Anopista ja miehen veljestä

["maikku"]

Siis mua on alkanut hirveesti ottaa päähän anopin käytös. Miehen veli on aina ollut sellanen "kakara" kun vaan voi olla. On siis melkein 30v, eikä minkäänlaista vastuuta elämästään. Viikonloput biletetään, käydään äidin jääkaapilla syömässä, luottotiedot menneet, töissä ei käydä. Oli kyllä vakkari paikka, mut lähti menemään, kun ei kiinnosta. Aina on rahaa lainaamassa. Me ei olla aikoihin lainattu. Mutta siis, anoppi vaan jaksaa elättää poikaansa. Väliin käy meille valittamassa kuinka hänen rahansa on loppu, kun täytyy elättää tätä aikuista poikaansa. Mutta siis tämä tilanne, ei kumminkaa ole muka hänen itsensä syytä. Siis mä en tajuu miksi aikuista ihmistä paapotaan noi. Ymmärrän jos joskus on tiukkaa, mut sillon ei pitäisi olla varaa kaljaankaan. Ennen ajattelin, et on anopin asia jos haluaa tollaista vetelystä elättää, mut nyt on alkanut ottaa päähän, kun kumminki tulee meille huokailee, kun rahat on aina loppu. Siis miksi sitä rahaa täytyy sit antaa?? Olen monesti koittanut sanoa, että ei antaisi sitä rahaa. Mutta ei kuulemma voi olla antamatta, onhan se oma lapsi. Siis kyllä minäkin rakastan lapsiani, mutta koskaan en alkaisi aikuista ihmista elättämään. Varsinkaaan kun tietäisin, että siihen kaljaan kyllä löytyy rahaa.
Nyt oli vaan pakko purkaa tämä. Miehelle olen kanssa ihmetellyt tätä, mutta tuntuu aina menevän riidaksi, joten en ole enään ottanut puheeksi.

 

["nimetön"]

niitä on kuule näitä äitien poikia, joita äidit passaa varmaan koko ikänsä. Mun lasten isä muun muassa. Vaikkei rahallisesti ehkä, mutta käydään ruokakaupassa, pestään pyykit, käydään tiskaamassa. Ilmankos ei sitten asutakkaan enää yhdessä. Lapset ok, mutta olen tehnyt selväksi, että nelikymppistä lasta en ala paapoa ja minun ja lasten koti ei ole lasten isän lomakoti. Käväisee kerran viikossa makaamassa sohvalla. Omassa kotonaan illat menee maaten, telkkaria katsellen ja kaljaa juoden. Odotan, että koska tippuu tähän todellisuuteen. Välillä äitinsä sairasteli ja vähän alkoi aikuistua, mutta äitinsä tervehdyttyä on taantunut taas entiselle tasolle... Mä oon paljon onnellisempi asuessani vain lasteni kanssa. Eikä nuo mammanpojat sieltä helmoista tule ikinä pääsemään. Ymmärrän täysin ärsyyntymisesi : )