Anoppini....vastaan minä.

[QUOTE="minä";24518419]Tai voisiko ehkä olla niin, ettet koe oman äitisi sanomisia moitteena??[/QUOTE]
Siitä ei voi olla kyse. Äitini on mukautuvainen eikä lainkaan suorasanainen, joten hänen tyyliinsä ei kuulu se, että hän kertoisi miten asiat pitäisi hänen mielestään tehdä tai että hän antaisi minulle ohjeita kuinka toimia. Se tietysti voi vaikuttaa, että äitini ja minun tapani ovat pitkälti samankaltaiset, joten äitini on helpompi hyväksyä minun tapani kuin miniöiden tavat. Omasta mielestäni veljeni vaimo on kasvattanut lapsiaan paljon paremmin kuin minä, mutta silti äitini arvostelee hänen tapaansa. Minusta tuntuu, että äitini hakemalla hakee arvostelun kohteita. Sama on anopin kanssa. Huvittavinta on, että omien poikien tekemiset laitetaan miniöiden syyksi, vaikka heillä ei olisi mitään osuutta asiaan. Aina on löydettävä jotain aihetta miniän moittimiseen! Varmasti anoppeja on muunlaisiakin, mutta ainakin äitini ja minun anoppini ovat valitettavasti tällaisia.

 

Tai ehkäpä tytöt ovat tehneet rajat selviksi äitinsä kanssa jo murrosiän ja kotoa poismuuttamisen aikoihin? Ehkäpä anopinkin kanssa tulisi asiallisemmat välit jos kehtaisi tapella hänen kanssaan rajoista samalla tavalla kun oman äidin kanssa on joskus aikoinaan tullut tapeltua? Ehkäpä oma äiti monesti kunnioittaa omaa tytärtään enemmän kun on nähnyt koko itsenäistymisprosessin ja luottaa jo pärjäämiseen?

 

[QUOTE="minä";24518396]Oletko itse anoppi? Tai siis pakkohan sun on olla, tai sitten olet minun kaltaiseni miniärodunpetturi.


Kaksi alle 4v poikaa löytyy kotoa, joten taidan olla tätä vähemmän esiintyvää petturirotua Itselläni aika "mahdoton" anoppi monella tapaa, mutta niin on tosiaan oma äitinikin. Anoppi esimerkiksi haluaisi pestä meidän kaikki pyykkimme, siivota talon lattiasta kattoon, huolehtii mieheni vaatteista ja käyttäytyy muutenkin usein niin, että olisimme vielä lapsia. Ei siinä muu auta kun laittaa selvät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Monta asiaa annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Rakastan anoppiani melkein kuin omaa äitiäni (petturuus senkuin pahenee..), joten ymmärrän, että monet "ärsyttävät" asiat johtuvat vain siitä, että hän rakastaa vastavuoroisesti meitä ja on vähän hössäävää luonteenlaatua.. Mieheni on kuitenkin aina hänen oma lapsensa vaikka onkin jo aikuinen Kaikkea ei aina kannata ottaa niin vakavasti.

 

Voit kokea tekstini juuri siten miten haluat. Jos koet kommenttini syyllistävinä niin ok, silti "suollan näppäimistöltäni" "potaskaa" esim. siitä, että ap:n (ja useimman miniän) tässä ketjussa kuvaamat anopin tekoset ovat ulkopuolisen silmissä kaukana "kaikkea kontroilloivasta ja manipuloivasta anopista, joka pyrkii pitämään lapsiaan itsestään riippuvaisina alamaisinaan". Hei ihan oikeasti, ihmisellä täytyy olla todella_TODELLA_ paha olo, mikäli kokee miehensä äidin tuollaiseksi. Se onko syy sitten sen anopin, vai miniä ylireagoinnissa, on toinen tarina. Tässä ketjussa (muistaakseni) vain yksi miniä on kertonut minun kriteereilläni häiriintyneestä anopista. Muissa tapauksissa saattaisi ongelman ratkaisu lähteä ihan omasta itsestään ja omista asenteista anoppia kohtaan. Sillä ongelmiahan suhteessa selvästi on.

Itse suosin keskustelua ja roolien selvittämistä. En alistumista. Menee jankkaamiseksi, mutta edelleenkään mielestäni kenenkään ei tarvitse kuunnella loukkauksia, oli ne tarkoituksellisia tai ei. Jos on ilmoitettu, että osaa hoitaa asiansa, niin silloin se pitää vieraan (tässä kontekstissa anopin) hyväksyä, muutoin se on loukkaus.

Tuskin muuten kenenkään anoppiharmitukseen on yksittäiset ärsyttävyydet syynä, eiköhän se pitkälti johdu jatkuvuudesta.

 

Järkyttävän moni on tyytyväinen etäisestä anopista. Mistä tämä kertoo? Anoppien ei haluta kuuluvan omaan tai lapsienkaan elämään kiinteästi. Palstan mukaan etäinen anoppi =paras anoppi.

Näitä anoppien vastaisia ketjuja nousee tasaiseen tahtiin, omia äitejä täällä haukutaan huomattavasti vähemmän. Onkohan niin , että omalta äidiltä siedetään paljon enemmän ärsyttävää käytöstä kuin anopilta.? Valitettavasti näin taitaa naisten keskuudessa olla. Ei kuitenkaan ajatella, että se anoppi on miehen äiti, jolla kuuluisi olla tasavertainen oikeus kuulua perheeseen. Ajetaan vaan ne ärsyttävät anopit häiritsemästä meidän elämää, ei edes yritetä ajatella asioita anopin näkökulmasta.

Miksiköhän äidin puoleiset isovanhemmat ovat yleisesti ne läheisimmät? Miettikääpä naiset sitä. Onkohan teissä ja suhtautumisessanne anoppeihin mitään syytä? Luin jostakin, että äidin puoleinen mummo hoitaa lapsen lapsiaan 4 kertaa enemmän kuin isän puoleinen..

Vai mistä tämä kertoo? Mielestäni olet hiukan väärässä. Tietysti haluan anopin kuuluvan lapsieni elämään, omaani en kuitenkaan tällätavalla niinkuin nyt.
Ensinäkään, en sietäisi omalta äidiltä sitä vähääkään mitä anopilta. Nään omaa äitiäni huomattavasti harvemmin kuin anoppia. Puhun hänen kanssaan huomattavasti harvemmin kuin anopin kanssa.
Meillä ei myöskään ole minun vanhempani läheisemmät.

 

Onpas eilen mennyt tämä keskustelu aikamoiseksi kiistelyksi!

 

Tämä on aika tunteita herättävä aihe. Mut ei muuta kun onnittelut niille joilla anoppi käyttäytyy niin kuin ihmiset ainakin, toisia kunnioittaen. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita...

 

Joo kyllä tästä näköjään jonkunlainen keskustelu on saatu aikaseksi..

 

[QUOTE="minä";24517662]Tässä taas hyvä tarina siitä, että loukkaannutaan verisesti siitä, että anopilla on _aito_huoli sinun hyvin voinnistasi. Ehkä se oli turhaa, mutta oletko itse koskaan hätääntynyt oman lapsesi voinnista turhaa?

Pitäisiköhän minunkin nyt vetää kilarit isälleni siitä, että hän on saanut päähänsä, että minulla on masennusta? Etevänä miehenä hän tietää syynkin siihen. Se on synnytyksen jälkeinen kilpisrauhasen vajaatoiminto (synnytyksestä kohta kaksi vuotta). On valmis maksamaan yksityiset lääkärit ja hommaamaan meille lastenhoitajan osa-aikaisesti. Ja tämä kaikki sen takia, että mieheni oli kertonut minun olleen kesällä hieman väsynyt. Eikö tässä käytöksessä ole nyt kaikki ylilyönnin, tunkeilemisen, toisten asioihin puuttumisen elkeet? Silti olen niin ilmeisen kummajainen tässä ketjussa, että minä näen vain minua rakastavan isän, joka on huolissaan ainoan tyttärensä hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Anteeksipyyntöä en odota... [/QUOTE]

Huolestuminen ja loukkaaminen eivät minusta kulje käsikädessä, anoppi ei ollut todellakaan hienotunteinen. Hän suuttui ja huusi minulle puhelimessa, kun aidosti ja asiallisesti asiaa yritin selvittää jos olisin lähtenyt samalle tielle emme olisi puheväleissä enää. Ja onko sinusta ihan ok, jos isäsi olisi ottanut kysymättä sinulta yhteyttä lääkäriin selkäsitakana ja ilmoittanut sitten että varasi sinulle ajan, niinkuin anoppini meinasi asian hoitaa?!? En tiedä miten vedät rajan siihen miten asioihin saa puuttua, mutta itse olen koko aikuisikäni tottunut tekemään itseänikoskevat päätökset itse. Anoppini teki johtopäätökset yhden puhelun perusteella, ja harvakseltaan parin tunnin vieraillujen pohjalta millaista meidän elämä on tällähetkellä. Masennuksesta emme ole koskaan edes puhuneet. Ja hänen puheistaan tuli ilmi kyllä sekin, mitä ihan oikeasti ajattelee asioista. Hän mm. kuvitteli että olen hankkinut lapset tulemalla salaa raskaaksi, ja mieheni tekee kotona kaiken, tuhlaan rahat yms. En ole ikinä antanut aihetta ajatella noin ja on sanomattakin selvää etteivät asiat ole niin, mutta kaikkea uskomatonta tässä on tullut vastaan. On kyllä mielestäni silläkin raja mitä sietää, ja sitänyt olemme paljon. Että kelpaisiko itsellesi tällainen anoppi

 

Ja kuitenkin anoppi ja oma isä on täysin eriasia, ei voi verrata miehen vanhempia ja omia vanhempia, koska omat vanhemmat ovat sinut alusta asti tunteneet ja asia on vain niin eri. En viitsi tähän lähteä kauheasti mitään luettelemaan kun kaikilla on kuitenkin niin erinlaiset vanhemmat, mutta itse en laittaisi appivanhempia ja omia vanhempia samaan kastiin.

 

Järkyttävän moni on tyytyväinen etäisestä anopista. Mistä tämä kertoo? Anoppien ei haluta kuuluvan omaan tai lapsienkaan elämään kiinteästi. Palstan mukaan etäinen anoppi =paras anoppi.

Näitä anoppien vastaisia ketjuja nousee tasaiseen tahtiin, omia äitejä täällä haukutaan huomattavasti vähemmän. Onkohan niin , että omalta äidiltä siedetään paljon enemmän ärsyttävää käytöstä kuin anopilta.? Valitettavasti näin taitaa naisten keskuudessa olla. Ei kuitenkaan ajatella, että se anoppi on miehen äiti, jolla kuuluisi olla tasavertainen oikeus kuulua perheeseen. Ajetaan vaan ne ärsyttävät anopit häiritsemästä meidän elämää, ei edes yritetä ajatella asioita anopin näkökulmasta.

Miksiköhän äidin puoleiset isovanhemmat ovat yleisesti ne läheisimmät? Miettikääpä naiset sitä. Onkohan teissä ja suhtautumisessanne anoppeihin mitään syytä? Luin jostakin, että äidin puoleinen mummo hoitaa lapsen lapsiaan 4 kertaa enemmän kuin isän puoleinen..

Ihan mielenkiintoinen näkökulma, mutta uskoisin, että suurimassa osassa tapauksia totuus on toinen. Itse en voi sietää anoppiani, mutta nielen yleensä kiukkuni ja ajatukseni juuri sen takia, että kyseinen nainen on kuitenkin mieheni äiti eikä hän ole voinut äitiään valita. Suhteemme alkuaikoina vilpittömästi halusin tutustua anoppiini (tuolloin tietenkin vasta tulevaan sellaiseen), toivoin oikeasti, että meillä olisi hyvät välit. Toisin kävi. Minä miniänä kun en kelpaa hänen rakkaalle pojalleen, kuten ei myöskään kelpaa mieheni veljien vaimot. Tyttären mies sen sijaan kelpaa oikein hyvin, väkivaltaisuudesta huolimatta.

Omaan äitiini minulla on erittäin läheiset välit, itseasiassa niin läheiset, että voin suoraan sanoa hänelle, jos jokin asia minua ärsyttää. Hän antaa meidän elää omaa elämäämme ja on silti tärkeä osa elämäämme. Hänestä on itseasiassa tullut miehellenikin läheisempi kuin mitä mieheni äiti on.

Ja kyllä minua tämä tilanne oikeasti harmittaa. Minusta olisi ihanaa, jos lapsillani olisi kaksi läheistä mummoa ja jos minulla olisi anoppi, jonka kanssa olisin hyvissä väleissä.

 

Okei, teen sitten ap:lle sen kysymyksen, johon vastaus otsikko on: "Ketä rakastat erityisen paljon?"

 

Okei, teen sitten ap:lle sen kysymyksen, johon vastaus otsikko on: "Ketä rakastat erityisen paljon?"

Meni nyt kyllä vähän ohi, että mikä juttu tämä on?