P
Paha olla
Vieras
Niinkin vähäpätöinen asia, kuin anopin ostamat lahjat, ovat nyt pahan mieleni syynä.
Anoppi on aina dissannut minua, toinen miniä on Ykkönen ja sen anoppi on tehnyt todella suorin sanoin hyvinkin selväksi.
Nyt sitten olen valitettavasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten anoppi ostelee miehen veljelle ja tämän vaimolle kalliita lahjoja, ja me emme saa mieheni kanssa edes jouluna mitään. Ei, en ole lahjojen perään tai määrittele sillä arvoa, mutta jotenkin kummastuttaa, että miehen veli ja tämän vaimo saavat kalliita lahjoja tuon tuosta, mutta meitä ei huomioida edes puhelinsoitolla, saatika että anoppi koskaan kysyisi minun kuulumisiani.
Elämme mieheni kanssa elämässämme muutosvaihetta, ja olemme tarvinneet tukea läheisiltämme. Minun vanhempani ja isovanhempani ovat auttaneet meitä niin taloudellisesti kuin olemalla muuten läsnä, mutta anoppi ei ole korvaansa lotkauttanut meidän elämämme suuntaan, eli tuollainen henkinen välinpitämättömyys on todella satuttavaa, vaikka toki toivoisin että myös anoppi pystyisi auttamaan taloudellisesti, edes vähän, kun tietää kuitenkin kuinka vaikeaa meillä nyt on. Eikä siis ole siitä kiinni, etteikö anopilla olisi varaa, sillä samaan aikaan kun me etsimme hukkuvan tavoin oljenkortta, anoppi törsää miehen veljeen ja tämän vaimoon rahaa.
Kyllä, kirjoituksestani paistaa varmasti katkeruus läpi, enkä ala sitä kieltää. Minuun sattuu se, että anoppi ei jostain syystä pidä minua millään tavalla arvokkaana ihmisenä, ja käyttäytyy kaikin puolin tökerösti minua kohtaan, ja samalla vähät välittää sitten pojastaankin.
Vaikka olen ystävällinen ja itseeni luottava ihminen, alkaa usko omaan minääni hiipua, tuntuu että anoppi on saanut minut täysin lannistettua.
Anoppi on aina dissannut minua, toinen miniä on Ykkönen ja sen anoppi on tehnyt todella suorin sanoin hyvinkin selväksi.
Nyt sitten olen valitettavasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten anoppi ostelee miehen veljelle ja tämän vaimolle kalliita lahjoja, ja me emme saa mieheni kanssa edes jouluna mitään. Ei, en ole lahjojen perään tai määrittele sillä arvoa, mutta jotenkin kummastuttaa, että miehen veli ja tämän vaimo saavat kalliita lahjoja tuon tuosta, mutta meitä ei huomioida edes puhelinsoitolla, saatika että anoppi koskaan kysyisi minun kuulumisiani.
Elämme mieheni kanssa elämässämme muutosvaihetta, ja olemme tarvinneet tukea läheisiltämme. Minun vanhempani ja isovanhempani ovat auttaneet meitä niin taloudellisesti kuin olemalla muuten läsnä, mutta anoppi ei ole korvaansa lotkauttanut meidän elämämme suuntaan, eli tuollainen henkinen välinpitämättömyys on todella satuttavaa, vaikka toki toivoisin että myös anoppi pystyisi auttamaan taloudellisesti, edes vähän, kun tietää kuitenkin kuinka vaikeaa meillä nyt on. Eikä siis ole siitä kiinni, etteikö anopilla olisi varaa, sillä samaan aikaan kun me etsimme hukkuvan tavoin oljenkortta, anoppi törsää miehen veljeen ja tämän vaimoon rahaa.
Kyllä, kirjoituksestani paistaa varmasti katkeruus läpi, enkä ala sitä kieltää. Minuun sattuu se, että anoppi ei jostain syystä pidä minua millään tavalla arvokkaana ihmisenä, ja käyttäytyy kaikin puolin tökerösti minua kohtaan, ja samalla vähät välittää sitten pojastaankin.
Vaikka olen ystävällinen ja itseeni luottava ihminen, alkaa usko omaan minääni hiipua, tuntuu että anoppi on saanut minut täysin lannistettua.
