Anoppi pitää mua varmaan ihan diktaattorina

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a.p"

Vieras
Käymme molemmat miehen kanssa töissä, minä teen toimistotyötä, ja mies raskasta fyysistä työtä.
Pitkään minua on harmittanut anopin tapa hyysätä miestä. Kun minä olen iltavuorossa, tekee anoppi miehelle ja lapsille ruoat, ja saattaapa jopa käydä siivoamassakin vähän meillä. Asuvat siis ihan naapurissa apiiukon kanssa, joten tuo on liiankin helppoa.
Onhan se toki ihanaa, että auttaa, mutta tuollainen, läpi elämän kestänyt jatkuva hyysäminen kun tuppaa vaikuttamaan, niin, ettämiehellä on harhaluulo, ettei hänen tarvitse tehdä paljoakaan kotona.

Eilen tulin taas iltavuorosta kotiin, ja olipa taas anoppi ruokkinut lapset ja siivoillut siinä meillä. Mies kuulema imuroinut, mitä tosin ei mistään huomannut :D

Sanoin lopulta anopille ihan ystävällisesti, että antaa poikansa tehdä itse, ettei auta koko aikaa. Tämä siihen ihmetteli, että mitäs tuo haittaa, että kyllähän nyt miehen levätä täytyy raskaan työn päälle.
Vastasin siihen vain anopille, että kyllä on tuon miehenkin aika oppia huolehtimaan itse asioista, ei se muillakaan ole äiti auttamassa. Sanoin suoraan, että on karhunpalvelus olla jatkuvasti auttamassa kaikessa.

Varmaan miettii anoppi mielessään, miten on julma miniä, kun ei miehelleen lepoa suo, niin jäi suu auki ihmettelemään sanojani :D
 
Ja sitten kun mies ei tee, niin sitten siitä valitetaan. On myös vähän eri tehdä toimistohommia kuin raskasta fyysistä hommaa. Mä en pidä ap:ta diktaattorina vaan kateellisena. Apu varmaan kelpaisi, jos sitä tulisi ap:n ollessa kotona.
 
Anopit on joskus.. :kieh:

Mun appiukko taas on semmonen että kehuu koko ajan poikaansa, että kyllä se "pekka" onkin niin helvetin fiksu ja hyvä ja etevä ja minä en ole yhtään mitään. En tiedä tekeekö tahallaan vai eikö itse tajua. Ei se kerta-pari haittaa mutta kun joka saakelin asia...

Pari esimerkkiä:

Mieheni sanoi isälleen että kyllä se moccamaster on hyvä keitin, kun meillä on se. Isänsä ihan innostui että kyllä oot hyvän valinnan tehnyt, ostit hyvän keittimen. Mieheni sitten tuumasi että ei kun "Liisa" (minä) sen osti. Miehen isä tokaisi että just, ja vähän ajan päästä päivitteli kuinka ne on niin kalliita keittimiä ja halvemmilla saa yhtä hyvää kahvia.

No, olen nyt maannut 3 viikkoa sairaalassa kun synnytys meinasi käynnistyä jo rv 23+5. Miehen vanhemmat olivat käyneet meillä ja tulivat samana päivänä katsomaan mua sairaalaan. Vitsillä sitten heitin että onkos koti vielä pystyssä, johon appiukko vastasi että "olihan se, kyllä "pekka"(mieheni) on pitänyt sen niin hyvässä kunnossa ja siivonnutkin todella perusteellisesti." Viittasi varmaan siihen etten oikein pystynyt siivoilemaan muutamaan viikkoon ennen sairaalaan joutumista koska vauva painoi niin pahasti kohdunsuuta että teki kipeää, lisäksi huhkiminen aiheutti helposti supistuksia. No, äitini oli käynyt meillä siivoamassa sairaalaan joutumiseni jälkeen, ja mies sanoi appiukolle että kyllä se oli "liisan" äiti joka siivosi. Appiukko hymähti eikä sanonut mitään.

Lähtiessään sairaalasta vielä päivitteli että kyllä " pekalla" on kurjaa kun joutuu vielä töiden jälkeen tänne sairaalaankin tulla. Sanoi vielä lähtiessään että "nauti nyt kun saat vaan laiskotella." Ihan kuin se olisi niin helvetin kivaa maata viikkotolkulla sairaalassa liikkumiskiellossa.

Argh, olen puhunut. :kieh:
 
Viimeksi muokattu:
En ole lainkaan kateellinen miehelle, vaan oikeasti aika kypsä siihen, että hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä oikeasti on huolehtia perheen arjesta.
Minä teen jokatapauksessa suurimman osan kotitöistä, juuri sen takia, että tiedän kyllä miehen tyän olevan väsyttävämpää kuin omani.

Mutta kyllähän se niin on, että silloin kun minä olen iltavuorossa (jolloin olen jo aamulla suurimman osan kotitöistä tehnyt) voi odottaa miehenkin kantavan kortensa kekoon. Tätä ei tapahdu niin kauan, kuin anoppi hyysää häntä. Tuo hyysääminen on ihan eritasoa, kuin satunnainen auttaminen.
 
[QUOTE="a.p";27568314]En ole lainkaan kateellinen miehelle, vaan oikeasti aika kypsä siihen, että hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä oikeasti on huolehtia perheen arjesta.
Minä teen jokatapauksessa suurimman osan kotitöistä, juuri sen takia, että tiedän kyllä miehen tyän olevan väsyttävämpää kuin omani.

Mutta kyllähän se niin on, että silloin kun minä olen iltavuorossa (jolloin olen jo aamulla suurimman osan kotitöistä tehnyt) voi odottaa miehenkin kantavan kortensa kekoon. Tätä ei tapahdu niin kauan, kuin anoppi hyysää häntä. Tuo hyysääminen on ihan eritasoa, kuin satunnainen auttaminen.[/QUOTE]

Minä kyllä tiedän tunteen. Seurustelin joskus tyypin kanssa jonka äiti laittoi ruoankin valmiiksi lautaselle ja kuori perunatkin. Jätkällä ei ollut minään valtakunnan käsitystä minkään kotityön tekemisestä. Kyllä avuksi voi olla, mutta ei nyt hyysätä tarvitse.
 
Siis NIIN tutun kuuloista että…

Minun miehelläni on harrastus, joka vie häntä ympäri suomen vähintään 10 viikonloppuna vuodessa. Näinä viikonloppuina minä hoidan kodin, eläimet ja lapset. Ja mikäs siinä, totta kai minä saan lapset ruokittua, kodin siivottua, eläimet hoidettua jne.

Kun nyt KERRAN vuodessa olen itse ruvennut käymään ystäväni kanssa viikonloppureissulla, niin eiköhän anoppi ole tulossa yökylään… Kun eihän hänen poika millään voi pärjätä kolmen lapsen, kodinhoidon ja eläinten hoidon keskellä. Pakkohan sitä on tulla laittamaan ruokaa, siivoamaan ja auttamaan…
 
Jos meillä olisi joku naapurissa ja auttaisi meitä noin paljon, niin ottaisin avun kiitollisena vastaan. Saisi passata muksuja ja miestä ihan niin paljon kuin haluaisivat. Sen tietää vasta sitten kun se apu on 500km päässä! Ymmärrän kyllä, että harmittaa jos joku on nurkissa jatkuvasti pyörimässä, mutta sen varmaan jo tiesittekin jos appivanhempien naapuriin muutitte.
 
Jos meillä olisi joku naapurissa ja auttaisi meitä noin paljon, niin ottaisin avun kiitollisena vastaan. Saisi passata muksuja ja miestä ihan niin paljon kuin haluaisivat. Sen tietää vasta sitten kun se apu on 500km päässä! Ymmärrän kyllä, että harmittaa jos joku on nurkissa jatkuvasti pyörimässä, mutta sen varmaan jo tiesittekin jos appivanhempien naapuriin muutitte.

Olin kyllä paljon tyytyväisempi, kun asuivat monen sadan kilometrin päässä :D
 
mutta ei harmittasi yhtään jos kyse olisi omista vanhemmistasi? On se kumma kun ain ahaukutaan se anoppi.
Minä antasin mitävain että omat tai appivanhemmat olisi edes elossa tai olisi edes aikanaan asuneet hiukan likempänä.
 
Ikävä faktahan on, että appivanhemmat eivät pysty aina ja iankaikkisesti auttamaan. Kun he ovat poissa, ap:lla on täysin avuton mies huollettavanaan. Tarttis tehrä jotain.
 
Onko anoppi siis eläkkeellä?

Vois kuvitella että mummollekin tekee hyvää saada tuntea itsensä hyödylliseksi.
Varmasti se mies ehtii "oppia huolehtimaan" kodinhoidosta siinä vaiheessa kun aika jättää anopista.

Aika kumma jos ei mummo saa tehdä ruokaa lapsenlapsilleen ja omalle lapselleen. Siivoaminen ehkä v*tuttais minuakin, en haluais että joku koko ajan ois "nuuskimassa" ympäri huushollia. Mutta ruuanlaitossa en näe mitään pahaa.
 
Saa toki mummo auttaa, mutta niinkuin jo sanoin, tuollainen paapominen on täysin eri asian kuin apu silloin tällöin. En mä omaltakaan äidiltä tuollaista sulattaisi.
Kun kyse on kuitenin siitä, ettei anoppi osaa nähdä poikaansa aikuisena miehenä, joka osaisi ja pärjäisi ilman apuakin.

Tarpeelliseksi voi kokea itsensä muillakin tavoin, kuin kantamalla vastuun lapsensa puolesta.
 
En nyt ymmärrä miksei anoppis sais auttaa? Se hyvähän tulee koko perheelle, on miehellä sitten jaksuja ollan perheen kanssa. Ei kai sitä voi rangaistuksena ajatella, että liian helpolla pääsee tms.? Mitvit? Meillä olleet kummankin äidit välillä hääräämässä täällä, ei ole käynyt mielessä estellä!
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
Näen kyllä sen ongelman, jota haet takaa. Onhan se erittäin epäreilua, että aamuvuoroviikolla sinä hoidat kaikki kotityöt. Iltavuoroviikolla ennen töitä teet kotitöitä ja illalla sitten anoppi tulee tekemään miehen kotityöt puolestasi. On kuitenkin ihan eriasia jos anoppi tulisi auttamaan myös sinun aamuvuoroviikoilla. Nyt tämä järjestely on kuitenkin vain ja ainoastaan oman pojan hyysäämistä.

Mitä sitten kun anoppi kuolee tai on muuten liian sairas. Eihän tuo mies välttämättä saa mitään iltaisin aikaseksi kerran ei ole ikinä joutunut tekemään.

Kyllähän ne kotityöt olisi jo senkin takia hyvä vähän jakaa, jotta jos toiselle käy jotain ei toinen ole sitten ihan sormi suussa. Esimerkkinä isäni: kun äitini kuoli yllättäen oli isäni aluksi ihan hukassa. Meillä äiti oli aina hoitanut kaikki ruoat, pyykit ja siivoukset. Isälläni oli aluksi tosi rankkaa kun suruaikana piti vielä opetella oikeasti huolehtimaan itsestään. Aluksi kävinkin vähän auttelemassa ja opettamassa näitä taitoja isälleni
 
En nyt ymmärrä miksei anoppis sais auttaa? Se hyvähän tulee koko perheelle, on miehellä sitten jaksuja ollan perheen kanssa. Ei kai sitä voi rangaistuksena ajatella, että liian helpolla pääsee tms.? Mitvit? Meillä olleet kummankin äidit välillä hääräämässä täällä, ei ole käynyt mielessä estellä!

Ne äidit eivät kuitenkaan taida huudella kylillä, miten siellä pitää aina käydä siivoamassa, kun ei ne itse saa mitään aikaan ja lapset asuu sikolätissä ja miten kovasti sitä itselläkin kremppaa on, mutta pakko vaan jaksaa ja eikä ne koskaan itse tee mitään vaikka kuinka vihjailee ja taas oli pölyiset lattialistat jne.

Jos olisi noin, vieläkö olisit kiitollinen siivousavusta?
 

Yhteistyössä