Analysoinko vaan liikaa vai..? Kummallinen tunne/olo riidan jälkeen..

["vieras"]

Hyvät ihmiset jos vaan voitte hoitakaa parisuhteenne oikeasti kuntoon ennen kun saatte lapsia..

Meillä siis on "aina" ollut jotain ongelmia suhteessa. Lasten myötä,kun ollaan yritetty opetella riitelemään "lapsiystävällisemmin",niin pienetkin ongelmat ym helposti kasautuu ja patoutuu ja sitten joskus räjähtää vähän turhan herkästi. Kuten tänään. Pitkin päivää mua ärsytti tietyt asiat (mm miehen tapa toimia tietyissä tilanteissa) enemmän ja enemmän. Lopulta "räjähdys" sitten tuli. Sanoin miehelle yhdestä asiasta jolloin hän (oli myös ollut päivän aikana ärsyyntynyt muhun,luultavasti koska ärsyyntymyksessäni tiuskin ym hänelle)suuttui,heitti ruokansa lautasineen päivineen tiskialtaassa olleeseen isoon kattilaan ja muuta ruokatavaraa paiskas samaan suuntaan niin että "aterinteline" (siis sellanen muovinen mihin käsinpestyt veitset ym laitetaan kuivumaan) kaatui tiskialtaaseen. Samalla mies huusi mulle,ei hirveän kovaa eikä pitkään mutta todella vihaisesti. Lapset (3v ja vauva) tietysti pelästy ja alko itkeä -> mies poistui keittiöstä,minä jäin lapsia lohduttamaan..hetken päästä normaali puhevolyymilla mutta vihaiseen äänensävyyn käyty lyhyt riita jota vauva ei edes noteerannut,3v katsoi totisena. Lopuksi mun lyhyt "yksinpuhelu" miehelle korostetun rauhallisella äänellä. Tän jälkeen ei olla vaihdettu sanaakaan. Tästä on nyt siis vajaa 3h aikaa..

Yleensä mulla on riidan jälkeen joko paha mieli (harmittaa,itkettää) tai suuttumus vaan jatkuu,mutta nyt mulla on jotenkin ihan tyhjä olo. Tiedän että asian käsittely on pahasti kesken mutta ei vaan kiinnosta. Vähän tuntuu siltä että nyt on ylitetty joku raja ja paluuta takas ei ole mutten osaa kuitenkaan tehdä mitään.. "Yksinpuheluni" lopuksi pyysin anteeksi ja selitin asiani,joten en koe että mulla olisi anteeksipyydettävää. Jollain tasolla odotan miehen anteeksipyyntöä mutta toisaalta taas.. mitä se hyödyttää? Enemmän haluaisin että mies pyytää käytöstään anteeksi pojaltamme ja selittäisi hänelle toimineensa väärin..

Kiitos.

 

["joku"]

muuta en osaa sanoa kuin että mulle tuollainen tyhjä olo on kertonut sitä että tavalla tai toisella tulin alistetuksi riidan aikana.

 

["vieras"]

[QUOTE="joku";27829003]muuta en osaa sanoa kuin että mulle tuollainen tyhjä olo on kertonut sitä että tavalla tai toisella tulin alistetuksi riidan aikana.[/QUOTE]

Ok.. Miten oot jatkanu siitä? Siis jos olet tullut alistetuksi niin miten olet selvittäny asian riitakumppanin kanssa?

 

[Joxu]

Meilläkin on joskus tollasia riitoja. Riidellään harvoin miehen kanssa ja itse riitatilanteet on molempien räiskähtelyä, puolin ja toisin. Meillä tytär yleensä hiljasena seuraa vieressä ja pyritään tekemään aina sovinto, niin, että tytärkin näkee tämän tilanteen. Keskustelen tyttären kanssa ja selitän hieman tilannetta, riidan jälkeen. Auttaa jotenkin itseäkin tuo keskustelu ja tulee ymmärrettyä tilannetta paremmin. Mies saattaa sovinnon teon jälkeen vielä mököttää ja hieman tiuskia, joten sillon annan tilaa. Itekkin tarvitsen riidan jälkeen muutaman tunnin, että rauhotun. Sillon myös yleensä pääsee itku ja sen jälkeen olen hyvin väsyny.

Tyhjä olo katoo kyllä, viimeistään huomenna olosi on varmaan parempi. Riidan aikaan ihminen menee stressi tilaan, joillakin tulee toi takki tyhjänä olo riidan jälkeen, joillain tulee päänsärky, mulla itselläni väsymys ja saattaa sen jälkeen olla vähän synkkä mieliala. Seuraavana päivänä yleensä ollu ihan oma itteni ja ollu kevee olo.

Eli lähtee stressi laukeemaan, niin tulee tyhjä/kummallinen olo. Koittakaa tehdä sovinto, että myös lapset sen näkevät, luo turvaa kuitenkin. Kunnon yöunet selkiyttää ja huomenna varmasti parempi olo sulla ap . Riidat kuuluu elämään ja parisuhteeseen, ne puhdistaa ja kasvattaa teitä yhteinäisksi. Toki ois aina hyvä jokaisen kiinnittää huomiota omalla kohdalla siihen miten ja kuinka riitelen? Miten se vaikuttaa ympärillä olijoihin?