H
HippuTAR
Vieras
Asuvat yhdessä (miehen sisko on reilu nelikymppinen) ja heillä on isokokoinen koira. Mies ja keskimmäiset lapset, 8v. kehitysvammainen ja kohta 3v. pojat, käyvät monta kertaa viikossa heillä kylässä. Pojat on joskus tarvittaessa ollu myös pieniä aikoja (1-3h) hoidossa heillä, siis jompikumpi kerrallaan.
Täs on jo vuoden verran havaittavissa että vanhempaa poikaa "mikkoa" syrjitään ja nuorempi poika "seppo" on niiiin ihana. Pari päivää sitten he kävivät kylässä katsomassa uutta vauvaa ( sivuhuomautuksena: Anoppi sanoi vauvasta "onpa se pieni", muuten vauva ei sit kiinnostanutkaan). He sanoivat mm. : Koira ei koskaan ota mitään ruokaa "sepon" kädestä mutta "mikolta" vie kaiken (tämä siihen sävyyn kuin se olisi "mikon" syy).
Jos koira nukkuu niin "mikko" ei uskalla mennä siitä ohi mutta "seppo" menee vaan eikä koira mitään piittaa (taas "mikkoa" vähättelevä sävy).
"seppo" osaa niin hienosti sitä ja tätä mutta "mikko" ei mitään.
Koko vierailun ajan puhuivat vain pojista "seppoa" kehuttiin kuinka taitava, koiraa pelkäämätön, mahtava, ihana, hurmaava ja paljon puhuva hän on. Kun "mikko" taas oli koiraa pelkäävä, puhumaton (ei osaa puhua), arka, liian vilkas ym., ym. Yhtään positiivista asiaa ei "mikosta" sanottu.
Tässä on jo muutaman kerran käynyt niin että kun mies ja pojat ovat tulleet anoppilasta niin nuorempi on saanut sieltä mukaansa limsaa, karkkia tmv., vanhempi ei mitään. Huippu oli kun miehen sisko kävi meillä viikko sitten ovella tuomassa ison karkkilaatikon nuoremmalle pojalle, vanhemmalle ei mitään. Ja sanoi siis ovella "Tässä on "sepolle" karkkia" ja antoi rasian nuoremmalle pojalle, toinen kattoi surkeana vieres. (rasiasta riitti kyllä molemmille mutta...)
Myös noin viikko sitten miehen sisko sanoi että jos tarviitte hoitoapua niin tuokaa "seppo". Ja tähän täytyy sanoa että tota nuorempaa en kovin mieluusti jätä sinne hoitoon koska eivät kuitenkaan viitti kattoa koko aikaa sen perään ja se on aika villi ja tutkii kaikki paikat ja anoppilassa on portaat kellariin ja yläkertaan. Joten nyt ei kumpikaan poika jää enää sinne hoitoon vaikka nuorempaa ovat pyydelleet yökyläänkin.
Surkeinta on että vaikka vanhempi on kehitysvammainen (on n. 5-6 vuotiaan tasolla) niin ymmärtää kyllä puheen ja alkaa pikkuhiljaa tajuta tilanteen. Ja noi ihmiset on tälle vanhemmalle pojalle tosi tärkeitä.
Vähän helpottaa kun saa johonkin purkautua.
Täs on jo vuoden verran havaittavissa että vanhempaa poikaa "mikkoa" syrjitään ja nuorempi poika "seppo" on niiiin ihana. Pari päivää sitten he kävivät kylässä katsomassa uutta vauvaa ( sivuhuomautuksena: Anoppi sanoi vauvasta "onpa se pieni", muuten vauva ei sit kiinnostanutkaan). He sanoivat mm. : Koira ei koskaan ota mitään ruokaa "sepon" kädestä mutta "mikolta" vie kaiken (tämä siihen sävyyn kuin se olisi "mikon" syy).
Jos koira nukkuu niin "mikko" ei uskalla mennä siitä ohi mutta "seppo" menee vaan eikä koira mitään piittaa (taas "mikkoa" vähättelevä sävy).
"seppo" osaa niin hienosti sitä ja tätä mutta "mikko" ei mitään.
Koko vierailun ajan puhuivat vain pojista "seppoa" kehuttiin kuinka taitava, koiraa pelkäämätön, mahtava, ihana, hurmaava ja paljon puhuva hän on. Kun "mikko" taas oli koiraa pelkäävä, puhumaton (ei osaa puhua), arka, liian vilkas ym., ym. Yhtään positiivista asiaa ei "mikosta" sanottu.
Tässä on jo muutaman kerran käynyt niin että kun mies ja pojat ovat tulleet anoppilasta niin nuorempi on saanut sieltä mukaansa limsaa, karkkia tmv., vanhempi ei mitään. Huippu oli kun miehen sisko kävi meillä viikko sitten ovella tuomassa ison karkkilaatikon nuoremmalle pojalle, vanhemmalle ei mitään. Ja sanoi siis ovella "Tässä on "sepolle" karkkia" ja antoi rasian nuoremmalle pojalle, toinen kattoi surkeana vieres. (rasiasta riitti kyllä molemmille mutta...)
Myös noin viikko sitten miehen sisko sanoi että jos tarviitte hoitoapua niin tuokaa "seppo". Ja tähän täytyy sanoa että tota nuorempaa en kovin mieluusti jätä sinne hoitoon koska eivät kuitenkaan viitti kattoa koko aikaa sen perään ja se on aika villi ja tutkii kaikki paikat ja anoppilassa on portaat kellariin ja yläkertaan. Joten nyt ei kumpikaan poika jää enää sinne hoitoon vaikka nuorempaa ovat pyydelleet yökyläänkin.
Surkeinta on että vaikka vanhempi on kehitysvammainen (on n. 5-6 vuotiaan tasolla) niin ymmärtää kyllä puheen ja alkaa pikkuhiljaa tajuta tilanteen. Ja noi ihmiset on tälle vanhemmalle pojalle tosi tärkeitä.
Vähän helpottaa kun saa johonkin purkautua.
Miten jotkut ihmiset voi olla noin ajattelemattomia ja julmia?
