Ongelmaksi on muodostuneet hankalat välit anopin kanssa. Olimme kaikki hyvissä väleissä ennen kuin mieheni kanssa aloimme vakavoittamaan suhdettamme. Kun menimme kihloihin välimme olivat vielä kohtalaiset. Kävimme usein kylässä ja keskustelimme asiasta kuin asiasta. Anoppi oli aina minua kohtaan mukava, mutta jossain vaiheessa kaikki pysähtyi kuin seinään.
Kun raskauduin välimme huononivat kuin silmänräpäyksessä. Ilmeisesti lapsenlapsi tuli heille liian aikaisin sillä kommentitkin olivat sen mukaisia. olimme sentään olleet mieheni kanssa vuosia yhdessä. Koskaan ei halattu eikä kunnolla onniteltu asiasta vaikka heillekin lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi. Koko raskauden ajan sain pahoitta mieleni joka ikinen kyläreissu. Aina kun olin anopin kanssa kahden niin tuli ilkeitä kommentteja. Hän saattoi esimerkiksi sanoa että lapsen jälkeen meillä ei sitten elämää ole ja että kannattaa sitten hoitaa ehkäisy ettei heti tule uusia (antoi selvästi ymmärtää että hänen mielestään lapsemme on vahinko)
Koko raskauden ajan pelotti keskenmenoilla ja kivuliailla synnytyksillä. kertoi kuinka ankeita synnytyssairaalat ovat ja haukkui painonnousuani joka ikinen kerta. Ei kertaakaan osatanut mitään lapselle ennen tämän syntymää. Kun menimme naimisiin (maistraatissa) ei hän edes onnitellut. Oli loukkaantuntu kun ei menty naimisiin kesällä kun hän oli sitä ehdottanut. Itse olin maha pystyssä ja koulussa niin en olisi halunnut järkätä isoja häitä ja muutenkin halusimme miheni kanssa tehdä asian omalla tavallamme.
Sairaalaan tullessa ei edes ottanut takkia pois haukkui vaan kuinka ankea onkaan tunnelma sairaalassa ja sanoi että "ahdistaa täytyy heti lähteä pois.." Loukkantui kun ei kutsuttu koko sukua paikalle, minä kuulemma en ollut oppinut tavoille. Toi myös mukanaan ylimääräisiä ihmisiä.
Kun vauva oli kahden viikon vanha hän vaati meitä kutsumaan kaikki sisaruksensa kylään. Minä sanoin että olen väsynyt ja kutsun kylä myöhemmin mutta en kuulemma välittänyt hänen suvustaan vain omastani. Lähitsukulaiset olivat kaikki jo nähneet vauvan. Kyse oli hänen siskostaan jonka olebn 4 vuoden aikana nähnyt 1 kerran. Sittense alkoi. Haukkuminen. Aiemmin olin kuullut kuinka hän arvosteli mieheni veljen tyttöystävää vuodesta toiseen. nyt alkoi myös minun arvostelu. Mikään ei kelvannut. Kaikki mitä olemme ostaneet vauvalle ovat olleet vääriä ja liian hienoja hankitoja (olemme hyvätuloisia). Vauvan vaunut olivat rumat yms. Ristiäislahjaksi oli hankittu pankkitili jossa minut oli evätty koko jutusta ja anopillani oli laajat käyttö ja katseluoikeudet. Täyttä pottuilua minua kohtaan. Onpas tervettä että mummo hallitsee lapsenlapsensa raha-asioita. Vauvamme imi milloin liikaa tissiä ja milloin nukkui liikaa. anopilla oli myös paha tapa ottaa lapsi tosta vaan syliin minulta ja kun esim tarjosin vauvalle tuttia tämän itkiessä hän repi sen pois ja ilmoitti hyvin tylysti ja ivallisesti että he eivät tarvitse tuttia. Kun lopetin 3 kk jälkeen imetyksen sain kuulla olevani huono äiti ja minua ei kuulemma kiinnosta miten lapseni voi... olin yrittänyt kaikkeni mutta maito loppui ja vauva kasvoi paremmin korvikkeella. vauvamme on ollut hyvin iloinen ja tyttyväinen.. ei itke kovinkaan usein. ja nukkuu hyvin ja on iloinen veitikka.
Eräs päivä sain tietää että minusta on jälleen puhuttu pahaa. Niin laitoin anopilleni ystävällisen tekstiviestin (kysyin mieheltäni onko ok) että en pidä siitä kun koko ajan puututaan ja haukutaan niin anoppi antoi 100 kertaa takaisin. Sanoi ettei olisi kannattanut hankkia lasta ja että pilaan lapseni elämän... ihan kaikkea mahdollista sivutolkulla ja täysin asiatonta tekstiä. itse olen kasvatusalalla ja satun tietämään paljon lapsista sekin häntä tuntuu häiritsevän. Yrittää kaikin tavoin keksiä juttuja joila saisi minut leimattua epäonnistuneeksi. Nyt on ruvennut valittamaan meistä muille sisaruksille ja yrittää selvästi käännyttä meitä vastaan marttyyriasenteella ja valittamalla.
Nyt on asia niin että välit ovat poikki siihen asti kun kyseinen henkilö pyytää anteeksi. Nyt vaatii poikaa käymään yksin vaikka mies haluaa mennä perheen kanssa. avaimet on otettu pois ja ristiäislahjaksi henkitulla pankkitilillä kiristetään jos ette käy niin rahaa ei tipu. Ihan kuin se edes olisi tärkeää. On annettu hyvin selvästi ymmärtää että minua ei hyväksytä kylään ja että menin liian pitkälle kun kerran ilmoitin että hoidamme asiamme perheen sisäisesti ja heillä ei ole oikeus puuttua.
Nyt on mennyt 3kk ja mieheni äiti ei ole kertaakaan soittanut ja kysellyt vauvan voinnista ei ole edes nähnyt poikaa 3kkteen. Hän pysyy omassa kannassaan kaikessa ja ei ole kuulemma aikomustakaan pyytää anteeksi. Äitienpäivänä olivat kuin vauvaa ei olisikaan ei mitään kysytty vaikka miheni oli monta tuntia siellä kylässä (vauva oli minun kanssa). Kamala tilanne ja varmaan lukijallekin sekava ymmärtää.. Anoppi on vain kovin hankala ja ilkeä. Mua ei kiinnotaisi ollenkaan nähdä mutta miehen takia olis tärkeää pitää edes jonkinlaiset välit. Mutta mit tehdä kun mies ei edes halua enää soittaa sinne saatikka käydä kun tulee aina ryöppy senkin niskaan.. joskus tuntuu ettei niitä olis olemassakaan meidän elämässä, vaikka ennen nähtiin viikoittain. Olenko minä väärä ihminen heidän mielestä heidän pojalleen vai mikä mättää. ja HUHHUH OLIPAS PITKÄ SAARNA! :snotty:
Kun raskauduin välimme huononivat kuin silmänräpäyksessä. Ilmeisesti lapsenlapsi tuli heille liian aikaisin sillä kommentitkin olivat sen mukaisia. olimme sentään olleet mieheni kanssa vuosia yhdessä. Koskaan ei halattu eikä kunnolla onniteltu asiasta vaikka heillekin lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi. Koko raskauden ajan sain pahoitta mieleni joka ikinen kyläreissu. Aina kun olin anopin kanssa kahden niin tuli ilkeitä kommentteja. Hän saattoi esimerkiksi sanoa että lapsen jälkeen meillä ei sitten elämää ole ja että kannattaa sitten hoitaa ehkäisy ettei heti tule uusia (antoi selvästi ymmärtää että hänen mielestään lapsemme on vahinko)
Koko raskauden ajan pelotti keskenmenoilla ja kivuliailla synnytyksillä. kertoi kuinka ankeita synnytyssairaalat ovat ja haukkui painonnousuani joka ikinen kerta. Ei kertaakaan osatanut mitään lapselle ennen tämän syntymää. Kun menimme naimisiin (maistraatissa) ei hän edes onnitellut. Oli loukkaantuntu kun ei menty naimisiin kesällä kun hän oli sitä ehdottanut. Itse olin maha pystyssä ja koulussa niin en olisi halunnut järkätä isoja häitä ja muutenkin halusimme miheni kanssa tehdä asian omalla tavallamme.
Sairaalaan tullessa ei edes ottanut takkia pois haukkui vaan kuinka ankea onkaan tunnelma sairaalassa ja sanoi että "ahdistaa täytyy heti lähteä pois.." Loukkantui kun ei kutsuttu koko sukua paikalle, minä kuulemma en ollut oppinut tavoille. Toi myös mukanaan ylimääräisiä ihmisiä.
Kun vauva oli kahden viikon vanha hän vaati meitä kutsumaan kaikki sisaruksensa kylään. Minä sanoin että olen väsynyt ja kutsun kylä myöhemmin mutta en kuulemma välittänyt hänen suvustaan vain omastani. Lähitsukulaiset olivat kaikki jo nähneet vauvan. Kyse oli hänen siskostaan jonka olebn 4 vuoden aikana nähnyt 1 kerran. Sittense alkoi. Haukkuminen. Aiemmin olin kuullut kuinka hän arvosteli mieheni veljen tyttöystävää vuodesta toiseen. nyt alkoi myös minun arvostelu. Mikään ei kelvannut. Kaikki mitä olemme ostaneet vauvalle ovat olleet vääriä ja liian hienoja hankitoja (olemme hyvätuloisia). Vauvan vaunut olivat rumat yms. Ristiäislahjaksi oli hankittu pankkitili jossa minut oli evätty koko jutusta ja anopillani oli laajat käyttö ja katseluoikeudet. Täyttä pottuilua minua kohtaan. Onpas tervettä että mummo hallitsee lapsenlapsensa raha-asioita. Vauvamme imi milloin liikaa tissiä ja milloin nukkui liikaa. anopilla oli myös paha tapa ottaa lapsi tosta vaan syliin minulta ja kun esim tarjosin vauvalle tuttia tämän itkiessä hän repi sen pois ja ilmoitti hyvin tylysti ja ivallisesti että he eivät tarvitse tuttia. Kun lopetin 3 kk jälkeen imetyksen sain kuulla olevani huono äiti ja minua ei kuulemma kiinnosta miten lapseni voi... olin yrittänyt kaikkeni mutta maito loppui ja vauva kasvoi paremmin korvikkeella. vauvamme on ollut hyvin iloinen ja tyttyväinen.. ei itke kovinkaan usein. ja nukkuu hyvin ja on iloinen veitikka.
Eräs päivä sain tietää että minusta on jälleen puhuttu pahaa. Niin laitoin anopilleni ystävällisen tekstiviestin (kysyin mieheltäni onko ok) että en pidä siitä kun koko ajan puututaan ja haukutaan niin anoppi antoi 100 kertaa takaisin. Sanoi ettei olisi kannattanut hankkia lasta ja että pilaan lapseni elämän... ihan kaikkea mahdollista sivutolkulla ja täysin asiatonta tekstiä. itse olen kasvatusalalla ja satun tietämään paljon lapsista sekin häntä tuntuu häiritsevän. Yrittää kaikin tavoin keksiä juttuja joila saisi minut leimattua epäonnistuneeksi. Nyt on ruvennut valittamaan meistä muille sisaruksille ja yrittää selvästi käännyttä meitä vastaan marttyyriasenteella ja valittamalla.
Nyt on asia niin että välit ovat poikki siihen asti kun kyseinen henkilö pyytää anteeksi. Nyt vaatii poikaa käymään yksin vaikka mies haluaa mennä perheen kanssa. avaimet on otettu pois ja ristiäislahjaksi henkitulla pankkitilillä kiristetään jos ette käy niin rahaa ei tipu. Ihan kuin se edes olisi tärkeää. On annettu hyvin selvästi ymmärtää että minua ei hyväksytä kylään ja että menin liian pitkälle kun kerran ilmoitin että hoidamme asiamme perheen sisäisesti ja heillä ei ole oikeus puuttua.
Nyt on mennyt 3kk ja mieheni äiti ei ole kertaakaan soittanut ja kysellyt vauvan voinnista ei ole edes nähnyt poikaa 3kkteen. Hän pysyy omassa kannassaan kaikessa ja ei ole kuulemma aikomustakaan pyytää anteeksi. Äitienpäivänä olivat kuin vauvaa ei olisikaan ei mitään kysytty vaikka miheni oli monta tuntia siellä kylässä (vauva oli minun kanssa). Kamala tilanne ja varmaan lukijallekin sekava ymmärtää.. Anoppi on vain kovin hankala ja ilkeä. Mua ei kiinnotaisi ollenkaan nähdä mutta miehen takia olis tärkeää pitää edes jonkinlaiset välit. Mutta mit tehdä kun mies ei edes halua enää soittaa sinne saatikka käydä kun tulee aina ryöppy senkin niskaan.. joskus tuntuu ettei niitä olis olemassakaan meidän elämässä, vaikka ennen nähtiin viikoittain. Olenko minä väärä ihminen heidän mielestä heidän pojalleen vai mikä mättää. ja HUHHUH OLIPAS PITKÄ SAARNA! :snotty: