Anopista asiaa.

[pettynyt]

Juu, nyt seuraa sitten vuodatusta anopista... En vaan voi ymmärtää ja olis kiva tietää minkälaista muilla on.

Eli meillä siis anoppi ei ole juurikaan kiinnostunut meidän lapsista. Ei soita ja pyydä käymään, ei itse tule katsomaan meille lapsenlapsiaan. Joskus ehkä kerran kuussa käydään kyllä anopilla, mutta silloinkin mies soittaa ja kysyy josko voitais tulla käymään. Kaikista pahin on ollut se, että anoppi oli lupautunut hoitamaan esikoista kuopuksen synnytyksen ajaksi, niin petti lupauksensa päivää ennen käynnistystä ja ilmoitti lähtevänsä ruotsin risteilylle! Ja ketään toista hoitajaa ei sitten saatu niin jouduin sitten yksin synnyttämään.

Ja kyse ei siis ole siitä, että olettaisin että anoppi hoitais meidän lapsia, mutta kun olisi edes kiinnostunut! Mä en vaan jotenkin pysty käsittämään että mistä johtuu että asiat on näin. Itse olen mielestäni aina käyttäytynyt asiallisesti ja ystävällisesti anoppia kohtaan.

On vaan jotenkin niin pettynyt olo meidän lasten puolesta

 

[möhkylä]

Eli meillä toisinpäin, en tule toimeen hänen kanssaan, koska olisi meillä aina!!

 

[eräs]

kaikilla ei kiinnosta "toisten" lasten hoitaminen enää, ku on omat saanu jo aikuiseksi.. tosiasia, mut tympeä näin sanoa! haleja sulle kovasti!!

 

[v]

kaikilla ei kiinnosta "toisten" lasten hoitaminen enää, ku on omat saanu jo aikuiseksi.. tosiasia, mut tympeä näin sanoa! haleja sulle kovasti!!

mutta eihän ap olettanutkaan että anopista hoitaja pitäsi tulla.

ilkeä tuo on ku teki tuon risteily-jutunkin!

 

[Rupeli]

Joo meillä on myös minun anoppi sellainen että ei paskan vertaa välitä AINOISTA lastenlapsistaan. Eipä sillä ei se oo omistaankaan silloin aikanaan välittäny... Kahdesti vuodessa käy kun on lasten synttärit muuten ei näy pitkällä suorallakaan.

 

[ap]

Juu tosiaan ainoa kerta kun pyydettiin anoppia hoitamaan meidän esikoista ja silloinkin kävi noin Ja niinhän jo sanoin etten oleta hänen hoitavan, silloin vain oli ainoa vaihtoehto. Ja tiesi sen kyllä itsekin.

Kai tää asia täytyy vaan hyväksyä. Mun vaan alkaa oleen jo vaikee käyttäytyä ystävällisesti sitä kohtaan, kun tuntuu ettei edes meidän lapsista välitä. Ja ne käynnit siellä on aina mun puolelta pakkopullaa

 

[v]

kiva kuulla, että on muitakin. Mun anoppi on käynyt viimeksi katsomassa lapsenlapsiaan vuosi sitten. Välimatkaa on tosin 500m, mutta ei vaivautunut tulemaan edes lasten yhdistetyille synttäreille.

 

[vieras]

Toisaalta viileän asialliset välit on paljon parempi kuin mitä tilanne voisi pahemmillaan olla. Tuon tilanteen sietää hyvin, kun vain sopeutuu (meillä on anoppi on käynyt kyläilemässä kaikkiaan kolmisen kertaa reilun 15 vuoden aikana). Pahempaa olisi, jos anoppi sotkeutuisi ja puuttuisi joka asiaan, riippuisi pojassaan kiinni ja levittäisi perättömiä juttuja.

 

[tulin piipahtaan]

Niin... Meillä appivanhemmat ahistaa jatkuvalla vinkumisella että lapset pitäis viedä hoitoon sinne. Kun esikoisemme syntyi on heillä siitä asti ollut ihan täys varustus kotona (pinnasängyt, syöttötuolit, lelut, kaikki!!). Se on ahistavaa!

Aina kun kyläilemme siellä alkaa se päpätys, että nauttikaa, menkää, tehkää ja antakaa me hoidamme lapset. Että näin meillä. Ongelma tämäkin, mutta ymmärrän ap:ta. Olisin suruissani ja loukkaantunut tuosta. Nämä onkin kaksi ääripäätä.

 

[ap]

No meillä välimatkaa noin 15km, ja anoppi käy kyllä täällä kaupungissa ainakin kerran viikossa, eli ei oo kyllä siitä välimatkastakaan kiinni.

Jotenkin vielä sitten kun vertaan omaan äitiini, joka soittelee melkein päivittäin, kyselee lasten kuulumisia, pyytää vähintään kerran viikkoon käymään, leikkii lasten kanssa, ottaa aina välillä lapsia oma-aloitteisesti hoitoon... Niin ero on kyllä niiin suuri noiden kahden ihmisen välillä.

Mua loukkaa toi anopin käytös, tulee sellanen olo että omissa lapsissa on jotain vikaa

 

[Rupeli]

No meillä välimatkaa noin 15km, ja anoppi käy kyllä täällä kaupungissa ainakin kerran viikossa, eli ei oo kyllä siitä välimatkastakaan kiinni.

Jotenkin vielä sitten kun vertaan omaan äitiini, joka soittelee melkein päivittäin, kyselee lasten kuulumisia, pyytää vähintään kerran viikkoon käymään, leikkii lasten kanssa, ottaa aina välillä lapsia oma-aloitteisesti hoitoon... Niin ero on kyllä niiin suuri noiden kahden ihmisen välillä.

Mua loukkaa toi anopin käytös, tulee sellanen olo että omissa lapsissa on jotain vikaa

Muista se että se vika on anopin korvien välissä eikä missään muussa. Näin minä ainakin ajattelen miun anopista. :kieh:

 

[Rupeli]

No meillä välimatkaa noin 15km, ja anoppi käy kyllä täällä kaupungissa ainakin kerran viikossa, eli ei oo kyllä siitä välimatkastakaan kiinni.

Jotenkin vielä sitten kun vertaan omaan äitiini, joka soittelee melkein päivittäin, kyselee lasten kuulumisia, pyytää vähintään kerran viikkoon käymään, leikkii lasten kanssa, ottaa aina välillä lapsia oma-aloitteisesti hoitoon... Niin ero on kyllä niiin suuri noiden kahden ihmisen välillä.

Mua loukkaa toi anopin käytös, tulee sellanen olo että omissa lapsissa on jotain vikaa

Muista se että se vika on anopin korvien välissä eikä missään muussa. Näin minä ainakin ajattelen miun anopista. :kieh:

 

[Emme-Liina 37]

Halaus aplle! :hug: :hug:
Mulla on uskomattoman ihana anoppi, en jaksa koskaan lakata ihmettelemästä kuinka mukava on. Tänään anoppi kävi tytön kanssa Ähärissä eläinpuistossa. Ja aina muistaa jollain pienellä tuliaisella kun käy jossain (mun mielestä ei tarttis joka kaupunkireissulta tuoda). Niin ja anoppini ei ole edes tytön mummo...
Mulle tulee tuosta aina jotenkin vaivautunut olo ku lellii tyttöä noin valtavasti, en oo tuollaiseen tottunut...

 

[IamWeasel]

Niin... Meillä appivanhemmat ahistaa jatkuvalla vinkumisella että lapset pitäis viedä hoitoon sinne. Kun esikoisemme syntyi on heillä siitä asti ollut ihan täys varustus kotona (pinnasängyt, syöttötuolit, lelut, kaikki!!). Se on ahistavaa!

Aina kun kyläilemme siellä alkaa se päpätys, että nauttikaa, menkää, tehkää ja antakaa me hoidamme lapset. Että näin meillä. Ongelma tämäkin, mutta ymmärrän ap:ta. Olisin suruissani ja loukkaantunut tuosta. Nämä onkin kaksi ääripäätä.

Meillä on sama homma, kurjaa ja ahdistavaa tosiaan, tuntuu että saa vaan hampaita kiristellä kun siellä käy kylässä..

Mulla itselläni oli penskana äidin äiti ja isä sellaset isovanhemmat kuin "kuuluukin" olla, ei höösänneet tai puuttuneet meidän asioihin, mutta me saatiin joskus mennä yöksi ym kivaa. Isän isä ja sen vaimo asuivat taas melkein 500km päässä ja siellä käytiin muutamia kertoja vuodessa, mutta ei kyllä Ukki meidän lasten kanssa leikkinyt tai mitään, eikä varmasti koskaan soitellutkaan kuulumisia. Mutta ei sitä lapset ajattele, tai me ei ainakaan ajateltu. Ne oli niin kaukaisia ja melkein tuntemattomia ihmisiä, ettei niiden kiinostus meitä kohtaan mietityttänyt kyllä yhtään. Ne vaan oli ihmisiä siellä jossain joilla käytiin kylässä silloin tällöin, ei kärsitty asiasta

 

[vieras]

jännä miten anoppejaki löytyy niin ääripäitä näissä asioissa.. en uskalla edes ajatella pahemmin mitä se tulee olemaan ku vauva syntyy. siis ei saada varmaan hetken rauhaa omalle elämälle. ja lapsi pitäis varmaa antaa hänen mielestään jo kuukauden ikäsenä hoitoon hänelle.
Nyttekki loukkaantuu jos ei vaikka neljään päivään soiteta sille. Siis niiin rasittavaa. Ei ymmärrä kertakaikkiaan sitä faktaa että meillä on omakin elämä!!

 

[Mrs Nobody]

Nää on niin vaikeita asioita. Ite itken liian tunkeilevan anopin takia. Ennätys per päivä taitaa olla 5, siis kyläily kerrat. Lapset se veis itelleen joka päivä ja ihan lopullisesti. Mä ahdistun, kun tuntuu ettei oo mitään yksityisyyttä ja sen pitää kaikki meidän asiat tietää. Kun tähän keksis jonkun lääkkeen, niin hyvä ois. Ainut, minkä oon keksinyt, on pois muutto.

Mutta koitetaan jaksaa :hug: !

 

[ap]

Ihan itku meinaa päästä kun lukee toisten anopeista Mä ottaisin kyllä paljon ennemmin tuollaisen liikakin sekaantuvan anopin kuin tällaisen Ja kun toisaalta tuo anoppi on ihan kiva ihminen, mutta mä oon vain niin pettynyt siitä miten käyttäytyy meille ja meidän lapsille.