Niimpä PANTSU, mut tosiaan ihan itehän sitä loppuviimen nuo päätökset tekee, ja munkin mielestä kasvu on iha hyvä mittari. JOs tissimaidolla kasvaa nii miks aloittaa "liian" aikaseen, tosin ihan varmaan ok totutella pikkuhiljaa että mitä lusikka on ja mitä syöminen on jne. Mut tuskinpa kukaan on syömään oppimatta jääny vaikka ei olis 3kk iässä alettu kiinteitä tuputtamaan . Sit taas korvikkeella voi katsoa tuota määrää, et alkaako mennä iha törkeästi .
Mut PANTSU mä olen edelleen kade kaikille imettäville.. jos vaan olis toisin niin en tosiaankaa kiirehtis millään mössöillä tai puuroilla. Maisteltais varmaan jne. muttei millään hopulla. Mä ainaki imettäsin sen 6kk rinta rottingilla. Mutta nyt on näin ja tuo korvikemäärä alkaa olla melkonen.
Joo..pitäs päästä ulos. Taas jäi lenkki iltapäivältä ja sitä myöten vika päikyt taas mitä sattuu. No, ny sammutin tytön jo tuonne sänkyynsä, alkoi mennä sellaseks itkukitinäksi.
En tiiä..hassua, jotkut kirjat sun muut puhuu sen puolesta, että vauvalla olis hyvä olla kiinteet ajat nukkumiseen jne. Mut mä en tajua ihan täysin, eikai vauva nyt nii paljon aikuisesta poikkea, eihän itsellekään kukaan voi tulla sanomaan et hei, kello on kolme, sun pitää nyt nukkua ja nyt pitää väsyttää!!
Mut toisaalta.. mua ärsyttää tämä arpominen, tuntuu et tyttö on koko ajan väsyny, nukkuu pätkiä ja vaan ehke jonkun tunnin jaksaa elellä ku pitää taas päästä unelle. Jos sitte venyy meneminen tai ollaan jossain ettei malta nukahtaa ..tai en heti tajua unille kiikuttaa, nii alkaa kiihtyvä kitinä ja nukkumaan meno on ihan älytön itkunremakka. Nii tulee sellanen, että ymmärränkö mä taaskaan mitä tyttö tarvii..
TIINATUTTELI Kärsivällisyyttä vaan.. Ei ihmeitä päivässä tapahdu. Mut kuten huomasit, niin toistolla saa kyllä jossai vaiheessa homman toimimaan Mä luulin kans et tyttö ei nukahda enää muuta ku syliin. Alkuajat sen itkuhuudon kans taisteltua tuli "opetettua" tyttö nukahtamaan vaa syliin. No, yks ilta sit pistin omaan sänkyyn, alkoi pieni kapina. Otin syliin vain siks aikaa ku rauhottu ja sit takas sänkyyn ja sitä rataa. Lopulta sit nukahti sänkyyn. Samaa toistin seuraavilla kerroilla. Lopulta ei tarvinnu enää syliä vaan alkaa jorista omiaan rievun kanssa. Toki on kertoja edelleen et menee huudoksi ja tarvii tyynnyttää syliin mutta yritän että pääsääntösesti ei nukahtas syliin.
Toivon että joku kerta päästään siihe ettei mun tai isin hyssyttelyä tarvittaisi. Vaikka eikai siinäkää pahaa ole, monethan on sitä mieltä että vauva-aika on lyhyt, etteikö sitä vauvaa voisi nukuttaa jne. Mutta mä uskon siihen, että jossai vaiheessa on ihan terveellistä vauvan oppia luottamaan maailmaan ja nukahtamaa ihan itekseen. (ei ainoastaan meidän mukavuuden halusta..)
Opettelua joka päivä. Jospa joku päivä ymmärtäis..
Kauniskuu
Mut PANTSU mä olen edelleen kade kaikille imettäville.. jos vaan olis toisin niin en tosiaankaa kiirehtis millään mössöillä tai puuroilla. Maisteltais varmaan jne. muttei millään hopulla. Mä ainaki imettäsin sen 6kk rinta rottingilla. Mutta nyt on näin ja tuo korvikemäärä alkaa olla melkonen.
Joo..pitäs päästä ulos. Taas jäi lenkki iltapäivältä ja sitä myöten vika päikyt taas mitä sattuu. No, ny sammutin tytön jo tuonne sänkyynsä, alkoi mennä sellaseks itkukitinäksi.
En tiiä..hassua, jotkut kirjat sun muut puhuu sen puolesta, että vauvalla olis hyvä olla kiinteet ajat nukkumiseen jne. Mut mä en tajua ihan täysin, eikai vauva nyt nii paljon aikuisesta poikkea, eihän itsellekään kukaan voi tulla sanomaan et hei, kello on kolme, sun pitää nyt nukkua ja nyt pitää väsyttää!!
Mut toisaalta.. mua ärsyttää tämä arpominen, tuntuu et tyttö on koko ajan väsyny, nukkuu pätkiä ja vaan ehke jonkun tunnin jaksaa elellä ku pitää taas päästä unelle. Jos sitte venyy meneminen tai ollaan jossain ettei malta nukahtaa ..tai en heti tajua unille kiikuttaa, nii alkaa kiihtyvä kitinä ja nukkumaan meno on ihan älytön itkunremakka. Nii tulee sellanen, että ymmärränkö mä taaskaan mitä tyttö tarvii..
TIINATUTTELI Kärsivällisyyttä vaan.. Ei ihmeitä päivässä tapahdu. Mut kuten huomasit, niin toistolla saa kyllä jossai vaiheessa homman toimimaan Mä luulin kans et tyttö ei nukahda enää muuta ku syliin. Alkuajat sen itkuhuudon kans taisteltua tuli "opetettua" tyttö nukahtamaan vaa syliin. No, yks ilta sit pistin omaan sänkyyn, alkoi pieni kapina. Otin syliin vain siks aikaa ku rauhottu ja sit takas sänkyyn ja sitä rataa. Lopulta sit nukahti sänkyyn. Samaa toistin seuraavilla kerroilla. Lopulta ei tarvinnu enää syliä vaan alkaa jorista omiaan rievun kanssa. Toki on kertoja edelleen et menee huudoksi ja tarvii tyynnyttää syliin mutta yritän että pääsääntösesti ei nukahtas syliin.
Toivon että joku kerta päästään siihe ettei mun tai isin hyssyttelyä tarvittaisi. Vaikka eikai siinäkää pahaa ole, monethan on sitä mieltä että vauva-aika on lyhyt, etteikö sitä vauvaa voisi nukuttaa jne. Mutta mä uskon siihen, että jossai vaiheessa on ihan terveellistä vauvan oppia luottamaan maailmaan ja nukahtamaa ihan itekseen. (ei ainoastaan meidän mukavuuden halusta..)
Opettelua joka päivä. Jospa joku päivä ymmärtäis..
Kauniskuu