\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.04.2006 klo 11:13 Äiti82 kirjoitti:
Aikas asiattomia kommetteja lähtee joiltakin, mutta onhan nämä niitä asioiden tärkeysjärjestykseen laittamis -asioita...eli jotkut "tekevät" lapsensa silloin kun ovat nuoria ja elämä vielä keskeneräinen ja toiset sitten kun ovat vähän vanhempia ja elämä lasta vaille valmis. Sitten on varaa mennä hedelmöityshoitoihin....
Mulla on vuosi jäljellä amk:ta ja ajattelin suorittaa sen iltapuolella, että saan olla päivät lapseni kanssa. Iltoja varten hain lapselle (1,5 vuotta) osapäivähoitopaikkaa kun isällä on myös silloin tällöin iltatöitä. Vaatii vähän järjestelyjä, mutta on kova halu valmistua, niin voisi harkita lapselle sisarusta...ja on ihan kiva tehdä vähän omiakin juttuja.
Näitä kommetteja kun lukee, niin en enää yhtään ihmettele miksi suomalaiset hankkivat lapsensa aina vaan vanhempina...
Mä voisin kans harkita tuota iltalinjalle vaihtoa. Joo mä en koskaan ole ymmärtänyt sitä että pitäisi ensin kouluttautua ja ostaa talo ja mitä kaikkea ennenkuin alkaa yrittämään lasta. Mulle noi muuta asiat vaan ei ole niin tärkeitä. Mutta olishan se silti kiva että meidänkinlaisia ihmisiä vähän edes kannustettaisiin tuolta koulujen puolelta!
itse olen "jo" 27vuotias, ja olisin ollut valmistuttuani 28. Sitten olisi tietysti pitänyt ensin hankkia töitä että olisi paikka mihin palata äitiyslomalta ja isompi äippäraha... Äkkiä olisin ollut yli 30 ennenkuin esikoista olisi päästy yrittämään. Mitäs sitten jos lapsi ei olisikaan suostunut tulemaan perinteisin keinoin? Esikoinen pahimmassa tapauksessa 40vuotiaana, kamalien henkisesti kuluttavien hoitojen jälkeen, jotka ehkä eivät olisi toimineet ja olisimme päätyneet adoptioon? Tällä nykyisellä toiminnallani olisin nyt säästänyt ainakin 5vuotta hoitojen aloituksessa.
Ihmiset eivät ehkä uskalla ottaa sitä riskiä että haluavat lapsen "keskeneräiseen" elämään. Mutta minä halusin, kun tiesin että elämästäni tulee kokonainen lapsen tultua. Siinä ei koulutus paljoa paina, loppujen lopuksi. Jos minulta nyt kielletään valmistuminen, niin tiedänpähän etten menettänyt mitään niin upeata kuin mitä lapsi on minulle antanut!