Anoppi ja mies painostavat laittamaan lapset hoitoon ja lähtemään takaisin työelämään.

Sano jämptisti miehellesi, että ei, meidän lasta ei viedä näin pienenä _laitokseen_.

Esim vuoden kuluttua tilanne on jo toinen, kun osaa puhua. Ja sittenkin mieluummin perhepäivähoitajalle.

Näin on sovittu, näin on LAPSEN PARAS ja VANHEMPIEN PARAS MYÖS, koska sitä ihanaa pikkulapsiaikaa ei saa takaisin, se on ainutlaatuista! Alakoululaisella on jo omat kaverit, niitä saa hakea kotio, että läksytkin pitäisi tehdä...

Nini ja kukaan ei ole vielä kuolinvuoteellaan sanonut, että voi kun olisin mennyt aiemmin töihin ja antanut lapseni pois... Sen sijaan moni on katunut liikaa työntekoa pikkulapsiaikana - myös miehet.

Itse olen enemmän kiintynyt isoäitiini kuin omaan äitiini - äiti meni töihin kun olin 3 kk ja isoäiti hoiti.

MIetis muuten, että 8 tunnin työajalla, plus tunti - puolitoista työmatkoja, kaupassakäynti ja ruoanlaitto... pieni menee nukkumaan noin klo 20 - ehdit siis tavallisena päivänä viettää lapsesi kanssa aikaa peräti 3 tuntia! Eniten lapsen kanssa viettää aikaa vaihtuvat hoitajat ja toiset lapset.

 

[QUOTE="Vieras";29176691]Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta, joista nuorimmainen on 1v2kk ja vanhempi täyttämässä tammikuussa kolme. Oltiin yhteistuumin suunniteltu, että olen siihen saakka kotosalla - molempien lasten kanssa - kunnes nuorempi lapsi on likempänä kolmea vuotta. Ollaan pärjätty rahallisesti hyvin ja ollaan laskettu, että pärjätään oikein mainiosti myös siinä vaiheessa, kun kotihoidontuki vanhemmasta lapsesta loppuu.

Tänään mies kertoi, että anoppi oli aloittanut painostamisen. On siis hiillostanut miestä jo useamman viikon ja koko ajan kysellyt, että eikö mun pitäisi mennä töihin hetimmiten kun vanhempi lapsista sen kolme vuotta täyttää. Soittelee ja lähettelee viestejä useamman kerran aiheen tiimoilta, eikä mies ole osannut todeta muuta kuin että "En mä tiedä, niin..."

Nyt mies sitten ilmoitti, että "Sä menet töihin sitten tammikuussa ja molemmat lapset menevät hoitoon." No siis mullahan ei sinänsä mitään työntekoa vastaan ole mutta kun oltiin sovittu muuta. Mulla ei ole työpaikkaa odottamassa (edellinen työsuhde oli määräaikainen) ja puhuttiin silloin aiemmin, että nuoremman lapsen iän lähestyessä kolmea vuotta alan hyvissä ajoin etsimään työpaikkaa, jotta siirtyminen tapahtuisi suht. sujuvasti. No toki niitä töitä voi etsiä nytkin, en minä sillä sano, musta vain tuntuu että lapsi on vielä liian pieni hoitoon. Tiedän että hoidossa on nuorempiakin, mutta kun en omaamme haluaisi noin pienenä hoitoon laittaa.

Ääh. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, että anoppi ja mies ovat nyt kumpikin kimpussani, vähän väliä kyselemässä että joko mä etsin työpaikkaa. (Tänäänkin ovat molemmat kyselleet jo ainakin kolmesti). Tuntuu, että suututan molemmat, ellen tee kuten he tahtovat.

Mutta mitä te tekisitte? Toivon oikeasti rakentavia mielipiteitä, jotka auttaa mua selkeyttämään ajatuksiani ja sitä, miten olisi hyvä tehdä. Ehkä ulkopuolinen näkee tilanteen paremmin?

Kerrottakoon vielä, että en mä mikään loinen ole. Meillä ei ole lainoja tms. maksettavana, kumpikin on hoitanut omat laskunsa kuten tähänkin asti. Minä olen hoitanut lasten pääasialliset kulut ja ruuat, mies vastaavasti maksanut yhtiövastikkeeen. Nämäkin sovitun mukaan.[/QUOTE]

Ei mun ihana anoppini vaan tommosta ikinä kehtais päästää suustaan. Ja jos päästäis niin sanoisin suoraan ja tietenkin nätisti, että nämä on meidän perheen välisiä asioita jotka me päätämme. Ja miks ihmees sun mies nyt yhtäkkiä on samaa mieltä, kysäseppä ihan niin voi olla helpompaa selkeyttää ajatuksia. Ja sovittu mikä sovittu, eiks niin. Mä kyllä jo suuttuisin tuommoisesta painostamisesta.

 

[QUOTE="vieras";29176965]Sano jämptisti miehellesi, että ei, meidän lasta ei viedä näin pienenä _laitokseen_.

Esim vuoden kuluttua tilanne on jo toinen, kun osaa puhua. Ja sittenkin mieluummin perhepäivähoitajalle.

Näin on sovittu, näin on LAPSEN PARAS ja VANHEMPIEN PARAS MYÖS, koska sitä ihanaa pikkulapsiaikaa ei saa takaisin, se on ainutlaatuista! Alakoululaisella on jo omat kaverit, niitä saa hakea kotio, että läksytkin pitäisi tehdä...

Nini ja kukaan ei ole vielä kuolinvuoteellaan sanonut, että voi kun olisin mennyt aiemmin töihin ja antanut lapseni pois... Sen sijaan moni on katunut liikaa työntekoa pikkulapsiaikana - myös miehet.

Itse olen enemmän kiintynyt isoäitiini kuin omaan äitiini - äiti meni töihin kun olin 3 kk ja isoäiti hoiti.

MIetis muuten, että 8 tunnin työajalla, plus tunti - puolitoista työmatkoja, kaupassakäynti ja ruoanlaitto... pieni menee nukkumaan noin klo 20 - ehdit siis tavallisena päivänä viettää lapsesi kanssa aikaa peräti 3 tuntia! Eniten lapsen kanssa viettää aikaa vaihtuvat hoitajat ja toiset lapset.[/QUOTE]

No, minä menin osa-aikaiseksi hommiin kun lapsi oli 1v2kk-ikäinen. Mutta en minä nyt lastani siinä kaupassa pois antanut

 

[QUOTE="vieras";29177005]No, minä menin osa-aikaiseksi hommiin kun lapsi oli 1v2kk-ikäinen. Mutta en minä nyt lastani siinä kaupassa pois antanut [/QUOTE]

Se olikin valmis repliikki anopin painostamiseksi ...ja syyllistämiseksi. ;D

 

[QUOTE="Vieras";29176963]Anopilla ei ole mitään sananvaltaa minun ja mieheni päätöksissä. Joten jos mieheni noin ilmoittaisi, niin raivostuisin silmittömästi. Ensinnäkin, miten voi määritellä, että menet töihin x kuussa, jos sinulla ei ole työpaikkaa odottamassa? Toiseksi, en todellakaan menisi sen takia töihin, että mieheni äiti olisi miehelleni niin sanonut. Kolmanneksi, sanoisin miehelle että voi ihan vapaasti muuttaa äitinsä helmoihin, jos hänen ohjeidensa mukaan edelleen elää ja mies saisi sanoa äidilleen, että asia ei kuulu hänelle millään tavalla.

Kuulostaa ehkä nuivalta, mutta kyllä tuo olisi itselleni suuri epäluottamuslause ja osoitus siitä, että mieheni ei pidä meidän omaa perhettämme itsenäisenä perheyksikkönä ja napanuora omaan äitiinsä on katkaisematta. Joka taas laskisi miehen arvostusta silmissäni älyttömän paljon, minulle itsenäisyys on tärkeä piirre ihmisessä. Asetelmana 'mies ja anoppi vastaan sinä' on jotain todella.. ÄLYTÖNTÄ.[/QUOTE]

peesi. Sen voin vielä sulattaa että mies on kasvatettu niin että ei sano koskaan avstaan vanhemmilleen. autoritäärinen kasvatus. Ei vaikka käyttäytyisivät törkeästi tai valehtelisivat tai mitä tahansa niin mies on niiden edessä aina kohtelias. Kuten kaikkien muidenkin ihmisten ja tätä piirrettä hänessä voin jopa kunnioittaa.
Mutta jos anopilta alkaisi käskyjä pukata kännykkään ja kyselyjä useamman kerran päivässä ja niiden sisältö koskisi minun elämää ja mitä minun pitää tehdä ja mies alkaisi sen mukaan määrätä mitä minun pitää tehdä niin kyllä arvo tippuisi ja kunnioitus. Ehkä liikaa. Ei jaksaisi enää pahemmin kiinnostaa.

 

No eiköhän se ole miehen päätettävissä myös, jos aloittajalla ei ole sitä omaa rahaa sitten jemmassa, millä elättää itsensä hoitovapaan aikana? Riippumatta siitä, mistä mies saa sen ideansa. Jos aloittajalla ei oo rahaa, niin sittenhän se on mentävä töihin. Kannattaa varmaan alkaa yrittää puhua miestä siihen, että lapsi olisi vaikka pari kuukautta vanhempi hoitoon mennessään, kuin yrittää jankuttaa jostain kolmesta vuodesta. Lapset nimittäin pärjää siellä hoidossa vallan mainiosti alle 3-vuotiaanakin ja osa-aikatyötkin on keksitty

 

[QUOTE="vieras";29177725]No eiköhän se ole miehen päätettävissä myös, jos aloittajalla ei ole sitä omaa rahaa sitten jemmassa, millä elättää itsensä hoitovapaan aikana? Riippumatta siitä, mistä mies saa sen ideansa. Jos aloittajalla ei oo rahaa, niin sittenhän se on mentävä töihin. Kannattaa varmaan alkaa yrittää puhua miestä siihen, että lapsi olisi vaikka pari kuukautta vanhempi hoitoon mennessään, kuin yrittää jankuttaa jostain kolmesta vuodesta. Lapset nimittäin pärjää siellä hoidossa vallan mainiosti alle 3-vuotiaanakin ja osa-aikatyötkin on keksitty [/QUOTE]

Mielestäni aikuinen pitää kiinni sovitusta, eikä petä. olivat sopineet että lapset kotihoidossa.
Liisäksi tämä tilanne , työttömä paljon, vaikea 2 alle 3vee vanhemman saada työtä.

 

[QUOTE="hmmm";29177731]Mielestäni aikuinen pitää kiinni sovitusta, eikä petä. olivat sopineet että lapset kotihoidossa.
Liisäksi tämä tilanne , työttömä paljon, vaikea 2 alle 3vee vanhemman saada työtä.[/QUOTE]

No jos nyt on vaikeaa saada työtä, niin mitäpä luulet jos on vuosikausien poissaolo työelämästä takana? Ja mies ei ole välttämättä ymmärtänyt, mistä on puhunut ja anoppi on voinut keskustella asiasta sitten niin, että mieskin on käsittänyt ettei kolmen vuoden poissaolo enää toisen lapsen kohdalla ole järkevää. Saa kai sitä mieltään muuttaa, muuttavathan naisetkin esim. halutessaan ensin vain yhden lapsen ja sitten yhtäkkiä perään toisen.

 

[QUOTE="hmmm";29177731]Mielestäni aikuinen pitää kiinni sovitusta, eikä petä. olivat sopineet että lapset kotihoidossa.
Liisäksi tämä tilanne , työttömä paljon, vaikea 2 alle 3vee vanhemman saada työtä.[/QUOTE]

Lisään vielä, että jos aloittaja ei saa työtä, niin silloinhan ne lapset voi pitää kotona niin kauan, että sitä työtä löytyy.

 

Tässä on nyt monikin asia pielessä, ensinnäkin se että anoppi voi painostaa tuollaisilla asioilla sinua ja miestäsi. Hallita teidän perhettänne. Toiseksi se, että mies "ilmoittaa" tuollaisia asioita ilman että se johtaa mihinkään järkevään, rakentavaan keskusteluun välillänne. Kyllä mä senkin ymmärrän jos mies haluaakin että menet töihin, mutta niistä asioista KESKUSTELLAAN eikä yksisuuntaisesti ilmoiteta toiselle yhtään mitään. Sanoisin sinuna miehelle, että nyt suunnitellaan ja keskustellaan asiasta, käydään läpi asiat oikein kunnolla eikä kiireessä päätetä yhtään mitään. Hän varmasti osaa perustella, miksi on muuttanut mielensä, miksi teidän perheellenne olisi parempi että sinä olisit töissä. Ja miten se vaikuttaisi lasten elämään että he ovatkin päivähoidossa. Millaisia päiviä tulisi, kuinka suuret olisivat päivähoitomaksut, kuka vie kuka hakee, miten kuljetaan töihin jne. Kannattaa muistaa, että aina se edullisin ratkaisu taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta ei ole molempien vanhempien työnteko ja lapsien päivähoito. Joku ajatushan teillä on alunperinkin ollut siinä takana kun olette sopineet että olet kotona kunnes nuorempi lapsi on lähempänä kolmea.

 

Vähänkö kadut, jos nyt heidän painostuksestaan menet töihin! Ja etenkin kun taloudellisesti on vielä mahdollisuus olla kotona. Et tietenkään mene töihin ja sano se kerran ja tiukasti molemmille niin ei tarvitse kysellä.