Anna Wahlgrenin lapsikirja? Kukaan lukenut?

[Nelle-e]

Olen lukenut jotain tuosta ko. opuksesta. Millainen on? Onko kiinnostavaa luettavaa?

 

[äiskä]

joo jos kiinostaa lukea täysin sekopää akan typeristä valinnoista koostuvaa elämänkertaa. typerällä tarkoitan sitä et kuka nyt tekis semmosen kakarakatraan yh:na? ehkä siinä jotain ihan hyviäkin käytännön vinkkejä mut ne kyl normaali ymmärtää maalaisjärjelläkin, et ei tarvitse vaivautua lukemaan. makunsa kullakin.

 

[tossuliini]

Mulla on se kirja ja saa sen omakseen postikuluja vastaan.

 

[äitiliini -65]

Esikoisen odotusaikana ( 22-v sitten ) tuli luettua ja aika omituista luettavaa oli jo silloin.

 

[Nelle-e]

joo jos kiinostaa lukea täysin sekopää akan typeristä valinnoista koostuvaa elämänkertaa. typerällä tarkoitan sitä et kuka nyt tekis semmosen kakarakatraan yh:na? ehkä siinä jotain ihan hyviäkin käytännön vinkkejä mut ne kyl normaali ymmärtää maalaisjärjelläkin, et ei tarvitse vaivautua lukemaan. makunsa kullakin.

Miksi sekopää? Saiko kaikki lapset yh:na? Kuulostaa melko erikoiselta! Luin vaan toisaalta, että siinä on jotain erilaisia näkökulmia tms.. Yhtäkään kasvatusopasta en ole aiemmin lukenut, mutta nyt alkoi kiinnostaa, että mitä kummaa siellä sitten on.

 

[fanta]

Ainoa lastenkasvatusuopas jonka neuvoja olen vartavasten ollut noudattamatta, jos nyt muittenkaan ohjeita kovin vakavasti olen ottanut =) Olin kyllä ennen lasten saamista sellaisen hankkinut, mutta lainasin sen, enkä kysellyt perään.

 

[Nelle-e]

Kertokaa vähän millaisia ne neuvot on.. Siis jotain ihan älyttömiäkö?

 

[fanta]

Kertokaa vähän millaisia ne neuvot on.. Siis jotain ihan älyttömiäkö?

Minä en kauhean hyvin muista enää, mutta se tyyli ei vedonnut minuun ollenkaan. Siinä oli minusta sellaista fanaattisuutta, jolle en lämmennyt. Vähän samanlaista kuin tällä palstallakin; jos kerran meillä tämä onnistuu ja toimii, niin kyllä sen PITÄÄ toimia ja onnistua kaikilla muillakin! Piste!

 

[leijona76]

Kertokaa vähän millaisia ne neuvot on.. Siis jotain ihan älyttömiäkö?

Minä en kauhean hyvin muista enää, mutta se tyyli ei vedonnut minuun ollenkaan. Siinä oli minusta sellaista fanaattisuutta, jolle en lämmennyt. Vähän samanlaista kuin tällä palstallakin; jos kerran meillä tämä onnistuu ja toimii, niin kyllä sen PITÄÄ toimia ja onnistua kaikilla muillakin! Piste!

Vähän tollanen kuva mulle jäi kirjasta kun kaveri esitteli meille kirjan nukkumisniksejä jotka heidän vauvalleen toimivat (syötä täyteen, iske vaunuun ja heijaa uneen). Meillä on kokeiltu aivan kaikki tuloksetta ja ihmetys oli suuri kun sanottiin ettei nuku sittenkään. Mutta kyllä tota asennetta tapaa muutoinkin että kun mun vauvani niin muutkin...

 

[äiskä]

parhaiten jäänyt mieleen imetyshommelit siitä kirjasta. oliko se nyt kolmen vaiheen imetys nimeltään, muistaakseni? mulla kirjan lukemisesta aikaa n. 5 vuotta. jossain kellarin aarteiden joukossa lojuu edelleen.

 

[pirullinen emäntä]

luin ja raivostuin ei kyllä meille sopiva opus ollenkaan....

 

[Bouli]

Minä sain sen esikoisen odotus aikana mutta en ole koskaan sitä edes avannut vaan tuolla se on kaapissa.

 

[Miuku-Mauku]

Oon lukenut, ja aika omituista luettavaa... Mutta kannattaa vilasta.

 

[Vieras]

Mäkin sain sen lahjaksi esikoista odottaessa. Se jäi mieleen, että siinä sanottiin, että lapsen pitää saada mm. koluta kaapit rauhassa - vaikka roskis tyhjentää uudestaan ja uudestaan lattialle. Kyllä se ajan myötä kyllästyy ja unohtaa sen homman sitten. Ei -sanaa ei saa siis käyttää. Kyse oli muistaakseni sen ikäisestä lapsesta, joka eka kerran oppii itsenäisesti tutkimaan kotia vähän tarkemmin...

En kyllä osannut hillitä itseäni, kun roskiksen kimppuun kävi muksu... Kyllä "ei" tuli sanottua ja siirettyä lapsi pois sieltä.

 

[hiirimatto]

Kyllä se jossain kaapissa pitäisi olla tallessa. Sain sen, kun aloin odottamaan. Luin, mutta en tainnut noudattaa ohjeita. Oli siellä muutama ihan hyväkin ohje.

 

[umbrella-]

Mä luin sitä esikoisen vauva-aikana ja kyllä ihan pidin kirjasta. Fanaattisuutta siinä en huomannut tai en lukenut sitä sillä tyylillä vaan lähinnä mielenkiinnosta ja osan neuvoista omaksuin itselleni ja toiset taas suodatin.

 

[Lukemisen arvoinen]

Olen lukenut jotain tuosta ko. opuksesta. Millainen on? Onko kiinnostavaa luettavaa?

On hyvä kirja ja sen mukaan olen aika pitkälti omani kasvattanut ja ihan täysipäisiä noista on tullutkin! Tykkään jsut siitä Annan napakkuudesta ja napakka olen itsekin!

 

[Äiti]

Mä luin sitä esikoisen vauva-aikana ja kyllä ihan pidin kirjasta. Fanaattisuutta siinä en huomannut tai en lukenut sitä sillä tyylillä vaan lähinnä mielenkiinnosta ja osan neuvoista omaksuin itselleni ja toiset taas suodatin.

Kaverin lapset ovat aina käyttäytyneet hinosti ja kysyin neuvoa.. Iski tämän kirjan käteen kun odotin esikoistani. Pidin kirjan "tiukoista" säännöistä, jotka tukevat omaa kasvatusajatustani ( kova kuri ja paljon rakkautta). Esikoisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia nukkumisen, syömisen, tottelemisen kanssa.. ja joitakin kirjan neuvoja noudatin pilkun tarkasti, jotkut annoin mennä ohi.
Nyt suosittelen kirjaa muillekkin, jotka ovat sitä mieltä, että "meidän talossa määräävät aikuiset, EIVÄT lapset. Niin ja tärkeää näiden päätösten osalta on tietenkin ollut, että keskustelemme mieheni kanssa yhdessä, ennen kuin otamme uuden tavan käyttöön ja molemmat noudatamme sitä!

 

[HoitoonVaan]

Sain sen työkavereilta lajaksi kun jäin äitiyslomalle. Silloin tällöin sitä silmäilen ja sovellan omien ideologioiden mukaan. Ei kai mitään kirjaa tartte sanasta sanaan noudattaa Ihan hyviä vinkkejä joista osa on toiminut, osa ei, ja osaksi ihmettelen kyseistä naista mutta monesti hauskaa luettavaa.

 

[myy]

Suosittelen lukemaan ja ottamaan käyttöön vinkit jotka omalla kohdalla tuntuvat toimivan ja jotka tuntuvat järkeville.

 

[vieras]

Mä luin sitä esikoisen vauva-aikana ja kyllä ihan pidin kirjasta. Fanaattisuutta siinä en huomannut tai en lukenut sitä sillä tyylillä vaan lähinnä mielenkiinnosta ja osan neuvoista omaksuin itselleni ja toiset taas suodatin.

Kaverin lapset ovat aina käyttäytyneet hinosti ja kysyin neuvoa.. Iski tämän kirjan käteen kun odotin esikoistani. Pidin kirjan "tiukoista" säännöistä, jotka tukevat omaa kasvatusajatustani ( kova kuri ja paljon rakkautta). Esikoisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia nukkumisen, syömisen, tottelemisen kanssa.. ja joitakin kirjan neuvoja noudatin pilkun tarkasti, jotkut annoin mennä ohi.
Nyt suosittelen kirjaa muillekkin, jotka ovat sitä mieltä, että "meidän talossa määräävät aikuiset, EIVÄT lapset. Niin ja tärkeää näiden päätösten osalta on tietenkin ollut, että keskustelemme mieheni kanssa yhdessä, ennen kuin otamme uuden tavan käyttöön ja molemmat noudatamme sitä!

Meilläkin aikuiset määräävät. Mutta selväjärkiset tavalliset aikuiset. Eivät 17 eri-isäisen lapsen yh:t tai ruotsalaistaustaisen feminismin läpikyllästämät aikuiset. Kirjan mukaanhan puolivuotias vauva vahingoittuu, jos hän ei näe äitinsä osallistuvan yhteiskunnalliseen toimintaan tai työelämään, hänelle ei voi kehittyä tervettä itsetuntoa, kun hän ajattelee vanhempiensa luopuneen maailmasta hänne vuokseen - hei haloo! kyllä minä monesta kissanrisiäisestä vauvan takia luovuinkin. Ja kenelle minä altruistista rakkautta osoittaisin jos en lapselleni ja puolisolleni.

Kieltää pitäisi koko kirjan myynti. Varsinkaan väsyneille, epävarmoille äideille ei saisi edes vilauttaa.

 

[myy]

Meillä kyllä lapsi VIIHTYY ja on HYVÄNTUULINEN kun saa seurata kotitöitä tms. eli ei sillä kirjan neuvolla tarkoiteta sitä että äiti menee kodinulkopuolelle töihin vaan sitä, että aikuiset antavat lapselle mallia, kuinka maailmassa toimitaan ja kuinka lapsi siihen saa osallistua. Eli meillä siivotaan, tiskataan jne. kun lapsi hereillä, kun nukkuu, loikoillaan toimettomana sohvalla tms. Ja hyvin toimii. Lapsen osallistuminen tapahtuu tietysti lapsen ehdoilla: joko seuraa sivusta tai sitten osallistuu sillä tavalla kuin taidot antaa myöten. Sotkua tietysti tulee mutta taidot kasvaa pikkuhiljaa.
Lapsi ei ole maailman napa eikä päätä, mitä tehdään jne. Lapselle luo turvaa se että vanhemmat ohjaavat ja näyttävät mallia.

 

[vieras]

Meillä kyllä lapsi VIIHTYY ja on HYVÄNTUULINEN kun saa seurata kotitöitä tms. eli ei sillä kirjan neuvolla tarkoiteta sitä että äiti menee kodinulkopuolelle töihin vaan sitä, että aikuiset antavat lapselle mallia, kuinka maailmassa toimitaan ja kuinka lapsi siihen saa osallistua. Eli meillä siivotaan, tiskataan jne. kun lapsi hereillä, kun nukkuu, loikoillaan toimettomana sohvalla tms. Ja hyvin toimii. Lapsen osallistuminen tapahtuu tietysti lapsen ehdoilla: joko seuraa sivusta tai sitten osallistuu sillä tavalla kuin taidot antaa myöten. Sotkua tietysti tulee mutta taidot kasvaa pikkuhiljaa.
Lapsi ei ole maailman napa eikä päätä, mitä tehdään jne. Lapselle luo turvaa se että vanhemmat ohjaavat ja näyttävät mallia.

Kyllä siinä mun mielestä potkitaan äitejä pois kotoa. Eipä sillä, lähdinhän itsekin aika aikaisin. Ja sitten huvitti se kohta, missä kuvailtiin lapsen päivärytmiä. Oli syömistä ja leikkimistä ja sitten se teki isän kanssa Tärkeitä Aikuisten Asioita, kun isä opiskeli. Se oli hyvin tärkeää lapsen kehitykselle. Juu. Onhan se. Mutta tällaisia jos alkaa sanasta sanaan pitää ohjenuoranaan, niin huhhuh. Ja hihhuh.

 

[Mari -76]

Mun mielestäni kirja on lähinnä kaunokirjallinen opus, lueskelin sitä jo lukioikäisenä huvikseni ja luin kannesta kanteen kymmenen vuotta ennen kuin edes olin ensimmäistä kertaa raskaana. Mun mielestäni kirjan idea on lähinnä tukea vanhemman omaa itseluottamusta ja luottamusta omaan terveeseen järkeen. Tyyli on vähän annaleenahärköstä, eli aika kärkevää mutta viihdyttävää. Jotkut kirjan neuvot ovat jo vähän vanhanaikaisia, mutta osa on ihan käyttökelpoista kamaa.

Minulle kirjasta tekee uskottavan myös se, että Wahlgren uskaltaa kertoa siinä myös epäonnistumisistaan ja omasta rikkinäisyydestään. Nostan kyllä naiselle hattua moisen lapsikatraan kasvattamisesta. Hänellä itsellään on lastenkotitausta ja lapsilla on eri isiä. Minusta se tuo hänen neuvoilleen uskottavuutta verrattuna johonkin hyvintoimeentulevaan täydelliseen perheenäitiin.

 

[Ihmettelijä]

Minusta on vallan mielenkiintoista ja opettavaista lukea kaikenmoista kasvatuksen ja elämisen tueksi. Mutta vain tueksi ja oman ajattelun laajentamisen tarkoituksessa. Näissä lastenkasvatuskirjojen maailmassa kun tuppaa usein sekä kirjoittajalla, että lukijalla olevan mielessä jokin yksittäinen kikkakonsti, tai aina-toimiva -toimintamalli. Wahlgren on uskottava omassa elämässään ja kasvatuksessaan, mutta on ihan turha varmaan kuvitella että esim. hänen syötä-lapsi-tuppitäyteen-ja-laita-nukkumaan -konsti toimii aina jokaiselle.

Sama juttu kuin kasvatuskirjoissa, on ihan normielämän äitikeskusteluissa: usein keskustelu vaikka soseiden syömisestä tai imetyksestä menee ohjeiden antoon tai vertailuun, kun se mitä kaikki me tarvitsisimme olisi ihan neutraalia keskustelua valinnoista ja tuntemuksista. Tietysti itselläkin on korva viritetty turhan tarkaksi tulkitsemaan toisten keskustelu ohjeistukseksi (vrt. anopit ja isomummot=) )

(Ja luin hänen Lamaze-tekniikkaharjoituksia aivan tosissani, ja pitkittyneessä synnytyksessä kiitos sain ja halusin kaikki kivunlievittäjät ja lisääkin olisin ottanut En kuitenkaan koe että olisin epäonnistunut synnyttäjä.)