A
alkuper.
Vieras
Harmittaa ihan älyttömästi kun olen nyt huomannut, että tasan ei menekään se miten anoppi ja appi huomio lastenlapsiaan. Ja terotan nyt heti alkuun, että kyse ei ole lastenhoitoavusta vaan huomiosta! En tätä kyllä osaa mitenkään kirjoittaa ilman että kuulosta katkeralta, mutta toivotaan että joku edes ymmärtäisi.
Kun esikoisemme syntyi, hän oli mummun ja vaarin silmäterä. He kävivät meillä usein, ja me heillä. Kun mies vaihtoi työpaikkaa kauemmaksi, meidän vierailumme vähän vähenivät mutta edelleen lapsemme näki mummua ja vaaria, häntä syliteltiin, hänen kanssaan leikittiin jne. Lapsi niin nautti tästä.
Sitten miehen siskolle syntyi vauva, poika hänkin. Tämä lapsi on usein mummulassa ja saa paljon huomiota hänkin. Tämä ei haittaisi, ellei olisi niin, että meillä ei käy enää kukaan :O Kun toinen lapsemme syntyi keväällä, käynnit vähenivät vielä enemmän. Aikanaan oli paljon puhetta, että miehen isä tulee sen verran auttamaan keittiöremontissa (joka alkaa meillä pian) että vähän valvoo asioiden menevän oikein. Mummun piti tulla myös, mutta nyt sain hänen suustaan kuulla ettei hän ehtiä, eikä ehtiä "uhraamaan aikaansa meille".
Eilen olimme sukujuhlissa mistä tämä aloituksenikin oikeastaan sai kimmokkeen. Miehen vanhemmat tulivat juhliin meidän jälkeemme. Mummu tervehti sylissäni ollutta kuopusta ja minua nopeasti ja kun esikoinen juoksi häntä vastaan iloisena ja valmiina syliin, mummu halasi pikaisesti ja otti sitten miehen siskon lapsen syliinsä. Ja siinä lapsi oli koko vierailun ajan. Näin esikoisen silmissä sellaisen pettymyksen ja surun että annoin kuopuksen tätinsä syliin ja heijasin esikoista sylissäni pitkään.
Joko 2,5 vuotias vaistoaa, että mummu ei enää niin olekaan kiinnostunut? Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?
Kun esikoisemme syntyi, hän oli mummun ja vaarin silmäterä. He kävivät meillä usein, ja me heillä. Kun mies vaihtoi työpaikkaa kauemmaksi, meidän vierailumme vähän vähenivät mutta edelleen lapsemme näki mummua ja vaaria, häntä syliteltiin, hänen kanssaan leikittiin jne. Lapsi niin nautti tästä.
Sitten miehen siskolle syntyi vauva, poika hänkin. Tämä lapsi on usein mummulassa ja saa paljon huomiota hänkin. Tämä ei haittaisi, ellei olisi niin, että meillä ei käy enää kukaan :O Kun toinen lapsemme syntyi keväällä, käynnit vähenivät vielä enemmän. Aikanaan oli paljon puhetta, että miehen isä tulee sen verran auttamaan keittiöremontissa (joka alkaa meillä pian) että vähän valvoo asioiden menevän oikein. Mummun piti tulla myös, mutta nyt sain hänen suustaan kuulla ettei hän ehtiä, eikä ehtiä "uhraamaan aikaansa meille".
Eilen olimme sukujuhlissa mistä tämä aloituksenikin oikeastaan sai kimmokkeen. Miehen vanhemmat tulivat juhliin meidän jälkeemme. Mummu tervehti sylissäni ollutta kuopusta ja minua nopeasti ja kun esikoinen juoksi häntä vastaan iloisena ja valmiina syliin, mummu halasi pikaisesti ja otti sitten miehen siskon lapsen syliinsä. Ja siinä lapsi oli koko vierailun ajan. Näin esikoisen silmissä sellaisen pettymyksen ja surun että annoin kuopuksen tätinsä syliin ja heijasin esikoista sylissäni pitkään.
Joko 2,5 vuotias vaistoaa, että mummu ei enää niin olekaan kiinnostunut? Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?