AMK kesken ja raskaana. Onko muilla kokemuksia?

Eli, tällaista uhkarohkeaa tekoa ollaan miehen kanssa mietitty. Itse olen nyt toista vuotta amk:ssa, kaiken kaikkiaan pitäisi 4 vuodessa olla läpi. Syksyllä kun aloitan niin olen saanut tasan puolet opinnoista käytyä.

Mutta olisi tarkoitus alkaa yrittämään nyt lasta, joka sitten toivon mukaan syntyisi ensi vuoden keväällä. Ja silloinhan opinnot vähän kärsivät.

Olen suht optimistinen tämän asian suhteen, olen aika helpolla päässyt tuossa koulussa kursseja läpi tähänkin asti, ja jotenkin olen ajatellut ettei ne viimeiset pisteet nyt niiiiiin hankalia olisi saada, vaikka olisikin vauva mukana elämässä.

Mutta onko muilla kokemuksia asiasta?

Onko esim. onnistunut käydä muutamia kursseja kerrallaan (4-8 h viikossa) niin että on pieni vauva mukana? Jos siis on hyvin käyttäytyvä ja hiljainen vauva! Tietysti asiaa pitäisi koulusta kysyä, mutta ajattelin nyt vain kysäistä että onko muilla onnistunut tällainen?
Olen myös ajatellut jos koulu ehkä suostuisi siihen että tekisin joitain kursseja iltakoululaisten/virtuaalikoululaisten kanssa, mutta sekin nyt on vähän niin ja näin, paljon varmaan oposta ja muista päättäjistä kiinni.

Olen tässä vähän laskeskellut, että opintopisteitä jäisi 80-90 kaikista 240 pisteestä, ja näistä 15 on opinnäytetyötä.
Onko ihan hullua jättää noin kesken koko homma?? Kuitenkin noin muuten nyt olisi meidän perheen elämässä täydellinen hetki hankkiutua raskaaksi.

Onko muuten kenelläkään kokemusta siitä että on ollut opiskelupaikka 7 vuotta ja koulu ns. potkii pihalle. Onko ollut helppoa päästä takaisin ja saada käydyt kurssit hyväksiluettua?

 

Itse sain 2 lasta opintojn aikana (2 ennestään,erityislapsia), enkä kyllä suosittele kenellekän. Kyllähän jatkamaan pääsee, mutta kurssikaverit vaihtuu joka kerta.
Äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla ei saanut merkata suorituksia, eli ei voinut opiskella eteenpäin, koska olin ilmoittautunut poissaolevaksi ettei opiskeluaika kuluisi. Opinnäytetyö oli ainut, jota pystyi tekemään, ja teinkin sen kuopuksen äitiysloman aikana. Sitten katkesi opintoaika, ja jäin rehellisesti kotiin hoitamaan lapsia ja äitiäni. Hain sitten uudestaan kouluun kun tuntui hyvältä, ja sain 183 opintopisteestä hyväksiluetuksi 150, loput tein puolessatoista vuodessa (perheen ehdoilla) ja valmistuin, ja koska olin työskennellyt samaan aikaan ,sain puolessa vuodessa vakipaikan "omalta työpaikaltani".

On vaikea tehdä ryhmätöitä kun aloittaa aina uusien tyyppien kanssa ja lapset sairastelee, mutta valmistuinhan minäkin

 

Minä sain ensimmäisen lapseni kesken AMK opintojen. Olin poissa koulusta 1,5v ja jatkoin seuraavan ikäluokan mukana valmistumiseen asti. Sain aiempien opintojen perusteella jotain korvaavuuksia ja tein ylimääräisiä suorituksia niin valmistuin tosiaan lopulta vain vuoden myöhemmin. En olisi jaksanut pienen kanssa heti suoraan jatkaa. Enkä itseasiassa jaksanut käydä koulua sinne laskettuun aikaankaan asti, kun oli terveysongelmia raskaudesta johtuen.

Voihan sitä haaveilla että tekee siinä lapsen kanssa opintoja ja valmistuu ajallaan, mutta todennäköistä se ei ole. Joudut ottamaan huomioon sen, että kaikkea voi sattua. Itse en ottaisi vauvaa mukaan tunneille, en pystyisi täysin keskittyä itse silloin opiskeluun ja lisäksi se on mielestäni epäkohteliasta muista opiskelijoita ja opettajaa kohtaan. Tämä on vain minun mielipiteeni ja muistan että täällä on aiemminkin tästä aiheesta keskusteltu. Ainahan voit tietysti kysyä opettajalta ja muilta opiskelijoilta sopiiko se heille.

Raskaus ja äityisloma ovat sellaisia asioita, joiden takia on oikeus automaattisesti saada lykkäystä opinnoissa. Eli pitäisi olla aivan läpihuutojuttu että voit ottaa välivuoden.

Onhan se opiskelu raskaampaa pienen lapsen kanssa, sitä ei voi kieltää. Mutta kyllä se onnistuu jos niin haluaa.

 

I
Äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla ei saanut merkata suorituksia, eli ei voinut opiskella eteenpäin, koska olin ilmoittautunut poissaolevaksi ettei opiskeluaika kuluisi.UOTE]

Höh, toihan on ihan tyhmää :|
Tosin ehkä opettajien kanssa saa jotenkin sumplittua tuonkin, niin että epävirallisesti käy ne kurssit silloin kun voi, ja saa ne numerot sitten heti kun on välivuosi ohi.
Ainakin opettajat on meidän luokan lusmuille antanut valenumeroita vaikka ovat hylsyjä saaneet jottei kela olis niskassa kiinni. Minusta se kuulostaa vähän pahemmalta huijaukselta kuin tämä minun suunnitelma

Itseäni ei haittaa että opiskelutoverit vaihtuvat jne. Olen aika epäsosiaalinen tapaus, ja olen aika erakkona tuota koulua tähänkin asti käynyt. Kaikki mahdolliset ryhmä- ja parityöt joita on saanut yksin tehdä, olen myös tehnyt yksin.

Pakolliset ryhmätyöt on sitten mennyt muiden "jämäopiskelijoiden" kanssa, jotka oikein mielellään tekee ne työt virtuaalisesti jokainen omalla koneella kotona, ei mitään hölmöjä ryhmätöitä jonkun kotona tms.

Niin, onhan se tosiaan epäkohteliasta. Mutta ajattelin että JOS on hiljainen vauva, niin voisi ehkä sen jonkun aikaa joillain kursseilla harvakseltaan käydä. Ei sen pitäisi ketään haitata, paitsi ehkä elämäntapavalittajia. Mutta tosiaan, ehkä se on vain utopiaa.

 

Ja siis syy siihen miksi minua alkaa jo polttamaan tämä asia on se, kun ei oikeasti voi tietää miten helppoa tai hankalaa se raskaaksi tuleminen ja vauvan saaminen on.

VOI tietysti mennä niin että tärppää tässä kuussa ja on nyytti sylissä jo tammi-helmikuussa.
Mutta sitten taas jos jää odottamaan että opinnot on ohi, niin olisin jo 29v. Ja sitten jos huomaisikin että onkin hankala tulla raskaaksi, tai keskenmenoja tulee monta peräjälkeen tms. niin sitten vasta harmittaakin ettei tullut aloitettua yrittämistä ajoissa. Kuitenkin haluaisin olla ns. nuori äiti.

 

Mun mielestä lapsen saaminen kesken opintojen on fiksua erityisesti nyt, kun suomessa on niin paljon työttömyyttä. Ajoitat sitten valmistumisen niin, että valmistut juuri ennen kuin haluat palata työelämään. Vastavalmistuneena olet tuoreimman tiedon omaava freesi tulokas työnhakijoiden joukossa - sen sijaan että olisit valmistunut ja sen jälkeen ollut työttömänä ja mammalomalla parisen vuotta.

Itselläni jäi AMK tutkinto aikanaan kesken kun menin työhön ja jouduin anomaan lisäaikaa opintoihin kun en halunnut että koko tutkinto jää roikkumaan. Lisäaika-anomukseen laitoin että pyydän huomioimaan että opiskelen äitiysloman ohessa ja sain siis tuplasti normaalin määrän lisäaikaa lopuille opinnoille. Itse olen läsnäolevana opiskelijana äitiysloman ajan. Ja uskon kyllä saavani muksun hoitoon siksi aikaa kun käyn koululla (pääasiassa mieheni voi hoitaa homman, mutta tarvittaessa myös isovanhemmat). Lisäaikaa oli helppo anoa, ja äitiys on perusteltu syy opintojen venymiselle.

Mielestäni AMK opinot saa suoritettua nopeastikin, joten sinuna pyrkisin suorittamaan kurssit mahdollisimman loppuun jo raskausaikana ja mieluusti saattamaan päättötyöprosessinkin aluille ennen mammaloman alkua. Voit ehkä myös vaihtaa tavoitetta täydellisestä suorityuksesta rivakkaasti eteneviin suorituksiin.

 

Lisään vielä, että munkaan mielestä ei ole fikusa ottaa lasta mukaan tunneille / luennoille. Ryhmätyösessioon ja kirjastokäynnillekin se on vielä ok. Mutta itse ainakin pidin varsinaisten kurssien määrää aika vähäisenä (siis eihän niihin mennyt kuin pari vuotta opinnoista) eli uskoisin sinunkin saavan kurssit hyvin pitkälti suoritettua ennen lapsen syntymää - kun raskaus ei ole vielä alkanutkaan.

 

Mä sain esikoisen niin, että jäin äitiyslomalle juuri kun kontaktiopinnot päättyi. Suoritin vikoja kursseja etänä ja tein opparin loppuun pienen vauvan kanssa ja odottaessa toista. Olin viimeisilllään raskaana tokaa odottaessa kun valmistuin.

Koulun puolelta oltiin todella joustavia, mikä helpotti hommaa huomattavasti. En lähtisi luottamaan tuuriin, enkä varsinkaan ottaisi vauvaa mukaan luennoille. Toisten opiskelurauhaa täytyy sen verran kunnioittaa.

Me oltiin yritetty jo pitkään lasta, sattui sitten tärppäämään tuollaisessa kohtaa. Kaikki meni aivan unelmatuurilla hyvin, mutta kannattaa varautua aika realistisesti siihen että menee sen vauvan mukaan jos sellaisen aikaan saa. Kyllä ne opiskelut loppuun ehtii suorittaa

 

En kyllä ymmärrä miksi ihan tarkoituksella pitää elämä tehdä vaikeaksi. Lapsen saanti ei todellakaan ole kiinni kahdesta vuodesta.
Aloin seurustelemaan 31v ja lasta alettiin harkitsemaan 38v. ja lapsi syntyi kun oln melkein 40v.

 

Mäkään en ymmärrä miksi elämän pitäis olla vaikeaa. Voihan ap aloittaa lapsen yritttämisen vaikka kun vika vuosi pyörähtää käyntiin. Lasta ei missään nimessä mukaan luennoille!!

 

Mulla opinnot jo voiton puolella, kolmas vuosi päättymässä. Mulla tilanne se, että olen aikuisopiskelija ja koulua on vaan kaksi päivää viikosta+ tehoviikot. Olin raskaana jo koulun aloittaessani ja kolmas lapsemme syntyi kevättalvella. Sain kaikki kurssit suoritettua, vaikka jouduinkin olemaan tunneilta jonkin verran pois tai käymällä kesken päivän imettämässä vauvan kotona. Alasta johtuen vauvaa ei oikein voinut ottaa mukaan kouluunkaan (sähkö- ja fysiikanlabratöitä) ja ajattelin siitä olevan häiriötä muille opiskelijoille.

Nyt on pikapuoliin syntymässä perheemme 4 lapsi ja pari kevään viimeisistä kursseista olen joutunut keskeyttämään vauvan ennenaikaisen syntymän uhkan takia. Syksyllä tarkoitukseni on käydä joko nuorisopuolella nyt käymättä jääneet kurssit tai sitten verkko-opintoina. En ole siis itse keskeyttänyt opiskeluitani hetkeksikään, koska aikuispuolella opintojen jatkaminen olisi ollut vaikeaa myöhemmin, sillä meidän ryhmämme jälkeen koulutusohjelmaa ei ole ollut tarjolla pariin vuoteen.

En tiedä voiko tätä suositella varsinaisesti kenellekään, mutta kyllä se mahdollista on. Helpommalla pääset, jos käyt ensin koulun ja teet sitten lapsen. Riippuu kuitenkin ihan omasta jaksamisestasi ja motivaatiostasi, olisiko lapsen hankinta tässä vaiheessa järkevä ratkaisu

 

Hommaat sille lapsellesi hoitajan luentojen ajaksi. Harva sitä suoraan sanoo, että se häiritsee, vaikka olisi kuinka hiljainen vauva, mutta oikeasti suurin osa kiroaa itsekseen tuollaiset lapsen mukaan raahaajat.

 

OK, ei lasta luennolle Olen kans nähnyt sen ketjun missä oli varmaan kymmeniä sivuja siitä miten se häiritsee (toisin kuin se muu meteli mitä luokassa aina on, hiljaistahan siellä ei ole koskaan), ja kai se niin on että se häiritsee ihan vietävästi.

Aloin seurustelemaan 31v ja lasta alettiin harkitsemaan 38v. ja lapsi syntyi kun oln melkein 40v.

Niin, ja miksi en halua lasta kun olen 40 v. No, onko siihen tosiaankin pakko olla jokin syy?
En esim. halua olla 65v silloin kun lapset alkavat oikeasti olemaan aikuisia. Puhumattakaan siitä etten halua että mieheni olisi silloin 73v!! Enkä halua olla 47v (ja mies 55v) silloin kun lapsi menee kouluun, se olisi ihan kamalaa.

Mutta siis, kaikillahan on omat mielipiteensä. Itse haluan/halusin olla nuori kun saan lapsia, ja niin se vain menee että aika on yhtäkkiä kulunut hirmu nopeasti.

 

Hommaat sille lapsellesi hoitajan luentojen ajaksi. Harva sitä suoraan sanoo, että se häiritsee, vaikka olisi kuinka hiljainen vauva, mutta oikeasti suurin osa kiroaa itsekseen tuollaiset lapsen mukaan raahaajat.

OK. Ymmärretty
Itselläni ei ole tosiaan kokemuksia muuta kuin ammattikouluajoilta, jolloin ei todellakaan häirinnyt yhtään se hiljainen nyytti jota yksi tuore äiti kantoi mukanaan.

 

Kokemusta on! Mulla jäi opinnäytetyötä, kahta harjoittelua ja n. 3 kurssia vajaaksi opinnot kun vauva syntyi. Koulussa olin ihan loppuun asti ja vauvan kanssa kävin parin viikon ajan tunneilla suorittamassa loppuun kurssit, jotka olivat vielä kesken. Vauvan kanssa kirjoitin opparin äitiysloman aikana ja loput kurssit tein, kun tyttö oli vuoden. En olisi hoitoon raaskinnut vielä viedä, joten onneksi miehellä oli joustava työ ja oli kurssien ja harjoittelujen aikana tytön kanssa. Eihän se helppoa ollut, mutta selvittiin! Onneksi oli opinnot jo niin loppusuoralla, että ei paljoa tarvinnut enää opiskella. Koulu jousti tosi hienosti, vaikka itse joutui näkemään paljon enemmän vaivaa opintojen järjestämisessä, kun ilman äitiyslomaa olisi vain voinut mennä oman ryhmän lukujärjestyksen mukaan. Vauvaa en kyllä kouluun suosittele ottamaan. Mulla oli ne muutamat kerrat, tyttö nukkui koko ajan vaunuissa luokassa, mutta en koe että kokonaisten kurssien suorittamiseen olisi oikein viedä vauvaa mukana. Muille pitää kuitenkin pystyä takaamaan rauhallinen opiskeluympäristö. Jos millään jaksat odottaa, niin kannattaa ajoittaa lapsi vaikka niin, että syntyy siinävaiheessa kun ainoastaan oppari on tekemättä. Seminaarit sun muut ehkä hoituisivat vauvankun kanssa kun niitä on kuitenkin niin harvakseltaan..

 

Hei! Minäkin sain esikoiseni kun olin käynyt amk ta 2,5 vuotta ja vuosi oli jäljellä. Olin poissaolevana vuoden ja kotona ollessani tein opinnäytetyön valmiiksi. Hyvin suoriuduin ja valmistuin viime jouluna. Sehän siinä vaan oli kun oli opiskelija ja äiti niin siinä kohtaa kun alkoi nostamaan taas opintotukea niin asumislisää ei enää siihen saa. Saa vain opintorahan mikä on sen 260€ noin. Yleistä asumistukea voi sitten hakea, mutta jos miehesi on töissä niin sitten sitä ei välttämättä saa.

 

Hei! Minäkin sain esikoiseni kun olin käynyt amk ta 2,5 vuotta ja vuosi oli jäljellä. Olin poissaolevana vuoden ja kotona ollessani tein opinnäytetyön valmiiksi. Hyvin suoriuduin ja valmistuin viime jouluna. Sehän siinä vaan oli kun oli opiskelija ja äiti niin siinä kohtaa kun alkoi nostamaan taas opintotukea niin asumislisää ei enää siihen saa. Saa vain opintorahan mikä on sen 260€ noin. Yleistä asumistukea voi sitten hakea, mutta jos miehesi on töissä niin sitten sitä ei välttämättä saa.

Omassa talossa asutaan, enkä ole tähänkään mennessä kelalta hakenut senttiäkään. Käyn nyt koulun ohessa töissä, vai pitäisiköhän oikeammin sanoa töiden ohessa koulua

Yksi syy siihen miksi sinäänsä haluaisi raskautua on nämä pirun yt:t jotka meidänkin firmassa jyllää ihan koko ajan. Eli saisi ainakin vähän lisäaikaa, ei potkita suoraan pellolle (kai nyt opiskelija on se eka joka poistetaan..?). Ehkä sitten 2-4 vuoden päästä on tilanne töissäkin se ettei koko aikaa tarvi pelko persiissä olla

 

Kannattaa selvittää mitä ja miten opinto voit tosiaan tehdä, mutta itse ainakin valmistautuisin myös siihen, että en tekisi mitään opintoja. Voi olla, että olet esimerkiksi niin väsynyt, ettet jaksa opiskella, jolloin liian tarkat suunitelmat opintojen suorittamisesta voi stressata.

 

[QUOTE="vierailija";29787461]Kannattaa selvittää mitä ja miten opinto voit tosiaan tehdä, mutta itse ainakin valmistautuisin myös siihen, että en tekisi mitään opintoja. Voi olla, että olet esimerkiksi niin väsynyt, ettet jaksa opiskella, jolloin liian tarkat suunitelmat opintojen suorittamisesta voi stressata.[/QUOTE]

Juu, toki. Näin voi hyvinkin olla. Ja jos lapsella on koliikki tai joku muu vastaava ongelma, niin tietysti kaikki suunnitelmat menee uusiksi.

Itselläni on vain nyt lähipiirissä parikin pikkuvauvan äitiä jotka suurin piirtein kiipeilevät seinille kun ei ole MITÄÄN tekemistä. Eli niitä opintoja olin ajatellut jo oman mielenrauhan ja tuulettumisen kannalta tehdä. Olen nyt vuosia tottunut tekemään älyttömiä päiviä (koulu + työ) ilman yhtään lomia, joten jotenkin on vain vaikea kuvitella että sitä pystyisi istumaan kotona kaksin sen vauvan kanssa tekemättä ns. mitään aivoilla.

Mutta, toistan, eihän noita asioita etukäteen voi millään tietää. Saattaahan sitä itsekin joutua osastolle pariksi kuukaudeksi jos huonosti käy. Tai jos loppuraskaudesta tulee kohtukuolema, niin silloin ei varmasti hirveästi kiinnosta tehdä YHTÄÄN MITÄÄN pitkään aikaan. Kaikki on ihan mahdollista.

 

Mä luin kätilöksi AMK:ssa ja tulin raskaaksi ennen lopputyön valmistumista ja radiologian harjoittelua, jota en voinut raskauden vuoksi tehdä. Jäin äitiyslomalle toukokuun lopussa kun lukuvuosi päättyi ja lapsi syntyi syyskuussa. En siis enää syksyllä mennyt kouluun.

Sitten olin kaksi vuotta kotona ja hain kolmannen vuoden erityisluvalla äitiyslomaa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että ei kiinnosta yhtään koko ala. Niinpä hain keväällä yliopistoon, ja jos en olisi päässyt, olisin tietysti jatkanut AMK:ssa. Mutta en ole katunut, ja hyvin mahtui lapsi siihen väliin. Yliopistossa sitten homma olikin ihan toisenlaista, ei mitään 8-16 lukujärjestyksiä. Hyvin pystyin pitämään pienempää poikaa kotona eskarivuoteen saakka ja itse tekemään opintoja tavoiteajassa sekä olemaan kotona, kun esikoinen aloitti koulun. Lueskelin iltaisin ja kävin tenteissä kun pojat oli koulussa tai aina jossakin sen pari tuntia. Ei sen vuoksi päivähoitopaikkaa edes tarvinnut.

Nykyään nuo opinnoista myönnettävät äitiyslomat saattaavat olla vähän lyhyempiä. AMK:ssa opiskellessa varmaan ne kavereiden vaihtumiset, joista edellinen kirjoittaja mainitsi, tuntuvat ikäviltä, kun ollaan koko ajan muiden opiskelijoiden kanssa ryhmässä ja kiinteästi joka päivä. Yliopistossa on aivan sama, koska siellä ei tule päiviään vietettyä eikä mitenkään kiinteästi muiden opiskelijoiden kanssa.

Muoks. Sen verran vielä noihin hyväksilukuihin ja opintojen jatkamisiin, että ainakin yliopistolla tuli joskus 2007/8 muistaakseni voimaan se, että sen jälkeen opintonsa aloittavat saavat opiskella sen 5+2 vuotta. Eli näitä ikuisuusopiskelijoita ei enää kirjoille oteta. Esim. yksi vanha ystäväni on asunut 19 vuotta Espanjassa ja teki nyt Tampereen yliopistoon loppuun kandityönsä, jonka jätti kesken täällä joskus 1990-luvun alussa... Mutta enää se ei onnistu. Sama pätee varmaankin alempiin korkeakoulututkintoihin ammattikorkeakouluissa ja ammattitutkintoihin toisen asteen oppilaitoksissa.

 

Vuoden opiskelun jälkeen olin yhden kauden pois. Menin takas kun vauva oli 3kk, kävin vain 2 Iltaa (3h) viikossa. Nyt käyn edelleen illalla ja lapset kotona päivät kanssani. Olen siis opintovapaalla töistä joten korvauksetkin ovat isommat.

 

Käy nyt hyvä ihminen koulu ensin loppuun, jos vaan ala on sellainen että haluat siitä myös valmistua. Odota ainakin siihen saakka että olet päässyt suurin piirtein lopputyö vaiheeseen, koska sitä pystyy (helpon ja hyvin nukkuvan) vauvan kanssa tekemään kotonakin. Luennoille ei missään tapauksessa vauvaa mukaan. Sehän on ihan toisten opiskelijoiden aliarviointia ja heitä kohtaan tosi väärin.

 

mie sain lapsen viimosena vuotena amk:ssa... joitain kursseja siis jäi ja oppari. Tein kurssit etänä ja muutamia kävin tunnilla niin että vauva mummon kanssa tai kerran tais olla mukanakin. Valmistuin noin 6kk myöhemmin, kuin muut. Yllättävän hyvin onnistui, mutta olinkin noin loppusuoralla ja en halunnut jäädä poissaolevaksi.. olis pitkittynyt sitten aika paljon, kun kursseja järjestettiin vain joka toinen vuosi.

 

Mä aloitin amk:ssa elokuussa 2008 kun esikoinen oli 3kk ja valmistuin joulukuussa 2010 kun kakkonen oli 4kk vanha. 2,5 vuotta siinä siis meni 3,5 vuoden sijaan. Ja kyllä mä ihan suosittelisin kokeilemaan. Voihan sitä sitten suorittaa opintoja hitaammin tai lykätä, jos tuntuu tosi vaikealta tai tulee terveyden kanssa ongelmia.

 

Tuo on ihan iisi juttu. Teet lapsen, laitat yksityiseen päiväkotiin ja jatkat koulunkäyntiä.
Lapsesi oppi ja kehittyy huippunopeasti muiden seurassa eikä tylsisty äidin rinnalla.

Kyllä sitä ennenkin hoito aloitettiin muutaman kk ikäisenä.