Heissan mammat!
Täällä näyttää olevan samassa kokoluokassa painivia naisia kuin minä. Pituutta on 168 cm ja painoa 82 kg suunnilleen. Voisin liittyä teikäläisiin, jos sopii!
Kuopus täyttää vajaan kuukauden päästä vuoden ja raskauskilot on olleet tällä kertaa todella tiukassa. Suunta on ollut kuitenkin alaspäin - hitaasti mutta varmasti. Vuoden alusta painonpudotusta on nelisen kiloa, mutta nyt olen jäänyt junnaamaan tähän hiukan päälle 80 kg:n painoon.
Tiedän suunnilleen kaiken terveellisestä elämästä ja ruokavaliosta, olen aikaisemmin pudottanut 10 kg (75 --> 65 kg), vuonna 2003 ennen lapsia. Esikoisen jälkeen pudotin 12 kg (82 --> 70 kg), vuoden 2006 alusta. Tavoitepainoissa olen aika onnistuneesti pysynyt, mutta tällä kertaa pelkästään pudotus on jo ollut pelkkää tuskaa.
Ekalla kerralla laihdutin Painonvartijoiden rompulla, toisella kerralla Keventäjissä ja nyt kahden lapsen kanssa aika on niin rajallista, että olen vain yrittänyt syödä oikein ja liikkua enemmän. Siinä olen onnistunutkin, mutta sudenkuoppani ovat lasten päiväunet ja esikoisen aamupäiväinen leikkipuistoilu, jolloin olen "yksin". Jos söisin vain sen, mitä aterioilla on, niin kaikki menisi hienosti, mutta ...
Kun saan aamupäivällä esikoisen puistoon ja kuopus nukkuu ekat päikkärinsä, iskee armoton makeanhimo. Sama juttu iltapäivällä kun lapset nukkuu. Illalla kun mies on kotona syön taas aivan oikeaoppisesti. Olen siis salasyöppö. Onko tässä joukossa muita? Niin, ja siis aivan naurettavaa, että ruokakauppareissulla ostan suklaata ja ahmin sen matkalla kotiin. Säälittävää.
Noniin. Yritän siis pysyä erossa makeasta, en syö sitä yksin. Mies ei paljon makeaa syö ja lapsille en sitä anna, joten kyläilyjä lukuun ottamatta onnistun välttämään makeat aika hyvin. Ja jos joskus raportoin sortuneeni, niin antakaa huutia meikäläiselle.
Näilläkin kiloilla jaksan kyllä lasten kanssa hyvin ja tunnen oloni jota kuinkin hyväksi. Suuri harmitukseni on vain kaapissa roikkuvat vaatteet, kokoa 38 ja 40. Pelkään myös, että tämän luokan paino pidemmän päälle käy terveydelle, esim. polviin. Viime lauantaina ja maanantaina kävin lenkillä, juoksinkin osan matkasta ensimmäistä kertaa sitten piiitkään aikaan. Tuntui ihanan vapauttavalta huomata, että jaksan. Mutta tiedän, että juoksu tällä ylipainolla on hulluutta, jos haluaa pitää polvensa ja nilkkansa terveinä.
Tämän kokoisena olen myös huomannut, että vaatekauppojen valikoimasta suuri osa on suunnattu minua hoikemmille. En voi ostaa sellaisia vaatteita, joista pitäisin. Joudun ostamaan sellaisia vaatteita, jotka mahtuvat ja jotka näyttävät edes siedettäviltä.
Ensi vuoden alusta palaan töihin ja joudun pukeutumaan taas päivittäin edustavammin kuin nyt kotona. Olen aikeissa hakea syksyllä uutta työpaikkaa, vaikka olisi vanhakin minne palata. Kohottaisi kummasti itsetuntoa haastattelussa, jos olisin vain 70 kg, mieluiten allekin.
Mutta nyt esikoinen heräsi, yritän palata päivittäin raportoimaan tilannetta.