Niinpä niin, kiireistä on tosiaan tää kotiäidin arki, kun ei kerkeä palstailemaan... Lukaissut oon teiän kuulumisia, mutta nyt vasta kerkeen hiukkasen kirjoitella. Pimu nukahti about tunti sitten ja oon nyt ihan tulisilla hiilillä, jotta miten se ei nyt muka herää, kun aina ennenkin on herännyt ja kukkunut sitten lähes puolille öin. Rytmi sekaisin
Pantsu, myös meillä ne nyrkit ja sormet pimulla suussa jatkuvaan, kauhulla oottelen sitä vaihetta, kun tajuaa peukkua alkaa imeskellä. Mutta lohduttava tuo juttu, mistä kirjoitit, ettei se peukun syönti ookaan erityisen vaarallista. Ehkä se on enemmänkin pöljää, kun voisi tuttiakin syyä... vieroitus varmasti on sitten oma operaationsa, mutta jopa tuota ennättää murehtia sit myöhemminkin.
Tukkaa on meiän pimulla ollut koko ajan paljon ja vissiin sitä on tullut vaan lisää, kun neuvolassakin sitä päivitellään... Takaraivolla hiukkasen taitaa oheta, kun hankailee päätään, mutta muutoin hiukset kasvaa ja vahvistuu. Joo, ja tuo, että mielellään pitää päätään toiselle puolelle kallistettuna, ihan sama juttu täällä! Oomme nyt koittanu tarjotella leluja ja höpötellä tasapuolisesti eri puolilta, jotta muistaisi kääntää päätään myös toiselle puolelle.
Äääh, täällä elellään ilmeisesti liian säntillisesti, kun emme syö olohuoneessa :kieh: Toisaalta asumme muutoinkin keittiössä, joten turhapa tuota ois syömään olkkarin puolelle siirtyä... Joskus mietimmekin, että minkä ihmeen takia koko olohuonetta talossa on, kun emme siellä oo taikka emme kerkee olla. Vieraittenkin kanssa tulee usein istuttua keittiön pöyän äärellä. Hassu juttu.
Melkoiseksi on tosiaan nää ulkoilukelit menneet. Oon koittanut ottaa kuntoilun kannalta, kun pehmeessä lumessa ja auraamattomilla kävelyteillä vaunuja lykin, mutta välillä meinaa sapettaa tuo lumimäärä. Tuntuu, jotta jatkuvaan saa olla pihaa kolaamassa ja etenkin sitä hemmetin vallia saa vähintään päivittäin olla hakkaamassa irti, minkä aura-auto jättää, kun käy autotien lanaamassa. Mutta kävelyteillä tuota auraa näkee tositosi harvoin... Voihan tässä tietty miettii, mikä pakko oli muuttaa kaupungista tällaiseen maalaistaajamaan
Noooh, kai täällä jotain hyvääkin on....
Pääsin tänään vihdoin kampaajalle! Kuontalosta lähti varmaan puolet pois - siis ei sivusuunnassa vaan latvasta alkaen
- ja sain ihanaa uutta väriä hiuksiin. Jopa olo keveni ja piristyi! Jännä juttu sikäli, kun nyt nää hiukset oli jostain syystä intautuneet kasvamaan johonkin lapaluihin asti, mistä olin aina haaveillut, niin voi tuska, miten älyttömästi ne osaskin ärsyttää ja ahistaa... Nytpä tiiän, että tää hartiamallin moppi onkin miulle sopiva juttu
Pimun neuvolakäynti oli maanantaina. Päästiin lääkärin tsekattavaksi, mikä piti olla 2 kk iässä, mutta siirtyi tänne asti elikkä yli 11 viikon ikään. Kaikki asiat on pimulla hienosti ja kehittyy ikänsä mukaisesti. Pituutta 59,4 cm ja painoa 4870 g. Hoikkana näköjään pysyy, vaikka koitan imettää vaikka kuinka usein. Onneksi kuulemma paino on ihan riittävä, eikä tarttee huolestuu. Vaikka väkisellä tuosta aina hiukkasen huolta kantaa.
Ainiin, piti vielä kirjoittamani, kun juttelin psykologikäynnillä vauvan virikkeistä. Psykologi sanoi, jotta ei todellakaan oo mitään syytä potea huonoa omaatuntoa, jos ei vauvan kanssa jatkuvasti seurustele ja tarjoa jotakin virikettä. Vauva nauttii siitä, että hän saa välillä katella ympäristöään ihan omassa rauhassaan eikä jatkuvasti oo jotain ns. virikettä tarjolla. Myös se, että vauva kääntää katseen pois, on normaalia - eihän kukaan jaksa loputtomiin samaa puuhaa, esim. tuijotella äiskän pärstää
Joo, yöuni taisi pimun viedä mukanaan
Täytyypi kömpiä vierelle, jottei jää oma nukkuminen paitsioon. Hyvää yötä ja mukavaa viikonjatkoa!
Anselmiina ja pörröpää 12 viikkoa