Annoin lapselleni väärän nimen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras

Noin vuoden ikäisellä lapsellani on nimi joka päättyy konsonanttiin. Lähes poikkeuksetta ihmiset nimen sanoessaan lisäävät i-kirjaimen loppuun, tyyliin Anton- Anttoni.

Minun korvaani särähtää joka kerta ja ärsyttää niin että melkeinpä korvista nousee savu ;)

Onneksi ei ole tämän suurempi murhe mutta ärsyttää silti!
 
Meillä samanlaista hommaa. Vieraammat ihmiset ei koskaan sano nimeä oikein ja nykyisin jos esittelen pojan jollekin, niin tuntuu että sanon nimen oikein hidastetun korostetusti, kas kun en jo ihan tavaa sitä.

 
Meillä lapselle haluttiin antaa suomalainen perusnimi juuri siksi, että kaikki osaavat kirjoittaa ja ääntää sen oikein eikä kukaan ole vielä lempinimeäkään hänelle keksinyt.
 
Kiva että joku ymmärtää ;) nykyään itse käytämme lapsesta lempinimeä jossa on yhden kirjaimen ero oikeaan nimeen. toivottavasti muutkin alkaisivat käyttää tätä nimeä ettei tarvitsisi kuunnella tuota kamalaa loppu-iitä! :D
 
Nooh. Meiän pihassa on sekä oskar että oskari. pieniä miehiä molemmat. Enkä mä ikinä yksinkertaisesti muista kumpi on i:llä ja kumpi ilman.

Sit sekin että vanhemmille ihmisille vaan on helpompaa sanoa se i sinne perään.
 
=) Minun poika on Iikka ja jos joku häntä erehtyy Ilkaksi puhuttelemaan saatikka Ileksi niin kyllä poika sen äkkiä korjaa. Ja vihasesti!
Iikka on Iikka eikä miksikään muutu. Se ei itse voi siteää lempinimiäkään ;)

Niin ja ku me luultiin et tuo on niin helppo nimi et sitä ei tarvi selitellä mut toisin kävi.
 
Meillä Niklas ja vieraat yrittää lyhentää Nikuksi tai Nikeksi. Poika ihmeissään et ketä puhutellaan. Itellä väliin vääntyy Nikolaiksi.
Meillä kahdella muullakin konsonanttiin loppuvat nimet. Ja kyllä osa sen i:n perään tunkee. Tai sitte väännetään ihan oma väännös niinkuin Niklakselle. Pääasia että ite tykätään nimistä ja käytetään sitä oikein. Vaikka kyllä tiedän perheitä joissa on suurimmalla osalla lempinimet mitä sitte käytetään. ite oon aika paljon lempinimiä vastaan (sen nimen kerran oon laittanu mistä tykkään niin ei sitä tarvi väännellä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tämätyttö:
Meillä lapselle haluttiin antaa suomalainen perusnimi juuri siksi, että kaikki osaavat kirjoittaa ja ääntää sen oikein eikä kukaan ole vielä lempinimeäkään hänelle keksinyt.

Niinpä.
Meilläkin on just suomalainen vanha perusnimi ja siitä kun jätetään se eka kirjain pois niin tulee toinen ( yleisempi kai ) perusnimi :/
Lempinimeä on hankala kyllä vääntää.
 
Me annoimme oikean nimen, mutta teimme sen virheen että nimi kirjoitetaan tuolla vihatulla c:llä.. isä ruotsinkielinen ja halusi näin. Niinpä pojallamme on nyt kai sitten lähiönimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
Me annoimme oikean nimen, mutta teimme sen virheen että nimi kirjoitetaan tuolla vihatulla c:llä.. isä ruotsinkielinen ja halusi näin. Niinpä pojallamme on nyt kai sitten lähiönimi.

No Nicoko se teillä on?
mä sanon mun serkun poikaa aina Jojeliksi (Joel ), en tiedä tykkääkö huonoa, mutta kun ei se maalaisen suuhun muuten istu.
 
Mä kiinnitin itse omaan nimeeni huomiota vasta sitten, kun kaikki luokkakaverit aikoinaan järestäin kirjoitti sen väärin. ..ihmettelin, että mistä se johtuu (tosin mun mummu kirjoittaa sen edelleen AINA väärin) ja totesin, että siltähän se nopeasti äännettynä kuulostaa.

Oonkin sitten oppinu sanomaan nimeni oikein S-E-L-K-E-Ä-S-T-I mutta siltikin saan vähän väliä kuulla olevani ...noh... jotain ihan muuta. :(

Niin ja nimi on ihan perussuomalainen nimi, jossa ei ole yhtään vierasta kirjainta, äännettä, kirjoitusasua tms. "Hauskaa" onkin se, että se, miksi se väännetään väenväkisin on semmoinen, jonka kirjoitusasu rikkoo suomen kirjoitus"sääntöjä".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liinuska74:
Alkuperäinen kirjoittaja fjonga:
jotku vanhemmat ihmiset sanoo meidän mikaelia miikkaeliksi :laugh:

Mun sukulaisen poika on Michael ja se sanotaan miikkael ja lempinimenä miska. Vieraammat miettii tovin, mishaeliksikin on kutsuttu! :laugh:

Mun sukulaispoika on ihan oikeastikin Miikkael. :)

Oon myös miettiny, että jos omalle pojalle antaisin, antaisin ihan tarkoituksella Miikkael.
 
ja ihme kyllä ainoa joka toistaiseksi väen väkisin vänkää i-kirjaimen sinne perään on savolainen 75-v. kummitätini, mutta en jaksa siitä päänsärkyä ottaa. Vanhan ihmisen ei ole niin helppo tälläisiä 'uusia' nimiä lausua.
 
Minuu ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset vääntää pojan nimen Pyrtsiksi :kieh: Itselle tulee mieleen lähinnä elämän ehtoo puolella oleva vahvasti alkoholisoitunut puliukko koko pyrtsi sanasta :snotty:
 

Yhteistyössä