anoppi

Mitä ihmettä teen anoppini kanssa? On aivan hirvittävä lasten leikittä. Sairaalasta kun pääsin niin silloin se jo alko. Pelkkää leikitystä, vaikka ikää silloin noin viikko. Yölläkään ei saanut ruokkia lapsia (meillä siis kaksoset) rauhassa aina kun toinen heräs niin anoppikin heräs ja oli jo paikalla kysellen että kyllä minä hoidan.Kauniilla huomautuksalla ei mitään vaikutusta. Sen viikon aikana oli siis tosi vaikea olla oman jälkikasvun kanssa rauhassa vaikka kuinka koitti sanoa että pärjään minä.
Seuraavan kerran näimme kun pojat oli noin 2,5kk. Sama leikitys jatkui. Pojat ei saanu aluksi minkäänlaista rauhaa. Yhtenäkin iltana nukutin toista 3 tuntia ja huusi koko ajan, tosin silloin ei kukaan tullu kysymään että tarvinko apua.Ressukka oli aivan yliväsynyt. Koitin kauniisti sanoa, mutta ei silloinkaan mitään vaikutusta. Sitten puhuin mieheni kanssa että tälläsestä ei tuu yhtään mitää. Mieheni puolusteli sillä, että isovanhemmat näkee niin harvoin ja haluavat ottaa nyt kaiken irti. Onko toi sitten oikein vauvoja kohtaan jotka ei tosiaankaan ole leikki-ikäisiä. Kaikki irti vaikka väkisi.
Nämä kaksi tapaamista on siis ollu ihan hirvittäviä. Olenki ajatellut,että seuraavalla kerralla teen heti ovella selväksi että jos homma ei toimi lasten ehdoilla, lähdemme saman tein takaisi. Vai onko muita ideoita?
 
kotiäiti68
Hei!
Mulla oli ex anoppi vielä pahempi, kun sulla. Hän valitti mulle jo ensimmäisen lapsen hoidosta. Mä en mukamas osannut hoitaa lasta enkä leikkiä hänen kanssa. Aina, kun menimme kylää niin hän heti aloitti haukkumisen. Sit, kun odotin toista lasta niin hän sanoi mulle suoraa että pitää tehdä abortti sen takia kun en osaa hoitaa lasta enkä leikkiä hänen kanssa. Mua todella inhotti mennä hänen luo kylää. Sit kerran vanhin lapsi oli hänellä hoidossa viikon niin kotia, kun tyttö tuli olin tosi vaikeuksissa hänen kanssa. Oli saanut kaikki periksi mitä pyysi. Koita saada asiasi kuntoon. Toivon parasta sulle
 
Tee anopille heti selväksi että lapsilla pitää olla myös omaa rauhaa, sitäpaitsi lapset tarvitsevat rutiineja. Unet, syötöt yms. pitää saada hoitaa rauhassa. Kun ei kaunis puhekaan auta, pitää sanoa topakasti.
Vaikka isovanhemmat näkisivätkin harvoin, lapset kuitenkin ovat teidän ja te päätätte miten toimitaan. Lasten parastahan tässä ajatellaan... :hug:
 

Yhteistyössä