Anoppi taas muisti

perhettämme törkykirjeellä eilen. Onkin ollut välissä jo usea kuukausi kun niitä ei ole tullut. Mieheni, jonka äidistä siis kyse, ei halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa.

Mutta mieli kyllä pahoittui taas kerran kirjeen luettuamme. Tämä yleensä tarkoittaa sitä että kirjeitä alkaa taas tulla. kirjeessä anoppi ilmaisee että haluaisi normaalin suhteen vanhimpaan lapseensa, joka mieheni siis on.

Mieheni sanoo ettei suhde koskaan ole ollut normaali eikä voi sellaiseksi tullakkaan.

Onnellista tietysti on että olemme koko perhe samalla puolella mutta nyt vain suru olo taas tämän takia.
 
huuhaa
millainen törkykirje se oli? ei kuulostanut kyllä kovin törkyiseltä? vähän vaikea kommentoida kun ekrrot niin vähän, Miksi miehesi mielestä suhde ei koskaan ole ollut normaali ja miksi anopin mielestä se ei ole sitä nyt?
 
No en tuossa alkuperäisessä todella kertonut kirjeen sisältöä mutta siis kävi läpi lapsemme yksitellen ja mielipiteet heistä, jotka olivat painokelvottomia... '

Mielipide tietysti miniästä jolle toivoo kuolemaa tai vähintääkin avioeroa. Poikansa on hyljännyt hänet avioitumalla. Poika siis mieheni on 44v. olemme 5 henkinen perhe.Hän toivoo että poikansa pitäisi yhteyttä ja kertoisi äidille mielipiteen lapsuudestaan.

Aikasemmin tuossa muutama kk sitten soitti pojalleen että hänen hautajaisiin ei ole sitten mitään asiaa niin kauan kun aiot naimisissa olla. Sitten soitti ja perui sen.

Tämä alkoi kauan sitten kun hain lastamme mummin hoidosta ja olivat pyyhkäiseet silloin 1 v- lapsemme kanssa baariin. Mummu siinä kaljoitteli mutta puolusteli sillä että oli tupakoimattomien puolella. Kerroin tämän tietenkin lapseni haettuani miehelleni ja siitä alkoi sota.

Näitä kirjeitä on sen jälkeen mennyt jopa äidilleni eri kaupungiin.

 
Meille ei ole tullut kirjeitä, mutta hyvin usein tulee humalaisia soittoja. Meillä tosin ei ole koko perhe samalla puolella, avomieheni kun pystyy unohtamaan ja antamaan anteeksi (ihan täysin pyytämättä) äitinsä huudot ja raivot.
Olen saanut kuulla kuinka olen mm. patalaiska hyväksikäyttäjä (en ymmärrä mistä moinen on peräisin, kuitenkin teen mitä pystyn), avo (siis oma poikansa on p.aska ja luuseri, josta ei koskaan tule mitään.. Ja tätä rataa.
Enää anopinkokelas ei minulle soittele, kun en kuitenkaan vastaa. Mutta avo vastaa, vaikka tietää toisen olevan taas raivokunnossa.
Viimeksi anoppi kuulemma sanoi, että hänellä on isompi ja viisaampi sydän kuin minulla, koska hän välittää minusta. Näin hän nyt sanoi. No, odotetaan pari tuntia, ja taas on tutumpi ääni kellossa.

Tämä siis ei sinuun, ap, muuten liittynyt, kunhan ajattelin "lohdutukseksi" kertoa, että samassa kelkassa ollaan. :hug:
 
Mieheni sanoo äidistään että minkäs sille voi kun on mielipuoli suvussa. Äitinsä on kysellyt meidän seksielämästämmekin, arvaa kerroimmeko.

Ja kertonut omastaan,ihan kuin meitä kiinnostaisi se ettei anopin miehellä seiso. ei siis ole mieheni isästä kyse. jne...
 
Mä olen kanssa miettinyt, että mikä ihme siinä on, että siitä omasta seksielämästä on pakko kertoa, vaikka tekee selväksi, ettei meitä kiinnosta.
Anoppi on kanssa kertonut meille, ja kun olemme keskeyttäneet, niin hän on suuttunut. "kyllä se nyt on ihan normaalia, että seksiä harrastetaan", juu varmaan onkin, muttei mielestäni se, että siitä pakottamalla kerrotaan. Tai sitten tämä, kun hän tulee pikkutyttömäisesti kertomaan mulle "kyllä mäkin, kyllä mäkin" - juttuja.

Lisäksi hän on kommentoinut avomiehelleni, että tämä oli tyhmä, kun lähti ensimmäisen matkaan, joka antaa. (vaikka ei todellakaan tiedä mitään meidän, saati oman poikansa aiemmasta seksielämästä) Ja muutenkin halventanut häntä, ja käyttää todella, todella rivoa kieltä puhuessaan moisista asioista. Itse olen aika estynyt, enkä ymmärrä tällaista ollenkaan.
 
Suru tietysti että anoppisuhde on tälläinen mutta meillähän se on myös äiti-poika suhde pielessä. Tässä ei ole vaikuttanut enää minun eli miniän toiminta mitään vaan äitinsä on jo ennen tapaamistamme aikanaan pilannut suhteen.

Mieheni ei ole katkera mutta lähinnä surullinen koska mielen sairauksille ei mitään voi. Kestämme tätä asiaa ja törkykirjeiden lähettelyä yhdessä.
 
Hiiri Harmaa
Meillä on sikäli hassusti, että minun välini anoppiin ovat paremmat kuin hänen oman poikansa. anoppi on aika värikäs eikä välttämättä aivan helpop persoona, mieheni taas on hyvin järkevä eikä osaa ymmärtää äitinsä ailahtelevaa käytöstä. minulla on vaikeista alkuvuosista huolimatt nykyään ihan mukavaa anoppini kanssa, kun ohitan osan hänen kummallisuuksistaan.

appiukkoon sen sijaan suhtaudun viileästi, koska tiedän hänen puhuneen minusta ja miehestäni perättömiä juttuja, jotka ovat sitten kantautuneet muuta kautta korviimme. tosin syynä saattaa olla appiukon uusi puoliso, joka ei siippansa lapsia voi mitenkään sietää...

 
Alkoholiongelmia? Mielenterveysongelmia? No, nehän liittyykin monesti toisiinsa...

Minun äidilläni on tapana ryyppyputken avauduttua myös "avautua" itsekin. Eli tulee kummia soittoja/tekstareita. Persoonallisuus muuttuu ihan täysin koko ihmisellä, kuten myös ulkonäkökin. Siis piru menee siihen naiseen alkon mukana, näin vois sanoo. Meininki muuttuu ihan skitsofreeniseksi, käytös ja puheet oudoiksi. Eikä tietenkään muista koskaan mitään selvinä kausinaan, eli ei usko jos hänelle kerrotaan mitä on tehnyt (tarttee varmaan ottaa videolle joskus). Uskon että hän näkee jo näkyjäkin kännipäissään, sellasia juttuja ja valheita oon kuullut...

Tsemppiä teille!
 
Toissapäivänä anoppi soitti miehelleni että ei ¨hänellä ole miniää vastaan mitään mutta on se aikamoinen hyväksikäyttäjä ja valehtelija.Mieheni olo hermostunut äidilleen puhelimessa ja sanonut että hän uskoo ja luottaa täysin vaimoonsa ja avioliittomme senkun jatkuu vaan joten antaa olla soittelematta. Anoppi vielä sitten siihen että miksi poikansa ei ole vastannut hänen viimeisimpään kirjeeseensä? Mieheni huusi että mitä sellaiseen törky-haukkumakirjeeseen voi vastata.

Miniä, eli minä en ole ollut anopin kanssa missään tekemisissä vuosikausiin,siis millään tavoin. En ole lähettänyt kirjeitä,postikortteja tai tekstareita, enkä puhunut puhelimessa. Olemme päättäneet että kun joskus muutamme,laitamme osoitetiedot salaisiksi jotta pääsisimme vihdoin tästä. Oma puhelinnumeroni onkin jo salainen mutta mieheni työpuhelinnumero toki nimellä löytyy ja siihenhän se anoppi sitten soittelee.

Tämä on jatkunut vuosikausia eikä loppua näköjään näy.
 

Yhteistyössä