Anoppi ja lapsen nimen valinta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Hämmentynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Hämmentynyt"

Vieras
Meillä tässä päällä tällainen kriisi vauvan nimen valinnan suhteen... Itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapselle kuuluu antaa oma nimi eikä mitään sukulaisten käytettyjä, mutta miehen suvussa tietenkin on kamalat sukurasitteet ja monessa polvessa jo annettu samaa nimeä jokaiselle, jolle vaan voi.

No nyt sitten syntyi oikeaa sukupuolta oleva vauva ja anoppi alkoi heti syntymästä asti sekaantumaan tähän nimiasiaan, että "siitä pitää nyt sitten tulla X". Ilmaisin ystävällisesti ja asiallisesti, mutta lujasti, että mun mielestä lapsen nimen päättävät vauvan vanhemmat eikä isovanhemmat ja että ilmoitamme sitten, kun olemme päättäneet, mikä siitä tulee.

Sitten tietty keskusteltiin miehen kanssa asiasta ja pohdittiin monia eri vaihtoehtoja, joista melkein kaikkiin oli jollain tavalla otettu se sukurasitenimi mukaan. Mitään ei oltu vielä päätetty, mutta yksi vaihtoehdoista alkoi kuulostaa meistä molemmista aika hyvältä ja minäkin aloin jo melkein tottua ajatukseen, että lapselle tulisi se sukurasitenimi sitten kuitenkin, vaikka alunperin olin kovasti sitä vastaan.

No, nyt sitten anoppi oli taas alkanut kärttää mieheltä, että mitä me nyt annetaan nimeks ja se oli onnistunut jotenkin yllättämään miehen sillä kysymyksellä niin, että mies oli sitten mennyt sanomaan sen nimen mitä me harkitaan. Ja voi veeeeee, että mua ottaa nyt päähän tää tilanne entistä enemmän, kun tiedän, että jos anoppi tietää sen nimen, niin sen tietää jo vähintään puolet miehen suvusta. Mitä enemmän anoppi tähän hommaan sotkeutuu, sitä negatiivisempia kokemuksia mulle tulee näistä sukurasitenimistä ja sen vähemmän haluan sellaista lapselleni antaa. Nyt tämän uusimman käänteen jälkeen mulla on sellainen olo, että vaikka vielä toissapäivänä olin sen nimen kannalla ja valmis antamaan sen lapselle, niin nyt en haluakaan sitä.

Olenko lapsellinen kun musta tuntuu tältä? Se nimihän ei ole miksikään tässä muuttunut, mutta mua vaan ottaa päähän niin, että en sitä enää halua.
 
Juu, sua risoo anopin suhtautuminen ja ei ihmekään, jos tekisi mieli laittaa nimeksi joku muu. Mutta nyt kun tiedät, että vastenmielisyys johtuu anopista eikä nimestä, niin pystyt miettimään asiaa järkevästi. Perinnenimet ovat ok, jos nimi itsessään on ok.
 
En minäkään haluais tuossa tilanteessa enää sitä nimeä antaa. Vaihtoon vaan jos yhtään siltä tuntuu. Se ei kuulu sukulaisille pätkääkään minkä nimen lapsellenne annatte.
 
Meillä onneksi nimi vaihtoehdot oli päätetty jo ennen syntymää. Lapsi oli 2 päivää vanha kun päätimme mikä niistä ollisi se lapsen omin. Ja aloimme lasta sillä kutsua. Moni luuli sitä työnimeksi, olivat hämmästyneitä, kun kastoimme samalla nimellä (?) Vaikka olin nimiehdotuksia saadessani sanonut, että lapselahan on jo valmiina nimi.

Miksi nimi pitää pitää salassa? Sekä sinua rasittaa, että anoppi nyt tietää nimen ennen pappia?
 
  • Tykkää
Reactions: Maria I.
Oikeastaan on kuitenkin miehen vika, että meni sen anopille höläyttämään. Perinnenimissä ei ole mitään vikaa, varsinkaan jos se nimi oli teille ok. Eli antaisin nimen olla. Sen sijaan laittaisin miehen soittamaan anopille nyt mitä pikimmiten, että se nimi pitää pysyä salaisuutena. Ehkä se on jo liian myöhäistä, mutta tulisi ainakin anopille selväksi, että sitä ei olisi saanut kertoa eteenpäin.
 
[QUOTE="plop";24524578]Miksi nimi pitää pitää salassa? Sekä sinua rasittaa, että anoppi nyt tietää nimen ennen pappia?[/QUOTE]

Nimeä ei pidetä salassa enää sitten, kun se on päätetty. Emme kuulu kirkkoon eikä vauvaa kasteta, joten papille nimeä ei tulla kertomaan missään vaiheessa.

Kysymys on nyt siitä, että nimeä ei ole vielä päätetty. En ole itse kertonut noita vaihtoehtoja, joita me ollaan pyöriltelty, kenellekään, koska mun mielestä tämä on mun ja mun miehen keskinäinen päätös, johon kenenkään muun ei tarvi sekaantua. Se sekaantuminen on aika pirun vaikeeta, jos ei tiedä, mitä vaihtoehtoja me harkitaan. Kätevää. :) Mutta nyt siis mies meni jossain mielenhäiriössä möläyttämään sen yhden vaihtoehdoista anopille, ja sitä ei siis tosiaan oltu vielä valittu, harkittiin vasta. Mua vituttaa kuulla anopin kommentteja siitä nimestä, kun niitä kommentteja ei kuitenkaan huomioida sen nimen valinnassa mitenkään.
 
[QUOTE="plop";24524578] Miksi nimi pitää pitää salassa? Sekä sinua rasittaa, että anoppi nyt tietää nimen ennen pappia?[/QUOTE]

Kun mietitään esim. ev.lut. ristiäisiä ja niiden perimmäistä uskonnollista tarkoitusta, moniko muistaa mikä se on? Ja miten nimi liittyy kasteeseen? Ei mitenkään. =) Mää en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi nimi pitäisi pitää salassa ristiäisiin saakka? Se on kummallinen tapa.

Meillä on lapsilla ollut viimeistään kaksiviikkoisena nimi päätettynä. Ja samalla se on otettu myös puheeseen ja lasta puhuteltu omalla nimellään eikä millään hemmetin työnimellä. Työnimi on ollut siinä vaiheessa kun kaveri on asunut vielä vatsassa eikä ole ollut tietoa mikä siellä oikein möngertelee. ;)
 
Yritä puhdistaa mieli anopista ja mieti ihan vain sitä, mikä nimi olisi kiva.

Me olemme ihan vapaaehtoisesti halunneet antaa "sukurasitenumet" lasten toisiksi ja kolmansiksi nimiksi. Mielestäni kyseessä on mukava perinne, koska sukuunhan lapsi syntyy. Lisäksi monet vanhat nimet ovat kauniita. Olemme todellakin "huolineet" vain myös oman makumme mukaisia ja ensimmäiseen etunimeen sointuvia nimiä.

Toisekseen onko sillä niin kauheasti väliä, vaikka puoli sukua jo tietäisi nimen? Ok, anopin toiminta on epäkohteliasta ja tyhmää. Siitä huolimatta en ihan ymmärrä tätä suomalaisten taikauskoista tapaa pimittää nimi kasteeseen saakka.
 
[QUOTE="vieras";24524586]Olet lapsellinen, mutta jos et pääse asian yli, niin vaihtakaa nimeä. Mitään järkeä sun suhtautumisessa ei ole.[/QUOTE]

Joo, sitä tässä kelaan itsekin, että mitään järkeä tässä ei ole, kun ei se nimi tässä ole kahden päivän sisään miksikään muuttunut, mutta mun suhtautuminen siihen nimeen on muuttunut aika radikaalisti. *huokaus*

Saakelin lörpöttelevät äijä... Mitään ongelmaa ei olis, jos se olis osannu pitää päänsä kii.
 
Kun mietitään esim. ev.lut. ristiäisiä ja niiden perimmäistä uskonnollista tarkoitusta, moniko muistaa mikä se on? Ja miten nimi liittyy kasteeseen? Ei mitenkään. =) Mää en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi nimi pitäisi pitää salassa ristiäisiin saakka? Se on kummallinen tapa.

Meillä on lapsilla ollut viimeistään kaksiviikkoisena nimi päätettynä. Ja samalla se on otettu myös puheeseen ja lasta puhuteltu omalla nimellään eikä millään hemmetin työnimellä. Työnimi on ollut siinä vaiheessa kun kaveri on asunut vielä vatsassa eikä ole ollut tietoa mikä siellä oikein möngertelee. ;)


Taikauskoa: ennen uskottiin, että paholainen voi kutsua vauvaa nimellä ennen kuin on kastettu.
 
[QUOTE="vieras";24524665]Taikauskoa: ennen uskottiin, että paholainen voi kutsua vauvaa nimellä ennen kuin on kastettu.[/QUOTE]

Kuten jo sanoin, tässä ei oo kysymys siitä, että halutaan salailla nimeä, joka on päätetty. Päinvastoin, ilmoitamme sukulaisille ja tutuille heti, kun nimi ollaan päätetty. Nyt vaan ei ollla vielä päätetty mitään, enkä halua, että tähän päätöksen tekemiseen sekaantuu kukaan muu kuin minä ja mies, koska se ei muille kuulu. Paitsi anopin mielestä kuuluu koko suvulle...
 
[QUOTE="Vierailija";24524651]Yritä puhdistaa mieli anopista ja mieti ihan vain sitä, mikä nimi olisi kiva.[/QUOTE]

Kiva on se, minkä mies itse keksi yhdistettäväksi siihen sukurasitenimeen. Sukurasitenimi ei ole kiva, mutta sointuu hyvin sen miehen keksimän nimen kanssa yhteen kuitenkin. Siksi olinkin valmis sen sinne mukaan ottamaan, mutta nyt en enää tiedä, kun tätä tarvii anopin kanssa taas vatvoa.
 
[QUOTE="vieras";24524552]On normaalia miniä-anoppi-kähinää.[/QUOTE]

Ei ole, minullakin on miniä ja vävykin. Lapsen lapsen ristiäiset on ensi sunnuntaina, enkä tiedä nimeä, ei minun tarvitsekaan tietää, sittenhän se selviää.
 
Meille tuli sen ihmeemmin suunnittelematta tytön toiseksi nimeksi isäpuoleni(ei niin lämpimät välit)äidin nimi. Nimi kulkee isäpuoleni suvussa. Mummo oli ihan otettu ja itse sitten hieman häkeltyneenä yritin nyökytellä että tätähän me ihan suunniteltiin juuu...:xmas:
 
Mun ex-anoppi suuttui verisesti, kun emme antaneet esikoiselle hänen päättämäänsä nimeä. Muutenkin nimet on valittu sen mukaan, mikä on tuntunut sopivan lapselle - anopin mielipidettä sen kummemmin miettimättä.
 
Mun mielestä sä nyt syyllistät anoppiasi asiasta mistä sun pitäisi syyllistää miestäsi. Taitaa se mies olla se joka sen sukurasite -nimen haluaa...? Mies on muutenkin oikeampi osoite purkauksellesi, sillä hänen tehtävänsä se on laittaa äitinsä "aisoihin". Niin ja mies oli vielä se joka sen nimen levittelyn aloitti, tuskinpa äitinsä häntä nyt sentään väijytti/sormiruuveilla nimeä kiristi.

Yrittäkää nyt ensin MIEHESI kanssa päättää mikä lapsen nimeksi tulee. Sen jälkeen yrittäkää päättää, koska nimi julkaistaan. Ja muista, että nämä päätökset on oltava yhdessä tehtyjä, ettei mies voi/halua niistä livetä. Tuntuu nimittäin, että miehesi vierittää nyt 6 - 0 omia tekosiaan anopin niskoille...
 
No jos hmm "ilkeähkö" haluis olla pakota miehes sanoo äitilleen, että nimeksi onkin nyt päätetty just joku Jessica-Liisa ja sitte anoppi kailottaa sen koko suvulle ja te myöhemmin voitte jotekin hienost; korteilla, tekstarilla jotain kertoa, että tyttösen nimi onkin Unelma tai minkä te nyt ite haluattekaan, oli se suvun perinnenimi tai ei ;)
 
Ennen lapsen saamista kuvittelin vielä ruusuisesti, että lapsi tulisi olemaan mua ja miestäni sekä omia vanhempiani lähentävä rakkauspakkaus. Jo raskausaikana vanhempani olivat koko ajan saarnaamassa ja haukkumassa miestäni milloin mistäkin turhasta asiasta ja muka mieheni pakotti mut esim. kävelylle tai raikkaaseen ilmaan ja olin mukamas niin heikko, etten osaa sanoa koskaan miehelleni vastaan. Kun tyttö vihdoin syntyi, vanhempani halusivat päättää lapsen nimen ja taas heukkuivat miestäni muka siitä, että hän pakottaa minut valitsemaan eri nimen kuin he olisivat helunneet. Nimen päätimme yhdessä emmekä kertoneet ennen ristiäisiä, koska muuten vanhempani olisivat saaneet raivokohtauksia. Äidillani on narsistinen persoonallisuus ja hän piti huolta siitä, että ristiäiset olivat täysi fiasko. Huusi ja raivosi heti kotiimme tullessaan ja alkoi varsinainen näytös. Onneksi piti kastetilaisuuden ajan suunsa kiinni. Tämän jälkeen hän on pitänyt huolta, että kaikki minuun ja mieheeni liittyvä on hänestä täysin negatiivista. Haukkuu miestäni ympäri kylää eikä halua olle mieheni kanssa missääm tekemisissä. Eikä suostu tulemaan kotiimme lasta katsomaan eikä hoitamaan. Se siitä uskosta perheen lähestymisestä....
 
[QUOTE="jääräpää";24525121]Ennen lapsen saamista kuvittelin vielä ruusuisesti, että lapsi tulisi olemaan mua ja miestäni sekä omia vanhempiani lähentävä rakkauspakkaus. Jo raskausaikana vanhempani olivat koko ajan saarnaamassa ja haukkumassa miestäni milloin mistäkin turhasta asiasta ja muka mieheni pakotti mut esim. kävelylle tai raikkaaseen ilmaan ja olin mukamas niin heikko, etten osaa sanoa koskaan miehelleni vastaan. Kun tyttö vihdoin syntyi, vanhempani halusivat päättää lapsen nimen ja taas haukkuivat miestäni muka siitä, että hän pakottaa minut valitsemaan eri nimen kuin he olisivat halunneet. Nimen päätimme yhdessä emmekä kertoneet ennen ristiäisiä, koska muuten vanhempani olisivat saaneet raivokohtauksia. Äidilläni on narsistinen persoonallisuus ja hän piti huolta siitä, että ristiäiset olivat täysi fiasko. Huusi ja raivosi heti kotiimme tullessaan ja alkoi varsinainen näytös. Onneksi piti kastetilaisuuden ajan suunsa kiinni. Tämän jälkeen hän on pitänyt huolta, että kaikki minuun ja mieheeni liittyvä on hänestä täysin negatiivista. Haukkuu miestäni ympäri kylää eikä halua olle mieheni kanssa missään tekemisissä. Eikä suostu tulemaan kotiimme lasta katsomaan eikä hoitamaan. Se siitä uskosta perheen lähentymisestä....[/QUOTE] eli vauvan hoidon lisäksi on saanut kestää melkoista säätöä, mutta onneksi olen kovaa tekoa ja olen pitänyt vanhempani ruodussa, vaikka mutkin on haukuttu pataluhaksi....
 
Mä sanoin mun kaverille ennen vauvan syntymää, että mitä nimeä ollaan HARKITTU vauvalle. Niinpä hän sitten alkoi ihan yleisesti kutsumaan syntymätöntä vauvaa tuolla nimellä. Mulle kanssa iski toi sama fiilis, etten halunnutkaan antaa tuota nimeä kun se oli jo kaikkien tiedossa ja vauva ei ollut edes vielä syntynyt. Me siis tiedettiin sukupuoli istukkabiopsian myötä. Niinpä vauvasta tuli ihan toisenniminen.
 

Yhteistyössä