Anoppi ja lapsen nimen valinta

[Big Bang Theory]

Juuri tämän takia meillä on nimi salassa siihen asti kunnes pappi kastaa lapsen. Sitä ei kerrota kenellekään. Hyvin on toiminut. Motkotuksia on toki nimistä tullut, kuten viimeisimmästä, kun isomummo ei meinaa millään siihen nimeen sopeutua.

Nimet päätämme me ja ei kukaan muu.

 

["piip"]

AP: Mitä mieltä miehesi olisi, jos se "sukurasite" nimi pudotettaisiin pois?
Tai vaihdettaisiin samasn kuuloiseen? Tai miltä sinusta lapsen koko nimi sitten kuulostaa, UNOHTAEN nimen alkuperän? Harmittaisiko jos VAIN anopin kiusaksi jäi pois?
Olisiko se nyt lopulta aivan hirveää, jos lapsella nyt olisi yksi suvussa kulkenut nimi. SE ei kai kutsumanimeksi kuitenkaan tule!?
Tai että anoppi nimen jo tietää, kohtahan sen tietävät kuitenkin jo muutkin.

Meilläkin nimi oli mennä vaihtoon, kun vahingossa käyttivät lapsesta hellittelynimenä hänelle tulevaa nimeä. Onneksi ei vaihdettu! Miehen suvun kanssa vaan välillä meinaa olla liiankin "herkillä", mieskin.

 

["viima"]

itse huomasin kanssa kuinka helppoa on kun jo synnärillä lasta kutsuttiin tulevalla nimellään. ei tarttenut salailla ja vastailla uteluihin. vaikkakin nimi tuli toiseksi nimeksi vaikka kutsumanimi onkin.

mut ap:n kysymykseen. jos nimi ärsyttää niin vaihda se. jos anoppi ärsyttää niin sanokaa että vaihdoitte sen. viel kun kerrotte tän 'uuden' nimen hänelle, mahdollisimman kamala, niin yllätys onkin sit ristiäisis positiivinen kaikille kun olette palanneet alkuperäiseen ehdotukseen.

 

[alkuperäinen]

Aika fifti-siksti tuntuu menevän mielipiteet sen suhteen, että oonko lapsellinen vai pitäiskö se nimi nyt oikeesti vaihtaa, kun vaan tuntuu siltä. Mut ehkä mietin tätä asiaa uudestaan vaikka viikon päästä, niin jos pahimmat hermostukset olis haihtunu siihen mennessä.

Ja todellakin mun mielestäni olis ollu fiksumpaa, kun anopille ei olis sanottu mitään, mutta minkäs tekee, kun toi pälli meni lörpötteleen. En olis kyllä miehestä uskonu, että tekee niin, mutta näköjään vielä näinkin pitkän tuntemisen jälkeen tulee esiin uutta...

 

["minä"]

Aika fifti-siksti tuntuu menevän mielipiteet sen suhteen, että oonko lapsellinen vai pitäiskö se nimi nyt oikeesti vaihtaa, kun vaan tuntuu siltä. Mut ehkä mietin tätä asiaa uudestaan vaikka viikon päästä, niin jos pahimmat hermostukset olis haihtunu siihen mennessä.

Ja todellakin mun mielestäni olis ollu fiksumpaa, kun anopille ei olis sanottu mitään, mutta minkäs tekee, kun toi pälli meni lörpötteleen. En olis kyllä miehestä uskonu, että tekee niin, mutta näköjään vielä näinkin pitkän tuntemisen jälkeen tulee esiin uutta...

Suosittelen tosiaan hieman aika lisää. Tehkää nimipäätös siten, kuten anoppia ei edes olisi olemassa. Mikä sitten kuullostaa sun ja miehen korvaan hyvältä, pidätte sen.

Mikäli olet vaihtamassa nimeä vain sen takia, että anoppi sai sen liian aikaisin tietää, kertoo se siitä, että annat todellakin anopille vallan tässä asiassa...

 

[<3]

Jos nimi oikeesti aiheuttaa sinussa nyt inhonväristyksiä niin älkää antako sitä kutsumanimeksi vaan toiseksi tai kolmanneksi. Istuta nyt se miehes piinapenkkiin et NYT valitaan lapselle nimi ja sitä ei sit kailoteta muille vasta kun on sovittu. Meidän pojalla on ihan sukuun kuulumaton kutsumanimi ja sit toisena nimenä on minun ukin nimi ja kolmantena miehen isän nimi. Ja kaikki on ollu tyytyväisiä. Mut ei mulla ihan noin dominoiva anoppi ookkaan... Eli valitkaa semmonen nimi mistä molemmat tykkää ja anopille rajat!

 

["vieras"]

Ihmettelen monia kirjoittajia. Anoppien ja miniöiden "kärhämät" pitäisi tapahtua yhdistävän miehen kautta. Ei todellakaan ole miniän tehtävä pyytää anopilta suoraan jotain vaan mies toimii puskurina, koska tuntee puolisonsa ja äitinsä.

Hirveitä tossukkamiehiä, jotka välttelevät ikäviä asioita ja piiloutuvat vuorotellen äitinsä tai puolisonsa selän taakse.

 

[Ingrid Vuorimies]

Jos vauva on tyttö, antakaa anopin nimi ja jos poika, apen.