Voimia sinne ja hyviä vointeja vauvoille. Täällä malttamattomina ootellaan omia vauvoja. Olitko kovin kipeä leikkauksen jälkeen? Tehtiinkö se sulle nukutuksella vai puudutuksella? Näitkö vaivoja vielä samana päivänä? XD Mut vaunuissa on 2 kantokoppaa et aika hyvin mä oon kyl aavistanu Mahtavaa! Ja en todennäköisesti nuku seuraavaan 5 vuoteen:heart: On tää siunaus:heart: Enkä oo ajatellu peitellä! Uutinen jaettiin kyllä samantein Isäni Nauroi, äitini kertoi tarvitsevansa ryypyn ja mummuni meinas tipahtaa tuolilta mulla on välistä kans kovasti kipeä ja sit kävellessä pistää tosi helposti alavatsaan tai ylemmäs jommalle kummalle sivulle.
Paino arviot ultrissa heitti aika paljon eli tyttö oli synnyttyään n. 2,6 kg ja poika 3,6 kg. Ei ihme, että olotila oli tosi tukala;D Molemmat sain heti vierihoitoon kun pääsin heräämöstä Pisteet molemmat saivat 9. Itsellä ei ollut olotila hyvä ja heräsinkin järkyttyvään kipuun heti leikkauksen jälkeen. Fiilikset oli kuin kauhu elokuvasta Menetin myös verta 1,6 l kun oli verenohennus lääkitys veritulpan takia. Olo vasta koheni hieman kolmantena päivänä kun tiputettiin verta lisää. Mutta nyt oon kuitenkin kotona ja pikku hiljaa alkaa olotila helpottuun Haastavaa on huolehtia tytöstä, koska hän ei ilmottele paljoakaan tarpeistaan kun taas poika olisi koko ajan tissillä. Tytön painoa myös joudutaan seuraileen..Oletko päässyt tuplat2012 vielä kotio? Jos oot niin kuinka teillä on arki lähtenyt sujumaan? Oletko jo kehitellyt jonkun oma taktiikan noihin syöttöihin ja muihin? Kokeiltiin sairaalassa tuota rintaruokintaa yhtä aikaa hoitajien kanssa, mutta se ei oikein sujunnut ku pienempi oli laiska imemään.. Saa toki muutkin vastata. Raskasta kyllä tämä arki, mutta ei auta valittaa. Kaikkein vaikeinta on kun ei ole maidontuotanto lähtenyt oikein käyntiin vaiks kuinka lypsää ja antaa vauvojen imeä niin kauan kun jaksavat (yleensä yli puoli tunti imevät), niin lisämaitoa tarvitaan runsaasti..Harmittaa välistä kun ei pysty antaman mahan täyteen toisille ravintorikkaampaa maitoa. Erittäin rakkaita kummatkinPoika menee ihan eri painokäyrillä kuin tyttö Mites muilla on mennyt? Entä miten muiden vauvojen saanneilla on sujunnut?onks sulla metsämenojen seurauksena supistellu tai jotain? oon ite aatellu, että kehoa kuulostelemalla voin tehdä juttuja ja jonkin verran oon kyykkinytkin vielä.
.Meillä päin on sama homma, että lastensuojelun perhetyön kautta pitää hakea perheelle apua. Mulle ei oo tullu mieleenkään, että jättäisin avun pyytämättä, koska muilla voi mennä vielä huonommin. Tuohan on just sitä ennaltaehkäisevää hommaa, jonka tarkoituksena on auttaa, niin että niitä vakavempia juttuja ei tulis. Mun mielestä ei kannata ajatella niin, että vasta vakavemmilla tapauksilla on oikeus apuun, vaan nimenomaan apua pitäis pyytää ja saada ajoissa. Ja uskoisin, että mitä enemmän lastensuojelun resursseja käytetään, sitä enemmän ne nähdään myös tarpeelliseksi ylhäältäpäin katsottuna.
Voimia teillekin arkeen! Ihailtavaa, että pärjäätte siellä kolmen tenavan kanssa!
Raskasta edelleen, mutta hienoa on että vauvat ovat alkaneet hieman jo vihtymään itsekseenkin ja ei ole enään pelkkää huutoa. Kerkiää jopa juomaan aamukahvit ja enään en stressaa niin paljon vaikka huutaisivat. Joskus ei vaan auta mikään..Meillä myös vauvakeinu, mikä on korvaamaton apu. Siis sellainen graconin koliikkikeinu, joka toimii pattereilla. Sitten meillä on sellainen riippumaton tyyppiminen keinu, mitä joutuu käsin kiikuttaan. Tosi loistava sekin, kun saa molemmat siihen yhtä aikaa ja kaiken lisäksi nukahtavat siihen yleensä viimeistään puolen tunnin vemputuksen jälkeen, jollei oo ihan mahdottomalla päällä ettei auta mikään..