ANOPIN KÄYTTÄYTYMINEN

ONKO KUKAAN SAANUT ANOPILTAAN LAHJAKSI TAI ONKO JOKU ANOPPI ANTANUT MINIÄLLEEN JOTAIN TÄLLAISTA.. NÄYTESAMPPOO,RIPSIVÄRI JA YVESROCHERILTA SAADUT ILMAISTOSSUT?? MITÄ TÄLLANEN LAHJA MIELESTÄNNE KERTOO?KUINKA PALJON SE ANOPPI ARVOSTAA LAHJAN SAAJAA? (ANOPILLA OLISI KYLLÄ OLLUT RAHAA OSTAA JOTAIN MUUTAKIN). MINÄ SAADESSANI TÄLLAISEN LAHJAN..HYVÄ ETTEN PILLAHTANUT ITKUUN ETTÄ NÄIN PALJONKO SINÄ MINUA ANOPPI ARVOSTAT! :'(

 

Vaikka anopillasi on rahaa hän voi olla huono sitä tuhlaamaan
Ole iloinen siitä mitä sait , koska kaikilla ei ole edes noin anteliasta anoppia
Ja jos asia vaivaa sinua kysy häneltä suoraan äläkä suotta murehdi asiaa
Ehkä anoppisi ei itse tarvinnut kyseisiä tavaroita vaan toimitti ne eteenpäin,sinä voit tehdä samoin

Tsemppistä syksyyn

 

voi kauhea kun minä olen tuolle vävyntekeleellekin jotakin saamaani ilmaiskamaa antanut... Olen pitänyt ihan luonnollisena samaan tapaan kuin tyttöni on saanut jotakin ihonhoitonäytettä mitä en itse voi käyttää. Miksi nakkaisin ne roskiin?????

 

Mun oma äitini voisi ihan hyvin antaa tollasen lahjan, vaikka harvemmin mitään siltä sankaan,edes näytepakkauksia. Joskus se on tyytyminen vähepään, no oman äidin olessa kyseessä on jo tähänikään oppinut olla odottamatta mitään erikoista.

 

Minun mielestäni läheiselle voi antaa ilmaiskamaa ajatuksella, että itselläni tällä ei ole käyttöä, mutta jottei menisi hukkaan niin annan toiselle, jolla tavara saattaa hyvinkin olla käyttökelpoista. Itse olen antanut äidilleni tällaista tavaraa. Vieraammelle sen sijaan ei tulisi mieleenkään antaa. Eli "epäilyttävien" lahjojen antaminen on mielestäni enneminkin läheisyyden osoitus kuin arvostuksen puutteen osoitus. Ja ei kai aikuiselle ole tarpeen antaa lahjoja ellei ole jostain isommasta merkkipäivästä kyse. Isovanhempia voi toki muistaa.

 

\

voi kauhea kun minä olen tuolle vävyntekeleellekin jotakin saamaani ilmaiskamaa antanut... Olen pitänyt ihan luonnollisena samaan tapaan kuin tyttöni on saanut jotakin ihonhoitonäytettä mitä en itse voi käyttää. Miksi nakkaisin ne roskiin?????

SAIN NÄMÄ NÄYTESHAMPOON,RIPSIVÄRIN,ILMAISTOSSUT ANOPILTANI JOULULAHJAKSI..MIEHENI SAI UUDEN TAKIN JA HOUSUT..TYTTÖNI SAI PALJON LELUJA..TUNTUI TOSI MUKAVALTA TÄLLAINEN LAHJA KUN ANOPPI EI EDES TUNNE MINUA OLLENKAAN(EI OLE HALUNNUT KOSKA POIKANSA OLISI LÖYTÄNYT SISKOSTANI PAREMMAN ITSELLEEN).

 

Joo, kyllä tuollaista ilmaiskamaa voi jollekin ANTAA, muttei ainakaan itselleni tulisi mieleen antaa lahjaksi, siis ihan pakettiin käärittynä. Tässä tapauksessa kun ei ole kyse siitäkään, että haluaa jollain muistaa, vaikka rahaa ei ole, kun muut kuitenkin ovat saaneet kunnon lahjoja.

 

Voi minulle on tullut tätä nimenomaan Yvesrocherin ilmaiskamaa eikä mitään muuta. Tiedän että se koskee, kun se on jatkuvaa, pakettiin laitettuna.

 

Eikö lahjan antamisessa ajatus ole tärkein? Miksi se haittaa sinua, jos antaja ei ole maksanut antamastaan lahjasta? Oletko niin materialistinen, että raha on tärkeintä sinulle?

Minusta olisi tärkeintä että lahja on saajalle hyödyllinen tai tarpeellinen tai tuottaa saajalle iloa. Minusta ei ole mitään väliä sillä, onko lahjan antaja maksanut siitä lahjasta, jonka antaa minulle. Ei haittaa, onko hän ostanut, valmistanut itse, tai saanut sen jostain ilmaiseksi.

Olen kyllä itse huomannut, että taidan olla ainoa, joka ajattelee näin. Olen itse joskus antanut lahjan, joka ei minulle maksanut. Lahjan saaja näytti pitävän siitä, kun sen sai. Myöhemmin oli varmaan saanut tietää, että se ei maksanut mitään minulle, vaan oli ilmaislahja, koska antoi sen takaisin. En voi ymmärtää, miksi lahjan pitäisi olla kallis tai maksaa antajalle, jos se on hyvä ja tarpeen tai hyödyllinen saajalleen.

Siis jos joku antaa minulle omalta pihalta lahjaksi omenan tai jotain omenoista tehtyä, vaikka sosetta, olen mielettömän onnellinen, kun minulla ei kerrostaloasukkaana ole omenapuuta. Lahja on hyödyllinen ja tarpeellinen ja tuottaa minulle iloa.ei minua haittaa, että antaja ei ole maksanut siitä, tai antaa jopa ylimääräistään.

Mutta en varmaankaan enää erehdy antamaan kenellekään mitään "ilmaista", oheislahjaa ym. koska siis olen huomannut, että jotkut ihmiset loukkaantuvat siitä. MIelestäni se on todella materialistista. Mielestäni juuri esim. vaippafirmojen tai pankkien oheistuotteet ovat yleensä parempilaatuisia kuin kauppojen tavara.

 

mitä itse oot antanu lahjaksi anopille?

 

\

mitä itse oot antanu lahjaksi anopille?

siinäpä se! On aika "hauskaa" kun anoppi tekee aina kaiken väärin ja anopin pitäisi tehdä niin ja näin ja harvoin mietitään voiko miniässä itsessä olla vikaa.
Sama juttu muuten esimies-alaisjutuissa. Aina valitetaan miten kakkamainen esimies on , tälläkin palstalla, mutta koskas mietitään mitä itse alaisena ollaan. nyt viimein onkin ilmestynyt joku kirja alaisena olemisen taidoista ja niiden oppimisesta. Ajattelinpa ihan mielenkiinnosta lainata sen joskus jos vaan kirjastoon tulee. Aina olenkin joissakin esimieskoulutustilaisuuksiss naureskellut että meitähän opetetaan olemaan hyvinä esimiehinä ja kohtelemaan alaisia oikein mutta koskas heille jotakin opetetaan. Saisi tulla oppiaineeksi kaikessa ammatillisessa koulutuksessa tai jopa jo lukiossa vai kuinka?

 

\

mitä itse oot antanu lahjaksi anopille?

ITSE ANNOIN PÖYTÄVALAISIMEN,SUKLAAKONVEHTEJA(ostin ihan kaupasta),KARJALANPIIRAKOITA(tein itse).

 

Tällaista kamaa voisin antaa toki muuten vain mutta en todellakaan jouluna kun muille ostettu kaupasta. Kyllä mullekin tulis tunne että näin moukkamaisella käytöksellä halutaan osoittaa jotain

 

Hei Sanna,
Ymmärrän, että sinusta tuntuu tosi kurjalta...otan osaa!!! Kuulun samaan kaartiin, eli näiden ilkeiden anoppien kohteeksi.
Me oltiin uusioperheemme kans viime tapaninpäivänä "kahvittelemassa" anoppilassa, niin johan maku kyläilystä meni poskelleen heti alussa. Anoppi jakoi lahjoja kaikille muille perheemme jäsenille (mies+ 3lasta), mutta mun kohdalla ilkeästi ilkkui, että hähäää...sinullepa ei olekkaan tänä jouluna mitään, miltäs tuntuu? Olin tuolloin raskaana, joten arvata saatat, että tunteet oli aika pinnalla. Mieheno sanoi heti äidilleen, miks hän näin tylysti käyttäytyy? Minä kun olen ollut aina se, joka on hänenkin äidilleen kortit äitienpäivänä ja jouluna lähetellyt+ muistanut lahjat ja puhelinsoitot.
Ilkeä-Anoppi nolostui, ja tarjosi mulle lohtariksi sellaista itse tehtyä kivipatsasta, josta aluksi kieltäydyin, mutta kun tyrkytti matkaan, niin pakkohan se oli ottaa (täällä hetkellä se koristaa meidän tuhkasankkoa).
Kun päästiin autoon, ja takaisin kotimatkalle, niin pillahdin itkemään....

Näimme seuraavan kerran loppiaisena, jolloin isovanhemmat tuli meille tapansa mukaan mitään ilmoittamatta kahville....sanoin suoraan, että tuntui tosi pahalta se tapaninpäivän kohtelu, että mitä pahaa mä olen tehnyt, että se käyttäytyy näin. Anoppini oli tietysti aivan hämmentynyt, ja ihmeissään, että mieten minä siitä olin voinut niin pahoittaamieleni.
Sanoin kuitenkin asiat suoraan, ja eipa rouvaa näkynyt meillä kevät talven aikana. Kertaakaan ei soittanut kevään aikana, miten raskauteni menee etc.
Vauvani syntymän jälkeen he kävivät pika-piaa tuomassa sairalaan kukat (vierailu korkeintaan 2 minuuttia) ja that`s it...ristijäisissä oli, mutta ei matroona tarjonnut minkäänlaista apua niiden valmisteluun ennen tai jälkeen. Istua lohnotti juhlissa, ja vaitti omia sairauksiaan.

Olenkin tehnyt sen linjauksen, että mitä vähempi olen tekemisissä hänen kanssaan, sen paremmat välit meillä pysyy. Lasten takia (meidän perheessä nyt 4 lasta; 2 biologista ja 2 mieheni edellisestä) yritän kestää ne pakolliset tapaamiset, mutta yhtään enmpää en aio tätä rouvaa hyysätä.
Minä olen ilmeisesti hänelle liian kova vastus, kun olen alusta pitäen sanonut omat mielipiteet, ja puolustanut miestäni, kun hän on sitä aiheettomasti mollannut. Mun mielestä mun appivanhemmat on ihan keskenkasvuisia "kakaroita", jotka eivät osaa arvokkaasti viettää eläkepäiviään, nyt kun siihen mahdollisuus olis. Mutta minulta ei heille mitään lohtareita tipu.
En tosiaankaan aio enää muistaa ja hyysätä! :kieh:

 

\

Hei Sanna,
Ymmärrän, että sinusta tuntuu tosi kurjalta...otan osaa!!! Kuulun samaan kaartiin, eli näiden ilkeiden anoppien kohteeksi.
Me oltiin uusioperheemme kans viime tapaninpäivänä "kahvittelemassa" anoppilassa, niin johan maku kyläilystä meni poskelleen heti alussa. Anoppi jakoi lahjoja kaikille muille perheemme jäsenille (mies+ 3lasta), mutta mun kohdalla ilkeästi ilkkui, että hähäää...sinullepa ei olekkaan tänä jouluna mitään, miltäs tuntuu? Olin tuolloin raskaana, joten arvata saatat, että tunteet oli aika pinnalla. Mieheno sanoi heti äidilleen, miks hän näin tylysti käyttäytyy? Minä kun olen ollut aina se, joka on hänenkin äidilleen kortit äitienpäivänä ja jouluna lähetellyt+ muistanut lahjat ja puhelinsoitot.
Ilkeä-Anoppi nolostui, ja tarjosi mulle lohtariksi sellaista itse tehtyä kivipatsasta, josta aluksi kieltäydyin, mutta kun tyrkytti matkaan, niin pakkohan se oli ottaa (täällä hetkellä se koristaa meidän tuhkasankkoa).
Kun päästiin autoon, ja takaisin kotimatkalle, niin pillahdin itkemään....

Näimme seuraavan kerran loppiaisena, jolloin isovanhemmat tuli meille tapansa mukaan mitään ilmoittamatta kahville....sanoin suoraan, että tuntui tosi pahalta se tapaninpäivän kohtelu, että mitä pahaa mä olen tehnyt, että se käyttäytyy näin. Anoppini oli tietysti aivan hämmentynyt, ja ihmeissään, että mieten minä siitä olin voinut niin pahoittaamieleni.
Sanoin kuitenkin asiat suoraan, ja eipa rouvaa näkynyt meillä kevät talven aikana. Kertaakaan ei soittanut kevään aikana, miten raskauteni menee etc.
Vauvani syntymän jälkeen he kävivät pika-piaa tuomassa sairalaan kukat (vierailu korkeintaan 2 minuuttia) ja that`s it...ristijäisissä oli, mutta ei matroona tarjonnut minkäänlaista apua niiden valmisteluun ennen tai jälkeen. Istua lohnotti juhlissa, ja vaitti omia sairauksiaan.

Olenkin tehnyt sen linjauksen, että mitä vähempi olen tekemisissä hänen kanssaan, sen paremmat välit meillä pysyy. Lasten takia (meidän perheessä nyt 4 lasta; 2 biologista ja 2 mieheni edellisestä) yritän kestää ne pakolliset tapaamiset, mutta yhtään enmpää en aio tätä rouvaa hyysätä.
Minä olen ilmeisesti hänelle liian kova vastus, kun olen alusta pitäen sanonut omat mielipiteet, ja puolustanut miestäni, kun hän on sitä aiheettomasti mollannut. Mun mielestä mun appivanhemmat on ihan keskenkasvuisia "kakaroita", jotka eivät osaa arvokkaasti viettää eläkepäiviään, nyt kun siihen mahdollisuus olis. Mutta minulta ei heille mitään lohtareita tipu.
En tosiaankaan aio enää muistaa ja hyysätä! :kieh:

kiitos viestistäsi..on kiva tietää että muillakin on tällasia anoppeja eikävaan minulla. sanoihan anoppini vielä että se oli viiminen lahja minkä tulen häneltä saamaan,kun kerroin miltä tuntui kun muut sai hienot lahjat.
minun anoppini ei tullut toisen lapseni ristiäiseen ollenkaan..olen miettinyt mikähän on syy kun sanoo että oli töitä silloin,mtta meidän tietääksemme kahviot eivät ole auki pyhäpäivisin(nuuku kuntosalin,uimahallin)