannut tekstiä. Tätä sattuu usein lehdissä.

Hyvä teksti mun mielestä. Suomessa varsinkin lapsiin suhtaudutaan kuin roskiin, paheksutaan kaikkea. Moneen maahan kun matkustaa lapsen kanssa, ihan eri meininki.
Jotenkin niin ennalta-arvattavaa, että täällä ollaan "siis niin tyhmä kolumni, siis niin tyhmä toi mies, mä en ainakaan koskaan ja mä ainakin aina jne."

 

[-minä]

Niin ja empatiaa opitaan keskustelemalla, mallia näkemällä, seuraamalla muiden ihmisten tunneilmaisuja jne. Ei ne vanhemman asettamat rangaistukset sitä opeta. Vie ennemminkin huomion koko asiasta, kun lapsi keskittyy itseensä (saako palkkion tai rangaistuksen).

Eli olet aloituksen tekstin kanssa eri mieltä. Siinähän idea oli, että lapsen pitäisi kokea vanhempansa hyväksyvän hänet ja tekonsa, vaikkei toimikaan oikein. Omaa itsetuntoani lapsena ja nuorena todellakin nujersi vanhempieni pettymys. Pahimmillaan saatoin satuttaa itseäni sen vuoksi.

 

[-minä]

" Jotkut uskovat, että lapsi oppii jos häntä rangaistaan, mutta se ei ole totta. Lapselle tulee vain paha mieli tai hän suuttuu vanhemmalleen."

-Alakoululainen"

Fiksu lapsi.

Mun mielestä on lapsen itsetunnolle parempi, että hänellä on vanhemmat, joille voi suuttu, kuin, että hän suuttuu itselleen. Mielestäni on tärkeää lapsen itsetunnon kannalta, että hän voi syyttää vanhempiaan omista virheistään.

 

[turhis]

Kun meillä vielä oli 1-2 lasta oli käytössä jäähypenkki ym. supernannyn tyyliin. Nyt kun lapsia on paljon enemmän ei tuollaisia jäähypenkkejä enää tarvita. Keskustelemalla asiat menee läpi ja mallioppimisella. Kukaan ei varmasti sano meidän lapsista etteivätkö ottaisi toisia huomioon, vaikka heitä ei ole koulutettu noin.

 

[tytsi-89]

Eli olet aloituksen tekstin kanssa eri mieltä. Siinähän idea oli, että lapsen pitäisi kokea vanhempansa hyväksyvän hänet ja tekonsa, vaikkei toimikaan oikein. Omaa itsetuntoani lapsena ja nuorena todellakin nujersi vanhempieni pettymys. Pahimmillaan saatoin satuttaa itseäni sen vuoksi.

Ei tekstissä puhuttu, että kaikki teot pitäisi hyväksyä vaan lapsi itse ja se tosiasia, ettei lapsi toimi aina oikein eikä ole täydellinen.

 

[tytsi-89]

Mun mielestä on lapsen itsetunnolle parempi, että hänellä on vanhemmat, joille voi suuttu, kuin, että hän suuttuu itselleen. Mielestäni on tärkeää lapsen itsetunnon kannalta, että hän voi syyttää vanhempiaan omista virheistään.

No tuohan vasta opettaakin vastuullisuutta, että syytetään muita omista virheistä. :O

 

["jep"]

No tuohan vasta opettaakin vastuullisuutta, että syytetään muita omista virheistä. :O

Ehkä ei, mutta tajuan silti lainaamasi kirjoittajan pointin. Lapselle on joskus tuskallista törmätä elämän asettamiin rajoihin, ja joskus se on tuskallisempaa, kuin mitä keskeneräinen ja vasta elämää opetteleva lapsi jaksaa kantaa. En tiedä, kehittääkö se varsinainen rangaistus/rangaistuksesta suuttuminen, mutta mielestäni on tilanteita, joissa on parempi, että lapsi tuntee kiukkua vanhempiaan kohtaan, kun he kieltävät jotain tai muuten asettavat rajan, kuin että he vain sivistyneesti keskustelisivat, kunnioittaisivat lapsen itsemääräämisoikeutta, ja lapsi saisi sen pohjalta tehdä ratkaisunsa ja sitten olla itselleen vihainen, kun se meni pieleen.

Tämä nyt on ääriesimerkki, mutta ehkä demonstroi ajatuksen - lapsi kieltäytyy käyttämästä pyöräilykypärää, koska on kuullut jonkun sanovan sen olevan noloa. Hän ei muuta kantaansa vanhempien keskustellessa ja kuunnellessa, eikä suostu nätimpään kypärään tms. Lopulta vanhemmat ilmoittavat, että pyörä pysyy takavarikossa, kunnes kypärä pysyy päässä, ja lapsi on kalkkiksille vihainen. Huomattavasti parempi kuin se, että olisi itselleen vihainen saatuaan pysyvän aivovamman tms.