Anoppi sai sit sydäninfarktin :(

[Minerva McGarmiwa]

Ens yö ainakin menee sairaalassa ja sit jatkossa kai saa lääkityksen.
Hirvittää vaan se kun muoria tuntee niin se ei kovin äkkiä hellitä ja usko ettei enää voi samalla tavalla touhuta kun ennen - nytkin oli nostanu jotain raskaita puita ja sit iskeny pahaolo ja tuskan hiki.
Appiukko on muutaman vuoden takasen halvauksen takia vieläkin ns. yksikätinen, joten ei sekään juurikaan saa enää tehtyä vanhaan malliin mitään.

Tässähän saa ihan tosissaan alkaa pelkäämään et miten nuo pärjää.

 

[Pesky Pixie]

:hug: Onneksi anoppi on sensijaan saamassa apua. Ja hyvä ettei sattunut pahemmin. äh, typeriä fraaseja. :| On se vaan totta että se huolettaa kun vanhukset alkaa vanhenemaan. :|

 

[Minerva McGarmiwa]

:hug: Onneksi anoppi on sensijaan saamassa apua. Ja hyvä ettei sattunut pahemmin. äh, typeriä fraaseja. :| On se vaan totta että se huolettaa kun vanhukset alkaa vanhenemaan. :|

Juu onneks sit appiukko soitti lanssi vaikka anoppi vänkäs vastaan. Ja nyt oli vissiin myöntäny et joskus ennenkin on rintaa puristanu, mut ei ollu sit sillon viittiny mitään sanoo eikä kellekään puhua |O
Hemmetin jääräpäinen yksilö tuo anoppi, välillä liiankin kans.

 

[Pajukko]

:hug: Onneksi anoppi on sensijaan saamassa apua. Ja hyvä ettei sattunut pahemmin. äh, typeriä fraaseja. :| On se vaan totta että se huolettaa kun vanhukset alkaa vanhenemaan. :|

Juu onneks sit appiukko soitti lanssi vaikka anoppi vänkäs vastaan. Ja nyt oli vissiin myöntäny et joskus ennenkin on rintaa puristanu, mut ei ollu sit sillon viittiny mitään sanoo eikä kellekään puhua |O
Hemmetin jääräpäinen yksilö tuo anoppi, välillä liiankin kans.

Semmosia jästejä ne on! Mullakin kun isä sai ensimmäisen infarktin niin isän siskon mies suorastaan raahasi sen sairaalaan ja ihmeissään sitten oltiin, kun ihan sydäninfarkti. Jälkeen päin kertoi sitten, että oli ollut tosi pahoja rintakipuja jo aikaisemminkin. Sama sitten n. 10 vuotta myöhemmin, kun alkoi nähdä kahtena kaiken eikä ollut pitänyt kiirettä yhtään sairaalaan menon kanssa. Suoraan sitten ambulanssilla keskussairaalaan tk-päivystyksestä. Ei onneksi aivoinfarktia, mutta kuitenkin verenkiertohäiriö.

 

[Minerva McGarmiwa]

Semmosia jästejä ne on! Mullakin kun isä sai ensimmäisen infarktin niin isän siskon mies suorastaan raahasi sen sairaalaan ja ihmeissään sitten oltiin, kun ihan sydäninfarkti. Jälkeen päin kertoi sitten, että oli ollut tosi pahoja rintakipuja jo aikaisemminkin. Sama sitten n. 10 vuotta myöhemmin, kun alkoi nähdä kahtena kaiken eikä ollut pitänyt kiirettä yhtään sairaalaan menon kanssa. Suoraan sitten ambulanssilla keskussairaalaan tk-päivystyksestä. Ei onneksi aivoinfarktia, mutta kuitenkin verenkiertohäiriö.

Täytyy vissiin pitää samanlainen saarna anopille ku appiukolle aivoinfarktin jälkeen.
"Olisko syytä vähän himmata vauhtia et noi lapsenlapset ei menettäis mummua ihan näin aikasin? Apua saa pyydettäessä ja enimmän riehumisen sais lopettaa just nyt".

Viime viikolla appiukko osti uuden päältä ajettavan ruoholeikkurin ja anoppi jäkätti vastaan et kyllä hän voi työntää edelleen leikkuria - kyllä hän jaksaa. :headwall: :headwall:

 

[Joo]

:hug: Onneksi anoppi on sensijaan saamassa apua. Ja hyvä ettei sattunut pahemmin. äh, typeriä fraaseja. :| On se vaan totta että se huolettaa kun vanhukset alkaa vanhenemaan. :|

Nih, mäkin oon aika vanha

 

[Pesky Pixie]

:hug: Onneksi anoppi on sensijaan saamassa apua. Ja hyvä ettei sattunut pahemmin. äh, typeriä fraaseja. :| On se vaan totta että se huolettaa kun vanhukset alkaa vanhenemaan. :|

Nih, mäkin oon aika vanha

Juuh, niin olet.

 

[Pirpiz]

Siitä tietää tulleensa vanhaks, kun huomaa että omat ( ja appivanhemmat ) ovatkin kuolevaisia..

 

[Minerva McGarmiwa]

Siitä tietää tulleensa vanhaks, kun huomaa että omat ( ja appivanhemmat ) ovatkin kuolevaisia..

Sekin vielä tähän päälle :xmas:

 

[saman kokenut]

Ens yö ainakin menee sairaalassa ja sit jatkossa kai saa lääkityksen.
Hirvittää vaan se kun muoria tuntee niin se ei kovin äkkiä hellitä ja usko ettei enää voi samalla tavalla touhuta kun ennen - nytkin oli nostanu jotain raskaita puita ja sit iskeny pahaolo ja tuskan hiki.
Appiukko on muutaman vuoden takasen halvauksen takia vieläkin ns. yksikätinen, joten ei sekään juurikaan saa enää tehtyä vanhaan malliin mitään.

Tässähän saa ihan tosissaan alkaa pelkäämään et miten nuo pärjää.

Voi sitä aika samoin touhuta kun ennenkin, varsinkin jos pallolaajennus tehty. Elvytettykin kammiovärinästä ja täysillä mennään, lääkkeet tietenkin.

 

[saman kokenut]

:hug: Onneksi anoppi on sensijaan saamassa apua. Ja hyvä ettei sattunut pahemmin. äh, typeriä fraaseja. :| On se vaan totta että se huolettaa kun vanhukset alkaa vanhenemaan. :|

Juu onneks sit appiukko soitti lanssi vaikka anoppi vänkäs vastaan. Ja nyt oli vissiin myöntäny et joskus ennenkin on rintaa puristanu, mut ei ollu sit sillon viittiny mitään sanoo eikä kellekään puhua |O
Hemmetin jääräpäinen yksilö tuo anoppi, välillä liiankin kans.

Ei tarvitse edes rintaa puristaa, joitakin vain närästää tai vähän kättä pakottaa.