On myyjän intressissä valita kuntotarkastaja joka löytää mahdollsimman paljon virheitä. Kukaan ei nykypäivänä halua myydä taloa niin että ostaja homaa piileviä ongelmia 1-5 vuoden sisällä kaupasta koska tämä aiheuttaa vain kuluja myyjälle ja pahimmassa tapauksessa kauppa purkaantuu.
Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Suurin häviäjä on aina hometalon ostaja.
Kun vika huomataan, alkaa ensin tutkimusrumba ja vahinkojen laajuuden selvitys. Talon ostanut maksaa. Oireiden takia ehkä joutuu muuttamaan, talon ostaja maksaa samaan aikaan lainakuluja, vuokraa ja hometalon tutkimuksia. Joissakin tapauksissa iso osa tai kaikki irtaimistosta pitää uusia. Hometalon ostaja maksaa. Ja kun on tutkittu, tehdään haaste talon myyjälle.
Jos myyjä tässä vaiheessa suostuu kaupan purkuun niin hyvä, mutta talon ostajalle jää silti paljon tappioita edellämainituista seikoista johtuen. Jos ei suostu tai ehdottaa vain korvaussummaa, mennään käräjille.
Ja sehän tulee vasta kalliiksi! Ei talon myyjälle, vaikka tilanne olisi selvä ostajan eduksi. Vain hometalon ostaneella on koko ajan juoksevia kuluja, lainanlyhennyksiä sun muita. Yleensä talon myynyt ei usko, että oma rakas koti on homeessa ja asumiskelvoton, mikä mukavasti pitkittää käräjöintiä. Ja koko projektin ajan se hometalo täytyy pitää lämpimänä ja mahdollisimman pitkälle samassa tilassa, kuin oli vaurioiden havaintihetkellä. Tästä tulee tietysti kuluja, jotka maksaa... tiedätte kai. Käräjöinti kestää normaalitilanteessa 3-5 vuotta, jos on hankala riitatapaus niin pidempään.
Jos hometalon ostanut voittaa sitten 3-5 vuoden kuluttua riitajutun ja saa kaupanpurun, niin arvatkaa vain, kuinka paljon noista muista jutuista on kertynyt jo tappioita. Hometalon myyjä pahimmillaan joutuu maksamaan takaisin koko kauppasumman, mutta ei muita kuluja. Jos hometalon ostanut häviää jutun, niin...