Ei alkoholismista voi vetää toista kuiville. Ainoa, joka miehesi voi parantaa juomisesta on hän itse. Kyllä miehesi sen tietää syvällä sisimmässään. Juopon on helppoa syyllistää kaikkia muita (kurja lapsuus, huono työpaikka, nalkuttava vaimo, huono päivä, liian kylmä/kuuma sää... Tekosyitä, tekosyitä) ja sitä kautta lepyttää omaatuntoaan. Juopon on helppo lähteä juomaan siksi, että puoliso on tehnyt/sanonut/ollut tekemättä/ollut sanomatta jotakin. Silloin juoppo saa sen tekosyyn, joka oikeuttaa juomiseen ("Eihän sua viitsi katsella/kuunnella selvinpäin").
Ei sinulla ole vastuuta miehestäsi. Vastuu miehestäsi on hänellä itsellään (ellei sitten miestä ole julistettu holhouksen alaiseksi niin, että sinä olet se holhoaja!!!). Turhaan sinä tunnet huonoa omaatuntoa asiasta.
Moni huonoon suhteeseen jäävä kärsii huonosta itsetunnosta ja kärsii itse läheisriippuvuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että moni nainen kokee, että ansaitsee tämän kohtalon ja että ei kuitenkaan löydy parempaa kumppania kuin tämä nykyinen. Minä itsekin roikuin huonossa suhteessa lähes 20 vuotta, ennen kuin sain itsetuntoa niin paljon, että tiesin olevani arvokas eikä minua saa aliarvioida. Kun muutin ensimmäistä kertaa aikuisiälläni yksin, niin oli todella vapauttavaa ja helpottavaa olla yksin. Vaikka vastuu oli itsellä, niin myös vapautta oli. Ahdistus ja helpotus tulivat vuorotellen ennen kuin opin ymmärtämään tilannetta ja sain selvitettyä vuosien varrella mieleen kertyneet ikävät ajatukset pois.